Katariinanlaakson elämää toukokuussa

Viime viikolla kuvausreissailuni oli varsin aktiivista. Syynä moiseen aamuvuoro, jonka jälkeen jää aikaa rampata pitkin maita ja mantuja, jos vaan voimia riittää. Myös keli suosi. Luontoon ilmestyi vihreys viikon aikana.

Tätä kirjoittaessani televisiossa paasataan, että seuraavien kahden päivän aikana sataa koko kuukauden edestä. Mutta eipä ennen iltavuoroa ole tarmoa kameraa heilutellakaan, joten sikäli yksi lysti. 

Katariinanlaakson luonnonsuojelualueella Turussa havaittiin keväällä mandariinisorsa. Suomen oloissa harvinainen lintu kohosi oitis suureksi julkkikseksi. Luontopolulle muodostui ennennäkemätön ryntäys. 

Harvinaisesta lintuvieraasta tarkemmin https://kaislatuuli.blogspot.com/2026/04/mandariinisorsa-katariinanlaaksossa.html

Viime viikolla ei ollut mandariinisorsasta tietoakaan, mutta kaikenlaista menijää oravista mustarastaisiin polun varrelta löytyi. 

Sinisorsat ovat lähes kadonneet Katariinanlaaksosta. Lintujen taannoisesta ruokintakiellosta tiedotettiin paikallisessa mediassa tehokkaasti, ja nyt rantaan on tuotu suurikoinen kyltti.

Mandariinisorsaa houkuteltiin ties millä herkuilla lähemmäs ihmisiä, mutta homma kääntyikin päälaelleen. Naurulokit nimittäin innostuivat junttapullasta siihen malliin, ettei sorsaparka tainnut saada murustakaan.  

Sinänsä harmi, että ihmisten käyttäytyminen johtaa tällaiseen yliampumiseen. Olen monesti alueella liikkuessani huomannut, että varsinkin pikkulapset ovat onnesta soikeina heitellessään sorsille suupaloja. Oraville saa sentään vielä syöttää pähkinöitä. 

Tammikuun alkua Katariinanlaaksossa

Yksi kuluvan vuoden ensimmäistä ulkoiluista kameran kera tapahtui Turun Katariinanlaaksossa. 

Katariinanlaakso on 17 hehtaarin laajuinen jalopuita kasvavista lehtosaarekkeista muodostunut luonnonsuojelualue Turun eteläisten lähiöiden tuntumassa lähellä Kaarinan rajaa. 

Viikkokaupalla kestänyt flunssa vaivasi yhä, mutta seinien alkaessa kaatua päälle, oli luonnon helmaan päästävä edes hetkeksi. Ääntä ei kurkusta tullut moneen päivään juuri pihaustakaan, mutta mitäpä sitä metsäpolulla turhia jaarittelemaan. 

Parin kaverin Katariinanlaakso-kuvia katsellessani huomasin lintujen ja oravien ohella ruuan perässä vipeltäviä siimahäntiä. 

Koska paikka kerrottiin varsin yksityiskohtaisesti, osasin mennä vaivatta hollille. Mukaan sattui kamera, joka ei siinä valossa suostunut kunnolla tarkentamaan kohteeseen. Eri vehkeellä hiiristä olisi todennäköisesti saanut enemmän fotoja. 

Aikomus olisi lähiaikoina käydä katsomassa onko ruokintapaikalla vielä vipinää. Mikäli metsähiiriä ei ole popsittu parempiin suihin, saattaa kamera laulaa hoosiannaa. 

Katariinanlaaksossa 14. marraskuuta

Viime viikon lauantaina käväisin happihyppelyllä Turun Katariinanlaakson luontopolulla. 

Ilma vaikutti ensi alkuun oikein hyvältä ulkoiluun, joten ei muuta kuin askelta toisen perään. Ilo oli kuitenkin ennenaikaista, koska yhtäkkiä alkoi sade navakan tuulenpuuskan saattelemana. 

Ilmiö oli onneksi ohimenevää laatua ja loppumatkan Katariinanlaakson vetisellä polulla saattoi tallustella rauhassa. Ihmetytti vaan mistä moinen ryöppy ilmestyi aurinkoiseen aamupäivään. 

Oravia pomppi matkan varrella vähän väliä. Paras apaja niiden bongaamiseen on iso laakea kivi, jonne ihmiset tuovat syötävää. Myös lintuja ruokitaan samassa paikassa. Siellä oravien kuvaaminen on suhteellisen helppoa, mikäli on hiukankin kärsivällisyyttä. 

Alueen metsikössä on puu, jossa asustelee lehtopöllö. Lintu ei tullut esille tuon enempää kuin alla olevasta kuvasta ilmenee. Pää näkyi puolittain kun oikein latvuksiin zoomaili. 

Katariinanlaaksossa oli mukana kaverini Simo. Hän tekee Youtubeen luontoaiheisia videoita ja on erikoistunut oraviin. 

Muutamaa päivää myöhemmin Simo oli huomannut Katariinanlaakson reunamilla uivan saukon, josta sai kuvattua pätkän videota. Tässä kuitenkin esimerkki hänen monista kurrevideoistaan.  

Katariinanlaakson luontopolku 19. lokakuuta

Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina Turun Katariinanlaakson luontopolulla riitti väkeä. Polun varrella ja etenkin isolla laakealla kivellä hyörivät oravat ovat ihmisten kiinnostuksen kohteina. Miksei pikkulinnut ja sorsatkin, mutta ehdottomasti eniten huomiota saavat kurret. 

Oravien takia itsekin siellä olin, koska niistä saattaa saada hyviä kuvia. Tällä kertaa paikalle sattui useampikin henkilö, joilla oli matkassa pähkinöitä ja uskallusta tarjota niitä kädestä pitäen eläimille. Vähän empien oravat heitä lähestyivät, mutta lopulta kiinnostus vei aina voiton ja murkina upposi ahnaisiin suihin. 

Jotenkin luulisi, että lähialueen oravat ovat tällaisella syöttötahdilla reilusti ylipainoisia, mutta en ole tavannut siellä mitään järkäleitä. Viiden-kuuden kurren joukossa vilisti aika pieniä yksilöitä, jotka lienevät tämän vuoden poikasia. Ruokahalu tuntuu kuitenkin olevan valtava ikään katsomatta. 

Kurreja Katariinanlaaksossa

Käväisin aurinkoisena perjantai-iltana 26. syyskuuta Turun Katariinanlaakson luontopolulla. Ilma oli mitä mahtavin; ei tuullut nimeksikään, eikä ihme kyllä satanutkaan. Molempia sääilmiötä onkin riittänyt lähikuukausina aivan tarpeeksi. 

Katariinanlaaksossa pystyy liikkumaan laajemminkin, mutta keskityin kaverini Simon kanssa polun alkupäässä oleviin eläinten ruokintapaikkoihin. Ensin sorsat saivat murkinaa, jonka jälkeen vuorossa olivat oravat. 

Alkuun kurreja ei näkynyt ainuttakaan. Tovin polun varren penkillä istuessa alkoi metsiköstä kuulua rapinaa. Ensimmäinen orava saapui hyppimään lähellemme. Kyseinen kaveri oli yllättävän kesy, pähkinää mussuttaessaan välimatkamme oli ehkä parikymmentä senttiä. 

Oravien luulisi tätä syöntitahtia olevan melkoisen ylipainoisia. Ainakin osa niistä taisi olla kuluvan vuoden poikasia. Olen nähnyt samoilla paikoilla paljon kookkaampiakin pähkinän ahmijoita. 

Simon tarjoamat ruuat kiinnostivat oravien lisäksi ainakin pulua, mustarastasta, peipponaarasta ja käpytikkaa. 

Simo ikuisti Youtube-kanavalleen Simon Champs muun muassa seuraavanlaisen oravavideon https://www.youtube.com/shorts/6tQnVdBx82g