Tätä kirjoittaessani ulkona paukkuu kuudentoista asteen pakkanen. Talvi tuli jälleen "yllättäen", niin kuin joka vuosi. Tässä tapauksessa sitä oli odotettukin, mutta kontrasti vetiseen muutaman asteen plussakeliin on silti valtava.
Alkusysäyksen puolentoista viikon takaiselle sunnuntaiajelulle antoi Turun Sanomissa ollut artikkeli, jossa kerrottiin Raision vesiosuuskunnan padoista ja niiden ylläpitokustannuksista. Muistaakseni jutussa mainittiin, että Raisio maksaa Turulle, josta ilmeisesti löytyy tämän alan osaajia, patojen huoltamisesta 9000 euroa vuodessa per pato.
Kuvassa komeili Merttelän pato Ruskolta. Se herätti oitis mielenkiintoni; aloin tutkimaan missä moinen laitos mahtaa tarkemmin sijaita. Googlemapsin avulla paikansin Merttelän Vahdontien varrelle. Sieltä se h-hetken koittaessa helposti löytyikin.
Kuten ennakkoon arvelin, näytti Merttelän pato lehtikuvassa paljon massiivisemmalta kuin omin silmin paikalla nähtynä. Kuvaaja oli rämpinyt pitkälti alajuoksulle, josta oli ottanut varsin tyylikkään foton.
Me emme lähteneet könyämään pitkin pusikkoa niin kauas, vaan pysyttelimme lähempänä patoa. Sen ja takana olevan järven välissä meni autotie.
Kommenteissa luki muun muassa, että "vain kelluva punainen ruusu puuttuu". Pirates of Caribbean -elokuvat tulivat jollekin mieleen. Johnny Deppin esittämä merirosvohurmuri kuviteltiin laivan kannelle pullistelemaan. Panin merkille, että jokainen kommentoija oli nainen. Sohaisinko jotain feminiiniaistia vai mistä moinen into mahtoi johtua?
Ruskolta ajelimme Nousiaisiin. Keskiaikainen harmaakivikirkko ei sijaitse vanhan fraasin mukaisesti keskellä kylää, vaan jonkun matkaa sivussa.
Nousiaisten kirkko on yksi Suomen legendaarisimmista. Se on omistettu sekä Pyhälle Henrikille että Neitsyt Marialle ja rakennettiin piispa Henrikin hautakirkoksi. Tarun mukaan hänet pisti kylmäksi talonpoika Lalli Köyliönjärven jäällä 1150-luvulla.
Museovirasto on määritellyt Nousiaisten kirkon ja kirkkomaiseman yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuurimaisemista.
Lähistöltä löytyi kummallisen näköinen pelto. Tarkemmin katsottuna se osoittautui parhaat päivänsä nähneeksi auringonkukkaviljelmäksi. Alue oli sen verran luotaantyöntävän näköinen, että se saattaisi jopa pelottaa perheen pienimpiä.
Reissu päättyi Huhkon kartanolle Raisioon. Rakennus näkyy moottoritielle, josta olen sitä ohimennessä kymmeniä vuosia katsellut. Eipä ole aikaisemmin tullut mieleen käydä siellä tai edes miettiä mistä sinne pääsee.
Kartanon ohi menee hyvinhoidettu kevyenliikenteenväylä. Sen varrella menee Vaskipolku, joka esittelee rautakaudelle ajoittuvia muinaisjäännöksiä.
Muutama infotaulu tulikin vastaan, mutta tarmo ei riittänyt paikkojen tarkempaan etsimiseen. Ainakaan aivan polun varrella ne eivät sijaitse. Päätimme, että joskus sitten paremmalla ilmalla uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti