Toivonniemen kevättä

Poikkesin viikonloppuna Turun Ruissalossa. Reissu oli kolean ilman takia melko pikainen, mutta ehdin jonkun verran ottaa julkaisukelpoisia valokuvia.

Ikkunasta katsottuna aamupäivä näytti aurinkoiselta ja lämpimältä. Mutta mitä vielä, lämpötilahan oli +5 ja +6 kuuden välillä, mikäli auton mittaria oli uskominen. Kylmä viima ei lainkaan lisännyt viihtyvyyttä.

Tarkoituksena oli käydä katsomassa miltä Turun Seudun Hengitysyhdistyksen kesäkoti Toivonniemen mailla näyttää tähän aikaa vuodesta. En ole yhdistyksen jäsen, mutta kun muutama vuosi sitten moisesta paikasta kuulin, olen silloin tällöin käynyt sielläpäin ulkoilemassa.

Toivonniemen saunarannassa oli eläkeläismies kalastamassa. Kuulemma siikaa tuli huonosti, eikä muussakaan saaliissa ollut oikein kehumista.

Kyselin papalta onko hän nähnyt rantakäärmeitä. "En niin ainuttakaan. Joskus niitä oli paljonkin, mutta minkki on syönyt ne kaikki", kuului vastaus.

Mahdollisesta minkistä huolimatta haukankatseeni löysi rantakivetykseltä pienen käärön, joka osoittautui auringonsäteitä kerääväksi rantakäärmeeksi.

Käväisin samalla naapuritontilla Villa Bella Vistassa. Viime kesänä komeassa huvilassa oli jonkin aikaa kesäkahvila. Saapa nähdä miten tulevana suvena käy, estääkö korona aukeamisen vai onko hienossa miljöössä mahdollisuus hörppiä kaffetta.

Bella Vistan lähellä kukki valtavasti sinivuokkoja. Jokin lintu oli höyhenistä päätellen kohdannut loppunsa ja ilmeisesti saalistajaltakin tippunut sulka taistelun tiimellyksessä.

Timalipolulta Kukonpäähän

"Timalipolku perehdyttää kulkijansa Nesteentien eteläpuolisen Raisionlahden rantamaisemiin. Reitti kulkee pääasiassa kolmen vanhan raisiolaisen tilan Hahdenniemen, Santalan ja Perttalan mailla, jotka sittemmin ovat siirtyneet Raision kaupungin ja Nesteen ölyjalostamon omistukseen. 

Reitti sisältää sekä ihmisen voimakkaasti muokkaamaa ja rakentamaa ympäristöä että lähes luonnontilaista rehevää merenrantalehtoa, missä voi tavata lähes kaikki Etelä-Suomen lehdoissa pesivät lintulajit. 

Vajaan neljän kilometrin pituinen Timalipolku kulkee pitkin metsäpolkuja ja pikkuteitä ja on helppokulkuinen. Reitti on merkitty maastoon punaisin merkkitäplin ja opasviitoin. Reitti kannattaa aloittaa Raision venesataman parkkipaikalta". 

Noin kertoo Suomen luonnonsuojeluliitto sivuillaan Raision Timalipolusta.

Venesatamasta minäkin kulkuni aloitin kun viikonloppuna Raisiossa kävin. Tarkoitukseni ei ollut seurata orjallisesti Timalipolkua, mutta kumminkin niin pitkälle, että pääsen siitä poikkeamaan Kukonpään komeassa merenrantamiljöössä.

En muista tarkkaan koska olen viimeksi noilla main tallustellut. Jokunen talvi sitten kaveri liukastui pahasti Kukonpäähän johtavalla koivukujalla ja loukkasi itsensä pahoin. Siitäkin on tietääkseni jo toivuttu, mutta sairastelu kesti pitkään.

Huhtikuun lopulla ulkoilukeli oli vallan mainio, eikä liukastelun vaaraa ollut. Puiden lehdet olivat vasta nupukoilla, mutta kesällä poluilla vallitsee lähes viidakkomainen pöheikkö, jollaista ei heti arvaisi Suomesta löytyvänkään.

Hahdenniemen vastapäätä on Meyerin, kansan suussa Pernon telakka. Valtava matkustaja-alus näytti olevan työn alla.

Kukonpään niemi on komeaa merenrantaseutua, jonne ei saa nykyään ajella ainakaan autolla. Siitä pitää huolen uudehko puomi. En ole aivan varma saako siellä edes muuten viettää aikaa, mutta ainakin jokunen ulkoilija nautti komeista näkymistä tiiraillen vastapäätä olevan Ruissalon suuntaan. (Edit: Kuten kommenttiosiosta selviää, on alueella ollut häiriökäyttäytymistä, eikä sinne ole suotavaa mennä)

Fiilis oli perhosineen, lokkeineen, veneineen ja paikoin jopa lämpötilankin puolesta aivan kesäinen. Tuulettomassa kolkassa ei todellakaan tullut vilu.

Täytyy varmaan käydä useamminkin noissa maisemissa. Ainakin nyt lenkki oli varsin onnistunut.

Mallikuvausta Hovirinnan rannassa

Viime vuoden elokuussa tarjoutui tilaisuus osallistua fotosessioon, joka pidettiin Kaarinan Hovirinnan uimarannalla helteisen kesäpäivän päätteeksi.

Naapuritalossani asuva tanssija ja harrastajavalokuvaaja Annika Hakala oli kysynyt malliksi ystäväänsä, brasilialaistaustaista Merciaa. Tämän kuullessani olin välittömästi valmis kuin partiopoika. Olin meinaan tiennyt upean Mercian ulkonäöltä jo jonkin aikaa ja miettinyt, että tuossapa vasta hyvä valokuvamalli olisikin!

Hovirinnan rantamiljöö ei ollut minulle muuten tuttu, mutta aivan lähistöllä järjestettävällä Saaristo Open-festivaalilla olen muutaman kerran käynyt.

Ei pidä myöskään unohtaa legendaarista Kaarinan Sikajuhlaa, josta tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2012/09/kaarinan-sikajuhlat.html

Kuvaustilanteessa oli mielenkiintoista seurata Annikan mallinohjausta ja kameratyöskentelyä. Se poikkesi omastani välillä aika paljonkin. Vähän erilaista näkökulmaa.

Ruutuja kertyi niin paljon, että muistikorttia peratessa tuli suoranainen runsaudenpula. Kuvien julkaiseminen on jäänyt osaltani tähän päivään, mutta naiset pistivät omissa some-kanavissaan heti tuoreeltaan jotain otoksia näytille.

Valitsin tähän viisitoista fotoa. Ei ollut kovin helppo homma, koska Merciasta ei taida huonoja kuvia saadakaan.

Annika ja Mercia ovat molemmat olleet malleinani. Tässä viime syyskuussa Turun Katariinanlaaksossa kuvattua http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/10/annika-ja-mercia-katariinanlaaksossa.html

Rantakäärmeet paritteluhommissa Ruissalossa

Käväisin tässä päivänä eräänä jälleen Turun Ruissalossa. Tällä kertaa mielessäni ei ollut mikään tavanomainen kävelylenkki, vaan aivan tietoisesti menin katsomaan jos aurinkoisena päivänä näkyisi käärmeitä. Ja kas, niitähän oli kuin tarjottimella ja paljon enemmän kuin osasin kuvitellakaan!

Saaronniemessä on eräs tietty paikka, jossa olen muutamana keväänä bongannut rantakäärmeitä. Kaksi vuotta sitten vihertävä, ainakin metrin mittainen ja puutarhaletkun paksuinen rantakäärme yltyi poseeramaan oikein kunnolla. Sain siitä hyvän kuvasarjan. Tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2018/05/saaronniemen-rantakaarme.html

Tämänkertaista käärmesaldoa ei voi kuin ihmetellä. Aluksi paikalla hyöri kuusi rantakäärmettä, joita aikani kuvasin. Välillä käväisin muualla, mutta palatessani parinkymmenen minuutin kuluttua, oli meno yltynyt varsin villiksi ja karkean arvion mukaan käärmeitä oli parisenkymmentä.

Rantakäärmeillä oli parittelu meneillään. Maassa hyöri ja pyöri kaksi erillistä käärmeklimppiä. En ole ennen moista nähnyt muuta kuin kuvissa. Nyt pääsin todistamaan käärmeiden kevätkiimaa lähietäisyydeltä.

Paikalle kerääntyi ohikulkijoita enemmänkin. Kännykkäkamerat lauloivat hoosiannaa. Moni kauhisteli näkemäänsä suureen ääneen. Koronarajoista ei ollut tietoakaan kun kaikki änkivät tappituntumalle luonnonihmettä katsomaan.

Kyitä yritettiin väkisin sekoittaa rantakäärmeiden joukkoon. Koitin selittää, ettei noista yksikään sellainen ole. Kumma, etteivät edes ikäihmiset osaa erottaa kahta käärmelajia toisistaan, vaikka matelijoilla oli kaikilla selvät läiskät päässään.

Eräs pappa selitti reteästi paremmalle puoliskolleen, että "tuossa sitä nyt synnytetään". "Ursula, katsoppa kun käärmepienokaisia putkahtelee maailmaan". Korjasin, että rantakäärme sattuu kyllä munimaan ja tämä tapahtuma tässä on parittelua.

Utelias sisiliskokin ilmestyi katsomaan mitä isommat serkkunsa oikein puuhaavat. Kyseinen matelija löytyy alimmaisesta kuvasta.