Hautalasta Hajalaan

Lauantaina 31. tammikuuta suuntana oli Salo. Vaikka entinen matkapuhelinkaupunki sijaitsee vain noin viidenkymmenen kilometrin päässä Turusta, tulee siellä käytyä melko harvoin. Salon seudulla on kuitenkin paljon kiinnostavia luontokohteita ja valtava määrä kirpputoreja. 

Päivän ohjelmaan kuului vuonna 2023 edesmenneen luontokuvaajaguru Hannu Hautalan retrospektiivinen valokuvanäyttely Taidemuseo Veturitallissa sekä kaksi kirppistä. 

Toinen käytetyn tavaran mekka, Aarresaari, olikin tuttu jo aiemmilta kerroilta. Etäämmällä ydinkeskustasta sijaitseva Secondhandmarket puolestaan uusi kokemus. 

Rankkasin Secondhandmarketin oitis Aarresaarta paremmaksi. Se on valoisa, siisti ja omaa laajan valikoiman tavaraa. Moniin turkulaiskirppiksiin verrattuna Aarresaarikin on tosin melkoinen aarreaitta. 

Löysin Secondhandmarketista John Fogertyn ensimmäisen sooloalbumin. Kansi on vuosikymmenten saatossa ottanut vähän osumaa, mutta itse vinyyli on kuin uusi. 

Levyn hinta oli vaivaiset seitsemän euroa. Nykyään kaikenlaisista Keijo-Annikeista pyydetään suuria summia, vaikka ne eivät mene kaupaksi edes eurolla. 

Hannu Hautalan valokuvanäyttely Poika, joka rakasti lintuja oli hieno. Koko Veturitallin kattava kuvakavalkadi eteni soljuvasti huoneesta toiseen. Uteliaita ihmisiä oli paikalla arviolta satakunta.

Hautalan kuvista moni oli tuttu jo aiemmista yhteyksistä. Mestariteosten sekaan mahtui myös sellaisia, joiden mukanaoloa vähän ihmettelimme. Epätarkat oravat eivät ehkä edusta kuusamolaista suurmiestä parhaimmillaan. 

Hautalan tuotannon ihastelun jälkeen suuntasimme kuntaliitosten myötä nykyään Saloon kuuluvaan Halikon Hajalaan, jossa minua ja Harri Nato Leinoa odotti urbaani vaelluskohde.

Rämpiessämme umpihangessa kohti vanhaa rautatietunnelia, napsin kuvia kuuraisista kasveista. Aurinko osui niihin täydellisesti, toisin kuin pian näkyviin tulevaan suuren aukkoon kalliossa. 

Kuulin Hajalan hylätystä rautatietunnelista ensimmäisen kerran kolmetoista vuotta sitten juuri Leinon kautta. Siitä tarkemmin linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2013/03/hajalan-vanha-rautatietunneli.html

Vaikka vuonna 1927 valmistunut ja aikoja sitten toimettomaksi jäänyt tunneli onkin omalla tavallaan kiehtova kohde, en suosittele sinne menoa kenellekään ainakaan talviaikaan. Katosta on nimittäin tippunut tajuttoman kokoisia jäämöhkäleitä, jollaisen päähän saadessaan seuraava osoite saattaa olla ruumishuone.  

Halistenkosken jäämuodostelmat

Halistenkoski on Aurajoen yhdestoista ja alin koski Turussa, Halisten ja Nummen kaupunginosien rajalla. Kosken kohdalla Aurajoki laskee seitsemän metriä sadan metrin matkalla. 

Koski on myös suosittu ajanviettopaikka. Kirpeänä pakkaspäivänä 29. tammikuuta talvista veden pauhua oli saapunut katsomaan melkoinen joukko ihmisiä. 

Allekirjoittaneen sai Halistenkoskelle tilaisuus vangita kameralla jäämuodostelmia. Koska paikka on melkein työmatkani varrella, ei aamuvuorosta poistuessa ollut suuri vaiva koukata sen kautta. 

Joessa padon yläpuolella näytti olevan jonkun verran sakkia. Minulla ei ollut suuremmin kiinnostusta lähteä testaamaan kestääkö jää vai ei. 

Tammikuun alkua Katariinanlaaksossa

Yksi kuluvan vuoden ensimmäistä ulkoiluista kameran kera tapahtui Turun Katariinanlaaksossa. 

Katariinanlaakso on 17 hehtaarin laajuinen jalopuita kasvavista lehtosaarekkeista muodostunut luonnonsuojelualue Turun eteläisten lähiöiden tuntumassa lähellä Kaarinan rajaa. 

Viikkokaupalla kestänyt flunssa vaivasi yhä, mutta seinien alkaessa kaatua päälle, oli luonnon helmaan päästävä edes hetkeksi. Ääntä ei kurkusta tullut moneen päivään juuri pihaustakaan, mutta mitäpä sitä metsäpolulla turhia jaarittelemaan. 

Parin kaverin Katariinanlaakso-kuvia katsellessani huomasin lintujen ja oravien ohella ruuan perässä vipeltäviä siimahäntiä. 

Koska paikka kerrottiin varsin yksityiskohtaisesti, osasin mennä vaivatta hollille. Mukaan sattui kamera, joka ei siinä valossa suostunut kunnolla tarkentamaan kohteeseen. Eri vehkeellä hiiristä olisi todennäköisesti saanut enemmän fotoja. 

Aikomus olisi lähiaikoina käydä katsomassa onko ruokintapaikalla vielä vipinää. Mikäli metsähiiriä ei ole popsittu parempiin suihin, saattaa kamera laulaa hoosiannaa. 

Loppiaisena Kuuvannokalla

Tämän viikon tiistaina 6. tammikuuta vietettiin loppiaista. Se on kristillinen juhla, joka merkitsee Jeesuksen syntymän ilmoittamista maailmalle. Minulle loppiainen puolestaan merkitsee etupäässä sitä, ettei silloin tarvitse mennä töihin, mikäli se osuu arkipäivälle. 

Koska viimeiset kuukaudet ovat olleet todella surkeita kelien puolesta, saatiin nyt Turun seudullekin talvi. Moni tuntuu rakastavan yli kymmenen asteen pakkasia ja lumihangessa tarpomista. Itse en talvea kaipaa muuta kuin sen puolesta, ettei aina sataisi vettä ja olisi harmaata. 

Lähdin puolenpäivän tienoilla Ruissalon Kuuvaan, jossa aikomuksenani oli kuvata pakkasen kourissa höyryävää merta. Mutta mitä vielä; yön aikana lämpötila oli noussut kymmenellä asteella ja auton mittari näytti vaivaista miinus kahta. 

Pyhäpäivästä huolimatta ihmisiä oli liikkeellä vähän. Kaksi lintumiestä käveli tiellä vastaan. Perillä nuoripari teki lähtöä juuri kun pääsin rannalle. Kiikarisankareista poiketen he tervehtivät.

Airistolla ei ollut meren jäätymisestä tietoakaan näillä pakkasasteilla. Tuulisessa kelissä ilma tuntui kuitenkin paljon paria astetta kylmemmältä, joten Kuuvannokan kallioilla ei voinut kovin pitkään kuljeskella. 

Ylimmässä kuvassa näkyvä Loistokari on näyttää olevan yhä myynnissä. Hintapyyntö on 680 000 euroa, jolla saisi ikioman saaren mökkeineen Turun edustalta. Tarkemmin https://www.etuovi.com/kohde/21434216

Vuoden ensimmäinen Ruissalo

Sunnuntaina 4. tammikuuta käväisin pitkästä aikaa luonnon helmassa. Flunssa vai mikä lie influenssa on vaivannut enemmän tai vähemmän jo kolme viikkoa. Marraskuun alkupuolella työnantajan puolelta saatu influenssarokotuskin taisi olla yhtä tyhjän kanssa, mutta tulipa otettua kun kerran tarjottiin.

Turun Ruissalon Saaronniemessä oli pakkasta auton mittarin mukaan kaksitoista astetta. Erään tutun talviuimarin, joka pulahti veteen ilman saunomista, mukaan asteita olisi ollut peräti -14. Hänellä ei hyisessä vedessä pulikointi tehnyt näköjään tiukkaakaan. 

Lenkkini Saaronniemessä ei järin pitkä ollut, mutta tulipa sentään otettua jonkun verran fotoja. Sormet jäätyivät nopeasti, mutta kamera toimi urhoollisesti, vaikka eräs ulkoilija sen kestävyyttä tällaisella ilmalla epäilikin. 

Sama kaveri kertoi toivovansa meren nopeaa jäätymistä. Tällä menolla siihen tuskin kauan menee. Loppuviikoksikin on luvattu kovaa pakkasta, joten eiköhän jo ensi viikonloppuna rohkeimmat ryhdy kokeilemaan jään kantavuutta.