Menomatkalla poikkesimme Kukkolankoskella Ruotsin puolella. Käsivarresta palatessamme kuskina sillä haavaa toiminut Sunttu Sundell vaatimalla vaati, että koski on nähtävä myös Suomen puolelta. Kiire viimeiseen majapaikkaan Kalajoelle oli valtava, mutta eipä siinä mitkään vastaväitteet auttaneet.
Tosin olihan Kukkolankoski hieno nähdä tästäkin vinkkelistä. Olen käynyt siellä aikoinaan muutaman kerran Tornion mediakoulussa opiskellessani. Aikaa oli vierähtänyt edellisestä visiitistä sen verran, että stoppi olikin loppupeleissä oikein hyvä.
Kesä on lippouksen aikaa ja iltaisin pyyntioikeudet omistavat talot jakavat siikasaaliin. Arvellaan, että siian lippoaminen on aloitettu jo 1200-luvulla kun kosken rantoja ruvettiin asuttamaan. Siiasta valmistettu varrassiika on Kukkolankosken oma herkku.
Tornioon kuuluvasta Suomen puolen Kukkolasta on käsittääkseni talot poltettu Lapin sodan aikana. Vastarannalla Ruotsissa ei saksalaisia sen sijaan ollut, joten rakennuksia on paljon enemmän. Olen pitänytkin sitä puolta siksi kiinnostavampana ainakin valokuvauksellisesti.
Rannalla on myös kuvanveistäjä Ensio Seppäsen vuonna 1961 paljastettu Lauttamies-patsas. Kukkolankosken kalakenttä kuuluu Museoviraston luokittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.
Sattui vielä niin sopivasti, että hurjapäinen koskenlaskijaporukka ilmestyi kuin tyhjästä näkökenttäämme. Ei muuta kuin kamera laulamaan, koska tilanne ei kauan kestäisi. Sain onneksi muutaman hyvän tilannekuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti