Tarkoituksena nimittäin oli grillata makkaraa Kurjenpesän tulipaikalla. Siisti grillikatos sijaitsee kivenheiton päässä Kuhankuonon parkkipaikasta ja seitsemän kunnan rajakivestä, josta Kuhankuono on saanut nimensäkin. Kivi on Kurjenrahkan kansallispuiston tunnetuin nähtävyys.
Alueen retkeilyreiteillä on tullut silloin tällöin käytyä kävelemässä. Tällä kertaa ei. Suurin syy moiseen oli pitkospuut, jotka tähän aikaan vuodesta ovat vaarallisen liukkaita. Kesällä ja varsinkin syksyllä grillauspaikan vierestä lähtevä Savojärven kierros on hieno elämys. Olen reitistä muutaman kerran blogiini kirjoittanutkin.
Mikään varsinainen valokuvaus ilma ei sunnuntaina ollut. Kameran akkukin hyytyi pakkasessa melkein heti alkuunsa.
Paluumatkalla poikkesimme Nautelankoskella Liedon asemalla. Sain jokusen kuvan, vaikka akku punaista kovasti vilkuttikin.
En muista nähneeni Nautelankoskella aiemmin näin valtaisaa vesimäärää. Parinkymmenen käyntikerran perusteella väittäisin siellä olevan joka kerta erilainen näky vastassa. Yhtenä kesänä valuminen oli aivan onnetonta; kuin olisi ollut puutarhaletku lorisemassa kivien välissä. Horsmakin kurkotti paraatipaikalla ja näytti oikein hyvinvoivalta. Nyt puolestaan kuohut olivat valtavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti