Hautalasta Hajalaan

Lauantaina 31. tammikuuta suuntana oli Salo. Vaikka entinen matkapuhelinkaupunki sijaitsee vain noin viidenkymmenen kilometrin päässä Turusta, tulee siellä käytyä melko harvoin. Salon seudulla on kuitenkin paljon kiinnostavia luontokohteita ja valtava määrä kirpputoreja. 

Päivän ohjelmaan kuului vuonna 2023 edesmenneen luontokuvaajaguru Hannu Hautalan retrospektiivinen valokuvanäyttely Taidemuseo Veturitallissa sekä kaksi kirppistä. 

Toinen käytetyn tavaran mekka, Aarresaari, olikin tuttu jo aiemmilta kerroilta. Etäämmällä ydinkeskustasta sijaitseva Secondhandmarket puolestaan uusi kokemus. 

Rankkasin Secondhandmarketin oitis Aarresaarta paremmaksi. Se on valoisa, siisti ja omaa laajan valikoiman tavaraa. Moniin turkulaiskirppiksiin verrattuna Aarresaarikin on tosin melkoinen aarreaitta. 

Löysin Secondhandmarketista John Fogertyn ensimmäisen sooloalbumin. Kansi on vuosikymmenten saatossa ottanut vähän osumaa, mutta itse vinyyli on kuin uusi. 

Levyn hinta oli vaivaiset seitsemän euroa. Nykyään kaikenlaisista Keijo-Annikeista pyydetään suuria summia, vaikka ne eivät mene kaupaksi edes eurolla. 

Hannu Hautalan valokuvanäyttely Poika, joka rakasti lintuja oli hieno. Koko Veturitallin kattava kuvakavalkadi eteni soljuvasti huoneesta toiseen. Uteliaita ihmisiä oli paikalla arviolta satakunta.

Hautalan kuvista moni oli tuttu jo aiemmista yhteyksistä. Mestariteosten sekaan mahtui myös sellaisia, joiden mukanaoloa vähän ihmettelimme. Epätarkat oravat eivät ehkä edusta kuusamolaista suurmiestä parhaimmillaan. 

Hautalan tuotannon ihastelun jälkeen suuntasimme kuntaliitosten myötä nykyään Saloon kuuluvaan Halikon Hajalaan, jossa minua ja Harri Nato Leinoa odotti urbaani vaelluskohde.

Rämpiessämme umpihangessa kohti vanhaa rautatietunnelia, napsin kuvia kuuraisista kasveista. Aurinko osui niihin täydellisesti, toisin kuin pian näkyviin tulevaan suuren aukkoon kalliossa. 

Kuulin Hajalan hylätystä rautatietunnelista ensimmäisen kerran kolmetoista vuotta sitten juuri Leinon kautta. Siitä tarkemmin linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2013/03/hajalan-vanha-rautatietunneli.html

Vaikka vuonna 1927 valmistunut ja aikoja sitten toimettomaksi jäänyt tunneli onkin omalla tavallaan kiehtova kohde, en suosittele sinne menoa kenellekään ainakaan talviaikaan. Katosta on nimittäin tippunut tajuttoman kokoisia jäämöhkäleitä, jollaisen päähän saadessaan seuraava osoite saattaa olla ruumishuone.  

Ruissalon kärki pakkaspäivänä

Pari edellistä blogipostaustani ovat käsitelleet sunnuntaita 21. tammikuuta, jolloin lounaisrannikolla oli harvinaisen komea pakkaspäivä. Tuolloin tehdyn maakunta-ajelun päätteeksi poikkesin Turun Ruissalon Saaronniemessä ja Kolkanniemessä.

Hienon ilman olivat huomanneet sadat muutkin ihmiset. Autoja tuli ja meni tasaisena virtana Ruissalon Puistotiellä. Saaronniemen parkkipaikalta sai hakemalla hakea vapaata ruutua.

Vaikka samoilla kulmilla tulee ulkoiltua varsin usein, harvoin Ruissalon kärki näyttää samalta kuin edellisellä kerralla. Tällä erää huurre oli tarttunut puihin ja kasveihin siihen malliin, että maisemat olivat melkein kuin satukirjasta.

Paraisten ja Littoistenjärven jälkeen Ruissalo oli melko täydellinen lopetus hienolle talvipäivälle.

Paraisten Lillholmen 21. tammikuuta

Sunnuntaina 21. tammikuuta oli upea pakkaspäivä Turun seudulla. Mittari näytti monessa paikassa karvan verran yli kymmenen miinusasteen.

Huurre yhdistettynä auringonpaisteeseen oli sellainen yhdistelmä, että autohan oli startattava jo ennen aamukymmentä, jotta pääsee kuvausreissulle. Moista päivää ei voinut jättää hyödyntämättä. Erityisesti puut olivat mahtavan näköisiä. Veikkaan, ettei kuluvana talvena tällaista keliä enää tulekaan.

Tapanani on ollut käydä Paraisten Lillholmenissa juuri pakkaspäivinä. En muista mistä kimmoke moiseen mahtoi joitakin vuosia sitten tulla, saattoi olla ihan jonkun sunnuntaiajelun peruja. Alue on erityisen komea kunnon pakkasella.

Ensimmäisen kerran olin Lillholmenissa kesällä 1989. Tuolloin saaressa järjestettiin Råttisrock -nimistä festivaalia. Esiintyjinä oli aikansa kotimaisia huippuja englanninkielisen rokin saralta - Boycott, Gringos Locos, Hearthill, Wild Force ja Horsepower ainakin veivasivat saaristomaisemissa. Sääli, ettei tuollaista tapahtumaa ole enää.

Hahdenniemessä 3. joulukuuta

Raision Kaanaan kaupunginosassa sijaitseva Hahdenniemi on tunnettu valtavasta venesatamastaan. Lauantaina 3. joulukuuta maakunta- ja kuvausajelu osui myös Hahdenniemeen.

Muistelin, että Raision venesatama olisi talvellakin kuvauksellinen, mutta väärässä olin. Ainakaan tällä pakkaslukemalla (noin viisi) siinä ei ollut mitään kuvattavaa. Joskus takavuosina aurinko ja pakkashuurre olivat tässä paikassa hieno yhdistelmä.

Raisionlahden toisella puolella oleva Pernon telakka on tekeillä olevine risteilijöineen väistämätön näky mikäli alueella liikkuu.

Kivenheiton päässä laitureista on pieni hiekkaranta, jonka kulmilta tallentui muistikortille muun muassa nämä kuvat.

Kuhankuonolla grillaamassa

Sunnuntaina 12. tammikuuta oli kirpeä pakkaspäivä. Aamupäivällä tuli lähdettyä ajelemaan Kuhankuonolle, jossa kosteat polttopuut odottivat jo sytyttäjäänsä.

Tarkoituksena nimittäin oli grillata makkaraa Kurjenpesän tulipaikalla. Siisti grillikatos sijaitsee kivenheiton päässä Kuhankuonon parkkipaikasta ja seitsemän kunnan rajakivestä, josta Kuhankuono on saanut nimensäkin. Kivi on Kurjenrahkan kansallispuiston tunnetuin nähtävyys.

Alueen retkeilyreiteillä on tullut silloin tällöin käytyä kävelemässä. Tällä kertaa ei. Suurin syy moiseen oli pitkospuut, jotka tähän aikaan vuodesta ovat vaarallisen liukkaita. Kesällä ja varsinkin syksyllä grillauspaikan vierestä lähtevä Savojärven kierros on hieno elämys. Olen reitistä muutaman kerran blogiini kirjoittanutkin.

Mikään varsinainen valokuvaus ilma ei sunnuntaina ollut. Kameran akkukin hyytyi pakkasessa melkein heti alkuunsa.

Paluumatkalla poikkesimme Nautelankoskella Liedon asemalla. Sain jokusen kuvan, vaikka akku punaista kovasti vilkuttikin.

En muista nähneeni Nautelankoskella aiemmin näin valtaisaa vesimäärää. Parinkymmenen käyntikerran perusteella väittäisin siellä olevan joka kerta erilainen näky vastassa. Yhtenä kesänä valuminen oli aivan onnetonta; kuin olisi ollut puutarhaletku lorisemassa kivien välissä. Horsmakin kurkotti paraatipaikalla ja näytti oikein hyvinvoivalta. Nyt puolestaan kuohut olivat valtavat.