Elokuiset fotoilut Ruissalossa osa 1 - Sofia

Olin viime viikolla Turun Ruissalossa kuvaamassa kahden kaunottaren kanssa. Mercia ja Sofia ovat äiti ja tytär, jotka sattuvat asumaan tässä aivan lähistöllä. Takavuosilta tiesin, että kuvien onnistumisprosentti oli taattu, koska heistä ei yksinkertaisesti pysty ottamaan huonoja kuvia. 

Mielessä oli aika montakin kuvauspaikkaa, mutta ensinnä sellaiseksi valikoitui Ruissalon Kansanpuiston lähellä oleva auringonkukkapelto. 

Kukkia ei oltu vielä ehditty poimia pois, jolloin oli helppo rajata valtaisa keltainen kukkameri mallien taakse. Vaikka lajike ei ollutkaan sitä suurinta pizzan kokoluokkaa, hyviä juuri nämäkin olivat. 

Hieman jotain menneiden aikojen ranskalaista elokuvatähteä muistuttava Sofia on aivan ilmiömäinen malli. Hänellä on paljon omia ideoita, joita ilman kuvat saattaisivat olla yksitoikkoisempia. 

Onnistuneita fotoja tuli niin paljon, että rankan karsinnankin jälkeen niillä voisi täyttää useamman blogijutun. Tässä nyt kuitenkin kaksitoista kuvaa Sofiasta. Seuraavassa osassa lisää Mercian kera. 

Sandra ja auringonkukat

Viime viikolla peräänkuulutin eräällä sosiaalisen median kanavalla auringonkukkapeltoa Turun lähistöltä. Vastauksia tulikin mukavasti. Jopa Halikkoa ehdotettiin, mutta Salon seudulle saakka ajelu oli poissuljettua. 

Piikkiön Tuorlasta löytyi komea kukkapelto. Se ei näy Vanhalle ykköstielle, vaan on pari sataa metriä sivussa alueen rakennusten takana. 

Tuorlan pellon tiesi myös fotomalliksi tullut turkulainen Sandra. Sattumoisin hän oli juuri edellisenä ehtoona ollut Piikkiössä kuvausreissulla, mutta ei ollut moksiskaan uusinnasta. 

En ollut aiemmin käynyt Tuorlan tiluksilla näin laajalti. Aluehan on valtava. Nykyään siellä toimii Ammattiopisto Livia. Täytyy tässä syksyllä mennä katselemaan paikkoja vähän tarkemmin. 

Lähdimme Turusta iltakuuden aikoihin. Starttia varjosti sade, jonka tuumailin olevan ohimenevää laatua. Ja näin myös oli. Kaarinan ja Piikkiön puolella ei satanut lainkaan, mutta toisaalta auringostakaan ei ollut tietoa. Näillä mentiin ja mielestäni lopputulos toimii. 

En huomannut kysyä paljonko Sandralla on aiempaa mallikokemusta, mutta todella luonteva hän oli kameran edessä. Otin jälleen varmaan satoja fotoja, joista karsimisen jälkeenkin jäi monta hyvää ruutua. Tässä kymmenen poimintaa. 

Tapasin Sandran ensimmäisen kerran viime vuoden kesäkuussa Ruissalon Saaronniemessä. Aiheesta tarkemmin blogijutussa http://kaislatuuli.blogspot.com/2021/07/sofia-ruissalossa-osa-3.html

Mirva-Mari Ruissalon kesässä

Keskikesällä ilmoittelin mallinhakua Facebookissa TFCD Valokuvaajat & mallit -ryhmässä. Vastauksia tuli vaivaiset kaksi. Toinen ei kiinnostanut minua lainkaan, mutta turkulaiselle Mirva-Marille vastastin välittömästi.

Aikatauluja vaan on kummallisen vaikeaa saada sopimaan edes samassa kaupungissa. Tällä viikolla pääsimme vihdoin tuumasta toimeen. Kuvausmiljöönä mielessäni oli Ruissalossa sijaitseva Puutarhan kierto -niminen luontopolku, jonka löysin vasta tämän vuoden kesäkuussa. Silmiin osui myös lähellä ollut auringonkukkapelto, jota oli tietysti hyödynnettävä.

Jos Mirva-Mari näyttää tutulta, olet saattanut nähdä hänet viihdelehden sivuilla. Hymy-tytöksi vuonna 2014 valittu nainen on putkahtanut usein esille kyseistä julkaisua selatessani. Ja kyllä, luen Hymyä aina kun vaan mahdollista, jos joku sitä nyt sattuu ihmettelemään. Huomattavasti mielenkiintoisempi kuin esimerkiksi Tekniikan maailma.

Mirva-Mari kertoi hiljattain osallistuneensa ikärajattomaan Rauman Pitsimissi -kilpailuun. Siellä hän sai kuitenkin kuulla olevansa liian vanha 27-vuoden iällään ja voittajaksi kruunattiin 25-vuotias.

Ruissalon reissulta kertyi nippu kuvia, joita kyllä kehtaa esitellä.

Fotosessiot Kaarinassa osa 1 - Ala-Lemu

Otsikosta huolimatta valokuvausta ei suoritettu esimerkiksi ulkohuussissa, vaan Varsinais-Suomessa Kaarinan kaupungin Ala-Lemussa. Tienviitta tosin kertoo paikaksi Lemunniemen. Koska kivenheiton päässä kuvauspaikastamme sijaitsee Ala-Lemun kartano, tulkitsen alueen siksi.

Viime lokakuussa kuulin eräältä työkaveriltani, että Ala-Lemussa on massiivinen auringonkukkapelto. Viljelmä oli jo tuohon aikaan ehtinyt nähdä parhaat päivänsä. Kulahtaneet kukkaset olivat kumminkin jollain tavalla hienoja ja kuvauksellisia. Voin vaan kuvitella millainen paikka oli ollut kuukautta aiemmin.

Pari viikkoa sitten tuli mieleen, että samainen pelto on varmaan talvellakin vähintään erikoinen näky. Jonkun mielestä ehkä jopa pelottava ja luotaantyöntävä, mutta minusta näin ei suinkaan ollut. Pikemmin niin houkutteleva, että siitä visioitui kuvausidea.

Kysyin auringonkukkapellolle malliksi Riinaa. Hän on niittänyt Turun seudulla mainetta rokkilaulajana, mutta on myös nykyään keskittynyt tekemään miniatyyrimaailmoja kuten nukkekoteja sekä koruja.

Riinalla on usein hippityyppisiä kuteita, joten tuumailin sellaisten sopivan kuvauksiinkin. Sattumalta selailin hänen joulumyyjäiskuviaan Riina Tuulian Miniatyyrimaailma -blogista, jolloin lamppu syttyi kaalissani. Kuvissa ollut kotsahan sopisi peltomiljööseen kuin veitsi voihin. http://rindenminiatyyrit.vuodatus.net/ 

Kuvauksissa käytin lelukamerasuodinta, joka tummentaa otoksen reunoja ja tekee ruuduista vanhemman näköisiä. Paikan päällä ei ihmeemmin kupattu, vaan noin puolessa tunnissa tarvittava materiaali oli koossa.

Myöhemmin kuvia katsellessani tuli jotenkin mieleen M Night Shyamalan ohjaama Kylä -elokuva (2004). En tosin ole nähnyt sitä noin kymmeneen vuoteen, mutta jotain samaa fiilistä olen aistivinani.

Marie Kansanpuistossa

Syyskuussa 2015 kysyin fotomalliksi turkulaista Marieta. Hän jäi joitakin vuosia sitten mieleen Turun Palloseuran jääkiekkojoukkoeen kannustustiimistä TPS-kissat. Vaikken suuri urheilufani olekaan, jostain kumman syystä cheerleadereita seuraa huomattavasti mielummin kuin esimerkiksi jotain vasenta laitahyökkääjää.

Ideana oli ottaa kuvia nätistä naisesta auringonkukkapellolla. Asia saatiinkin yhdistymään helposti kun Marie vastasi kyselyyni myöntävästi. Ruissalon Rantapromenadin varrella, Kansanpuiston lähistöllä oli tuona syksynä isohko auringonkukkaviljelmä.

Marie osoittautui yhdeksi tyylikkäimmistä ja luontevimmista malleista, jota olen koskaan kuvannut. Harvoin kenenkään liikkeet ja esiintyminen on noin sujuvaa, vaikka olimme tunteneet ehkä vasta puolisen tuntia.

Tämän tuolloin otetun kuvan rankkaan kuvaushistoriani parhaimmistoon. Ei voisi paljon paremmin onnistua. Valkoposkihanhet taustalla ovat piste i:n päälle.

Lähetin kuvan ammattiliittoni PAU:n julkaisemaan Reitti -lehteen, jossa oli tuolloin pyöri vapaa-aiheinen valokuvauskilpailu. Eipä yllättänyt, että se meni läpi.

Lisää auringonkukka- ja Marie -kuvia löytyy hakusanalla "kaislatuuli auringonkukkapellolla".

Samalla Ruissalon reissulla kävimme kuvaamassa myös viereisessä Kansanpuistossa, joka tunnetaan varmaan parhaiten Ruisrock -alueena. Ainakin minä viihdyn Ruisrockissa paremmin juuri siellä kuin läheisellä peltolla, jonne Juhani Merimaa kumppaneineen on tapahtumaa laajentanut. Varsinainen Kansanpuiston alue olisi vallan mainiosti riittänyt niihinkin juhliin.

Suorastaan harmi, että fotosessiot upean Marien kanssa jäivät vain tähän yhteen kertaan. Harvemmin meinaan noin hyvää mallia löytää. Tiedä sitten oliko syynä ajanpuute, kuvaustaitoni vai mikä, mutta turha kai sitä on sen enempää pohdiskella.