Elokuun loppua Vepsässä

Ankaran bailauksen jälkeen on hyvä lähteä saaristoon tuulettumaan. Näin tein minäkin 23. elokuuta. Edellisenä iltana Turun Taiteen talon sisäpihalla kolmatta kertaa järjestetty Punk & Yäk-tapahtuma tuli osaltani päätökseen. 

Lavalla nähtiin sellaisia takavuosinen nimiä kuin Ypö-Viis, Jalla Jalla ja Dave Treganna Band. Siitä tarkemmin lähitulevaisuudessa uudessa blogijutussa. 

Krapulan poistoon puolipäivämatka Vepsään on erinomainen ratkaisu verrattuna vaikka siihen, että röhnötät kotisohvalla ja mietit minkä elokuvan tunkisi seuraavaksi dvd-soittimeen.  

Tunnin laivamatkan aikana voi ihastella maisemia ja raikasta meri-ilmaa. Saaressa on kolme tuntia aikaa tepastella pitkin polkuja ja rantakallioita. 

Vepsässä ei ollut tuttuja tällä kertaa ollut kuin tiettävästi yksi. Hänkin vakiopaikallaan saaren eteläosan kivirannalla istuskelemassa. Suuntasin sinne ja muutamaan muuhun vakiopaikkaan, joissa tiedän yleensä olevan valokuvattavaa. 

Tutustuin myös "diginomadiin", joka on koko kesän asunut saaren leirintäalueella. Olenkin ihmetellyt kaveria, joka jaksaa päivästä toiseen sitkeästi telttailla kelillä kuin kelillä ja työskennellä läppärinsä kanssa läheisessä keittokatoksessa. 

Luulin pitkään häntä henkilökuntaan kuuluvaksi ja mietin miksei mies majaile duunarien tiloissa. Kaveri kertoi tehneensä omatoimisesti muiden töidensä ohessa päivittäisiä Vepsä-puffeja sosiaaliseen mediaan. Kunpa johtoportaassa osattaisiin arvostaa tällaista pyyteetöntä työtä!

Syksyn merkkejä oli jo vahvasti ilmassa, vaikka päivä noin muuten lämmin ja kesäinen olikin. Vepsä on paikka, jossa konkreettisesti huomaa vuodenaikakierron alkukesästä loppukesään. Muutamassa kuukaudessa ehtii tapahtua paljon. 

Vepsän luontoa 20. heinäkuuta

Heinäkuun 20. päivä oli erittäin helteinen ja jäänee mieleen yhtenä kesän 2025 kuumimmista päivistä. Viikkoja jatkunut paahtoputki oli meneillään ja ilma Vepsän ulkoilusaaressa Turun Airistolla sen mukainen. 

Edellisenä ehtoona saaren ravintolassa esiintyi Pekka Tiilikainen & Beatmakers. Päivällä kansaa viihdytti trubaduuri. Valitettavasti hänen nimensä jäi pimentoon, vaikka mies kävi jopa vuokramökillämme katselemassa paikkoja ja lurautti kappaleen pari siinä samalla. 

Olimme jo valmiiksi miettineet, ettei Vepsästä poistuta sunnuntaina vielä puolenpäivän aikaan, vaan odottelemme kello 15 lähtevää vesibussia. 

Tarkoituksena nimittäin oli kierrellä 17 hehtaarin saarta, koska se jäi pitkälti samoamatta mökkeilyn ja viihteen takia. Kamerallakaan en tainnut ottaa yhtään kuvaa, vaan bändin tallennus hoitui kännykällä. 

Idea oli muuten vallan mainio, mutta kankkusessa ja kolmenkymmenen asteen helteessä tarpominen ei ole paras mahdollinen yhdistelmä. Vettä kuluikin litratolkulla. 

Vepsän hanavesi on samaa vettä, jota juodaan Turussa. Jostain syystä muutamalla tutullani on silti yhä epäilyksiä asian suhteen. "Siinä on eri bakteerikanta, en kyllä joisi mistään hinnasta", kuului kerran erään kaverin suusta. Vesi on täysin samaa mitä hän kotonaan valuttaa hanasta!

Hikisen iltapäivän pääteeksi istuskelimme erään uudemman mökin terassilla. Tarkistin ensin, ettei siellä ollut asukkaita, jonka jälkeen rojahdimme tuoleille lepäilemään. 

Terassille ilmestyi seuraksemme pieni vieras, Vepsässä harvemmin näkemäni sisilisko. Se hääräsi aikansa siinä ja napsin matelijasta kuvia. 

Vaikka normaalisti kolme tuntia hurahtaa Vepsässä tuosta vaan, oli se nyt kiduttavan pitkä aika. Krapulahiki valui solkenaan. Ehdin jo manailla, että pahus kun emme lähteneet päivän ensimmäisellä vesibussilla! Mutta tässä loppukesällä ajateltuna homma oli kuitenkin pelkkää bonusta. Nämä kuvatkin olisivat muuten jääneet ottamatta. 

Päiväretki Maisaareen

Lauantaina 2. elokuuta suuntana oli Naantalin saaristossa Rymättylässä sijaitseva Maisaari, jonne Kuusisto Linen Tuula II-alus teki päiväristeilyn Aurajoesta käsin. Kerrankin oli mahdollisuus lähteä reissuun suoraan Turusta. 

Tuula II:n kippari osoittautui puheliaaksi mieheksi, joka ei tyytynyt pelkästään rooliinsa ruorissa, vaan selosti vähän sitä sun tätä. Miehen tarinoita ja murretta kuunnellessa tuli mieleen itse Mietaan Jussi. Se ei ollutkaan kaukaa haettua - kipparin sukujuuret kuulemma juontavat Kurikkaan. 

Matka Aurajoesta Maisaareen kesti kaksi tuntia. Airistolla vähän aaltoili, mutta sisäsaaristoon Rymättylän puolelle päästyämme meri oli täysin tyyni. 

Nelisen kilometriä pitkä ja puolisen kilometriä leveä Iso-Maisaari on yksi kolmesta Turun kaupungin ulkoilusaaresta. Minulle tutummasta Vepsästä se poikkeaa täysin ensinnäkin kokonsa puolesta. Saaren henkilökunta on asialleen omistautunutta ja paikkoja hoidetaan. Mökkien pihoilla eivät nokkoset ja koiranputket rehota. 

Maisaaressa on mökkejä ja majoitustilaa kymmenille ihmiselle. Käsittääkseni pääosa asiakkaista on kuitenkin veneilijöitä ja päiväkävijöitä. Peikkorannan vierasvenelaituri oli nytkin pullollaan erilaisia paatteja.

Vuodesta 2017 Maisaaren yrittäjänä toiminut Patrik Qvarnström oli vesibussia vastassa. Hän kertoi, että saaren palvelut ovat tällä haavaa auki elokuun loppuun asti, ellei jatkosta saada sovittua kaupungin kanssa. Toivottavasti saadaan, sillä tuskin kukaan muu kykenee Maisaarta paremmin hoitamaan. 

Tuula II:n kyytiläisillä oli saaressa kolme tuntia aikaa touhuta mitä mieleen juolahti. Osa kävi saunomassa, me suuntasimme välittömästi tilaamaan murkinaa. Maisaaren pizzoja on mainostettu saariston parhaiksi ja ainakin minun eteeni tuotu lätty olikin erinomainen. Thaimaalainen Chang-olutkin maistui taivaalliselta.

Puinen Tuula II-vesibussi tekee vielä yhden vastaavan matkan tämän viikon lauantaina. Kannattaa mennä ennen kello kymmentä Aurajoen rantaan osoitteeseen Läntinen Rantakatu 17, mikäli mielii kyytiin. Suosittelen lämpimästi. 

Venereissu Katanpäähän

Heinäkuun ensimmäisen viikon lopulle povattiin kammottavaa hirmumyrskyä. Se nimettiin Ulla-myrskyksi 4.7. olevan Ullan nimipäivän mukaan. Luonnonvoimat jäivät paljon ennustettua pienemmäksi, mutta tietysti tällaisista on hyvä varoitella etukäteen. 

Koska Ulla-myrsky ei ollutkaan niin massiivinen kuin joka paikassa toitotettiin, lähdimme lauantaina 5. kesäkuuta vanhan kaverini Mikko Peiposen kanssa hänen veneellään Kustavin Kivimaalta kohti Katanpäätä. 

Tutustuin Mikkoon 1970-80-lukujen taitteessa Kustavin Klipunkarissa, jossa heidän perheellään on mökki. Alkuvuosina olimme paljonkin tekemisissä etenkin kesäisin. Vuosikymmenten aikana on ollut pitkiä taukoja ja nykyään Facebookin kautta näkee mitä toinen on touhunnut. 

Katanpään venereissusta oli puhetta jo ajat sitten, mutta nyt päästiin tuumasta toimeen. Ulla-myrskyn merkkejä ei Kustavin päämeriväylällä Ströömillä ollut, mutta matkalla taivas päätti aueta sen verran, että vettä tuli reippaasti niskaan. 

Sateen takia en pystynyt veneestä käsin kuvaamaan maisemia. Potentiaalisia kohteita olisivat olleet ainakin Lypyrtin saarelle vuosina 1920-1922 rakennettu Sarvilinna-huvila, jonka on suunnitellut arkkitehti Lars Sonck. 

Katanpäässä kiertelimme vanhalla kivilouhoksella, jossa vangit ovat aikoinaan valmistaneet nupukiviä. Kasarmialueelta tie vei tykkipattereille. 

Koska Katanpää muiden ulkosaarien ohella on oikea käärmeparatiisi, tutkailin ympäristöä sillä silmällä. Saldoksi jäi vaivaiset kaksi rantakäärmettä, joista pienempi näytti ensin tallatulta, mutta osoitti kuitenkin elonmerkkejä Mikon sitä lähempää tutkiessa. Toivottavasti poikanen virkosi, kun sai siirron pois kävelytieltä. 

Katanpään linnake on Kustavin ulkosaariston Lypyrtin saareen Katanpään niemeen ensimmäisen maailmansodan 1915-1917 rakennettu linnake, joka muodosti Pietari Suuren merilinnoitusketjun pohjoisimman osan. 

Lypyrtin saarella sijaitsi optinen lennättimen asema jo Krimin sodan aikana ja Katanpäätä on käytetty sotasatamana jo Suomen sodan aikana 1908.

Linnakkeen tiloissa toimi 1931-1940 vankila ja siellä tehtiin varustelutöitä sotavuosina 1939-1944. Katanpäätä pommitettiin vain kerran jatkosodan aikana. Merivoimilta Metsähallitukselle Katanpäätä siirtyi vuonna 1999. 

Saarella on kasarmirakennuksia ja puinen vesitorni sekä kaksi betonoitua tykkipatteria bunkkereineen. Pattereille johtavat mukulakivillä päällystetyt tykkitiet ja saarta suojaavan kivivallin sisäpuolella kulkee myös kivetetty tie. 

Kasarmirakennusten julkisivut ja sisätilat ovat säilyneet lähes alkuperäisessä asussa. Saaren linnoitukset on suojeltu muinaismuistolailla. 

Katanpään linnake on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Katanpään niemi linnakkeineen on myös on osa Saaristomeren kansallispuistoa ja se muodostaa myös Natura 2000-suojelualueen. 

Olen käynyt Katanpäässä useita kertoja, mutta edellisestä reissusta oli jo yhdeksän vuotta aikaa. Tuolloin saarelle matkattiin Uudenkaupungista vesibussilla. Tarinaa tarkemmin linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/06/katanpaassa-kesan-kynnyksella.html