Vepsässä syyskuussa

Turun kaupungin ulkoilusaari Vepsä sulkeutui palvelujensa osalta Muinaistulien yön jälkimainingeissa elokuun viimeisenä viikonloppuna. 

Saareen on kuitenkin mahdollista mennä omalla veneellä vaikkapa grillaamaan tai katselemaan upeita maisemia. Näin tapahtuikin lauantaina syyskuun 20. päivä, jolloin Paavolan Jani haki muut matkalaiset Ruissalon Saaronniemestä. 

Välimatka Saaronniemestä Vepsään on 5,5 kilometriä, joka Paavolan paatilla kestää normaalisti vain kymmenisen minuuttia. Tällä kertaa aallokkoa oli sen verran paljon, että välillä piti hiljentää kaasua. Suolainen vesiryöppy lennähti muutaman kerran suoraan päin pläsiä, mutta pahemmalta kastumiselta vältyttiin. 

Vepsässä ollessamme sateen uhka väistyi ja tuuli tyyntyi. Päivästä tuli oikein kaunis ja aurinkoinen. 

Minulle uutta oli Vihta-saunan takamaille tehty grillauspaikka. Loppukesällä ihmettelimme sinne johtavaa massiivista polkua, joka menisi ihan mökkitiestäkin. Nyt sen funktio selkiintyi. 

Muutaman kymmenen metrin päässä rantakalliolla oleva tulipaikka oli sekin uudistettu. Lahot istuimet ja kivistä kyhätty grilli olikin jo korkea aika pistää uuteen uskoon. 

17 hehtaarin saarella riittää kierreltävää ja nähtävää, vaikka moni tuttu ei sitä jostain syystä ymmärräkään. "Kun siellä on kerran käynyt, on paikka nähty", totesi eräs eläkeläismies kerran. Minun on mahdotonta ymmärtää tällaista kommenttia. 

Sääli, ettei Vepsän palveluja pidetä yllä alkusyksyn viikonloppuina. Luulisi mökkivieraita tulevan ja paikkaa voisi markkinoida vaikka kalastusporukoille. 

Eilen juolahti mieleen elokuun viimeisenä viikonloppuna tapaamani naiskolmikko, joka valmisti keittokatoksessa leivonnaisia. Heistä puheliaimman kanssa juttelin melko kauankin. 

Nainen kertoi olevansa Unkarista, kun taas kaverinsa olivat kotoisin Saksasta ja Puolasta. Vepsän saari sai kovasti suitsutusta, enkä lainkaan epäile ulkomaaneläville tällaisen paikan olevan oikein eksoottinen kokemus. 

Keskenään kolmikko ei puhunut englantia, vaan espanjaa. Ihmettelin moista. Selityksenä kuului, että he ovat tavanneet Espanjassa ja siksi käyttävät sitä kommunikointikielenään. 

Hän kyseli myös onko jossain Vepsää vastaavia paikkoja. Keksin ehdottaa Maisaarta. Tiedä vaikka olisivat siellä käyneet alkusyksyn aikana, Rymättylässä sijaitsevan Maisaaren kausi kun jatkuu pitkälle syksyyn. 

Kurreja Katariinanlaaksossa

Käväisin aurinkoisena perjantai-iltana 26. syyskuuta Turun Katariinanlaakson luontopolulla. Ilma oli mitä mahtavin; ei tuullut nimeksikään, eikä ihme kyllä satanutkaan. Molempia sääilmiötä onkin riittänyt lähikuukausina aivan tarpeeksi. 

Katariinanlaaksossa pystyy liikkumaan laajemminkin, mutta keskityin kaverini Simon kanssa polun alkupäässä oleviin eläinten ruokintapaikkoihin. Ensin sorsat saivat murkinaa, jonka jälkeen vuorossa olivat oravat. 

Alkuun kurreja ei näkynyt ainuttakaan. Tovin polun varren penkillä istuessa alkoi metsiköstä kuulua rapinaa. Ensimmäinen orava saapui hyppimään lähellemme. Kyseinen kaveri oli yllättävän kesy, pähkinää mussuttaessaan välimatkamme oli ehkä parikymmentä senttiä. 

Oravien luulisi tätä syöntitahtia olevan melkoisen ylipainoisia. Ainakin osa niistä taisi olla kuluvan vuoden poikasia. Olen nähnyt samoilla paikoilla paljon kookkaampiakin pähkinän ahmijoita. 

Simon tarjoamat ruuat kiinnostivat oravien lisäksi ainakin pulua, mustarastasta, peipponaarasta ja käpytikkaa. 

Simo ikuisti Youtube-kanavalleen Simon Champs muun muassa seuraavanlaisen oravavideon https://www.youtube.com/shorts/6tQnVdBx82g

Taalintehtaan keskiaikamarkkinoilla

Lauantaina 13. syyskuuta järjestettiin Kemiönsaaren Taalintehtaalla September Open-tapahtuma. Kyseessä oli yleisölle maksuton keskiaika- ja markkinatapahtuma saaristolaistunnelman kera. 

Taalintehtaan vanhassa ruukkimiljöössä oli tarjolla oli monenlaista ohjelmaa; tanssia, tykkiammuntaa, taistelua, musiikkia ja Rohan Tallien hevosturnajaiset. 

Turussa tuli aamupäivällä vettä kaatamalla. Ennusteet lupailivat Taalintehtaalle puolipilvistä ja mahdollisesti vähäistä sadetta. Onneksi taivaalta ei tippunut pisaraakaan, mutta puolipilvisyyden taholta homma piti kutinsa.

Olen vieraillut September Openissa kahdesti aiemmin, vuosina 2016 ja 2017. Lähivuosinakin sinne meno on ollut kovasti mielessä, mutta se on kaatunut lähinnä siihen, ettei ole löytynyt matkaseuraa. Nyt en edes kysellyt, vaan lähin yksinäni ajelemaan puolenpäivän tienoilla kohti Kemiönsaarta. 

September Openissa oli jälleen paljon valokuvattavaa. Kiinnostavia hahmoja tuli alvariinsa vastaan, eikä monia yksityiskohtia voinut ohittaa. 

Kuva sianpäästä vartaassa on perinteisesti häirinnyt erästä naispuolista tuttavaani, joten eiköhän hän tämänkin nähtyään kommentoi sitä yököttäväksi.

Päivän odotetuin esitys oli Rohan Tallien hevosturnajaiset. Ennen heitä taistelukentällä hyppi Sirkuskunnan Narrit, joista varmasti moni sai hupia. Minä puolestani toivoin, että he lopettavat mahdollisimman pian. 

Rohan tallien showta saapui katsomaan valtava määrä ihmisiä. Yritin löytää hyvän kuvauspaikan hieman etäämmältä pienen kukkulan laelta. Ihmettelin aikani vienoa paskankäryä ja lopulta ymmärsin sen tulevan viemäripiipusta, johon nojasin. Muuten kyllä oikein hyvä kuvausalusta. 

Kemiönsaarelaisen Rohan Tallien esitystä seuratessa ei voi kuin ihastella kuinka hienosti he käsittelevät hevosiaan noinkin pienellä alueella. 

Ritarit ratsuilla olivat vaihtuneet sitten viime näkemäni. En tunnistanut kuin yhden taiturin, Rohan Tallien perustajan Jaakko Nuotion. Juontotehtävissä ollut vaimonsa Anu Nuotio oli ennen itsekin ritarina, mutta saapasteli nyt kentällä ilman hevosta. 

Aiemmat September Open-blogijuttuni löytyvät linkeistä: 

https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/09/keskiaikaiset-saaristolaismarkkinat.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2017/09/september-open-2017-taalintehtaalla.html

Syyskuinen hellepäivä Saaronniemessä

Lauantaina 6. syyskuuta hellekesä tuntui jatkuvan muutaman viikon viileämmän jakson jälkeen. Syyskuun puolelle ulottuvat helteet eivät ole ennenkuulumattomia, mutta eivät myöskään jokavuotinen ilmiö. 

Minulle moinen passasi hyvin, sillä shortsikauden soisi jatkuvan lokakuun alkuun. Usein näin on ollutkin, mutta viime syksynä jouduin pukemaan pitkälahkeiset jo syyskuun alussa. Saapa nähdä miten tällä kertaa käy, ainakin tätä kirjoittaessani 19. syyskuuta vaikuttaa lupaavalta. 

Vaikka kuvissa ei näy mitään armotonta ruuhkaa, oli Saaronniemessä paljon väkeä. Mikäpä siinä nauttiessa syyskesän säteistä kun merikin oli peilityyni. 

Alemmassa kuvassa taustalla näkyvään Vepsän saareen on tarkoitus päästä kaverin venekyydillä aivan lähipäivinä. Hänen pikaliipparillaan sinne hurauttaa Saaronniemestä kymmenessä minuutissa. Vaikka saaressa palvelut ovat kesän jäljiltä loppuneet, voi sinne rantautua.