Venereissu Katanpäähän

Heinäkuun ensimmäisen viikon lopulle povattiin kammottavaa hirmumyrskyä. Se nimettiin Ulla-myrskyksi 4.7. olevan Ullan nimipäivän mukaan. Luonnonvoimat jäivät paljon ennustettua pienemmäksi, mutta tietysti tällaisista on hyvä varoitella etukäteen. 

Koska Ulla-myrsky ei ollutkaan niin massiivinen kuin joka paikassa toitotettiin, lähdimme lauantaina 5. kesäkuuta vanhan kaverini Mikko Peiposen kanssa hänen veneellään Kustavin Kivimaalta kohti Katanpäätä. 

Tutustuin Mikkoon 1970-80-lukujen taitteessa Kustavin Klipunkarissa, jossa heidän perheellään on mökki. Alkuvuosina olimme paljonkin tekemisissä etenkin kesäisin. Vuosikymmenten aikana on ollut pitkiä taukoja ja nykyään Facebookin kautta näkee mitä toinen on touhunnut. 

Katanpään venereissusta oli puhetta jo ajat sitten, mutta nyt päästiin tuumasta toimeen. Ulla-myrskyn merkkejä ei Kustavin päämeriväylällä Ströömillä ollut, mutta matkalla taivas päätti aueta sen verran, että vettä tuli reippaasti niskaan. 

Sateen takia en pystynyt veneestä käsin kuvaamaan maisemia. Potentiaalisia kohteita olisivat olleet ainakin Lypyrtin saarelle vuosina 1920-1922 rakennettu Sarvilinna-huvila, jonka on suunnitellut arkkitehti Lars Sonck. 

Katanpäässä kiertelimme vanhalla kivilouhoksella, jossa vangit ovat aikoinaan valmistaneet nupukiviä. Kasarmialueelta tie vei tykkipattereille. 

Koska Katanpää muiden ulkosaarien ohella on oikea käärmeparatiisi, tutkailin ympäristöä sillä silmällä. Saldoksi jäi vaivaiset kaksi rantakäärmettä, joista pienempi näytti ensin tallatulta, mutta osoitti kuitenkin elonmerkkejä Mikon sitä lähempää tutkiessa. Toivottavasti poikanen virkosi, kun sai siirron pois kävelytieltä. 

Katanpään linnake on Kustavin ulkosaariston Lypyrtin saareen Katanpään niemeen ensimmäisen maailmansodan 1915-1917 rakennettu linnake, joka muodosti Pietari Suuren merilinnoitusketjun pohjoisimman osan. 

Lypyrtin saarella sijaitsi optinen lennättimen asema jo Krimin sodan aikana ja Katanpäätä on käytetty sotasatamana jo Suomen sodan aikana 1908.

Linnakkeen tiloissa toimi 1931-1940 vankila ja siellä tehtiin varustelutöitä sotavuosina 1939-1944. Katanpäätä pommitettiin vain kerran jatkosodan aikana. Merivoimilta Metsähallitukselle Katanpäätä siirtyi vuonna 1999. 

Saarella on kasarmirakennuksia ja puinen vesitorni sekä kaksi betonoitua tykkipatteria bunkkereineen. Pattereille johtavat mukulakivillä päällystetyt tykkitiet ja saarta suojaavan kivivallin sisäpuolella kulkee myös kivetetty tie. 

Kasarmirakennusten julkisivut ja sisätilat ovat säilyneet lähes alkuperäisessä asussa. Saaren linnoitukset on suojeltu muinaismuistolailla. 

Katanpään linnake on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Katanpään niemi linnakkeineen on myös on osa Saaristomeren kansallispuistoa ja se muodostaa myös Natura 2000-suojelualueen. 

Olen käynyt Katanpäässä useita kertoja, mutta edellisestä reissusta oli jo yhdeksän vuotta aikaa. Tuolloin saarelle matkattiin Uudenkaupungista vesibussilla. Tarinaa tarkemmin linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/06/katanpaassa-kesan-kynnyksella.html

Katanpäässä kesän kynnyksellä

Katanpään linnake on Kustavin ulkosaaristoon Lypyrtin saaren Katanpään niemeen ensimmäisen maailmansodan aikana 1915–1917 rakennettu linnake, joka muodosti Pietari Suuren merilinnoitusketjun pohjoisimman osan. Lypyrtissä sijaitsi optinen lennätinasema jo Krimin sodan aikana ja Katanpäätä oli käytetty sotasatamana Suomen sodan aikana 1808.

Linnakkeen tiloissa toimi 1931–1940 vankila ja siellä tehtiin varustelutöitä sotavuosina 1939–1944. Katanpäätä pommitettiin vain kerran jatkosodan aikana. Puolustusvoimilta se siirtyi Metsähallitukselle vuonna 1999.

Saarella on kasarmirakennuksia ja puinen vesitorni sekä kaksi betonoitua tykkipatteria bunkkereineen. Pattereille johtavat mukulakivillä päällystetyt tykkitiet ja saarta suojaavan kivivallin sisäpuolella kulkee myös kivetty tie. Kasarmirakennusten julkisivut ja sisätilat ovat säilyneet lähes alkuperäisessä asussa. Saaren linnoitukset on suojeltu muinaismuistolailla.

Katanpään linnake on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Katanpään niemi linnakkeineen on myös osa Selkämeren kansaallispuistoa.

Viimeisen vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana olen käynyt Katanpäässä usein. Edellinen kerta oli kesällä 2013, jolloin seilasimme sinne kaverin veneellä mökkirannasta Kustavin Kivivedeltä.

Tällä kertaa matkaa tehtiin Uudestakaupungista käsin vesibussi Dianalla. Jostain silmääni osui ilmoitus toukokuun 7. päivä järjestettävästä reissusta, jonne sain yllytettyä mukaan pari kaveriani. Kumpikaan ei ollut ennen käynyt Katanpäässä. Tykkäsivät kuulemma kovasti näkemästään.

Siihen varmasti vaikutti osaltaan upea ilma. Jo aamutuimaan aurinko pilkotti Uudenkaupungin Pakkahuoneen rannassa enteillen komeaa keliä. Olin kumminkin varustautunut aivan liian heppoisin vaattein, joten menomatka piti pääosin viettää aluksen sisuksissa.

Matkalla kuvattiin ja kauhisteltiin merimetsojen tuhoamaa saarta Uudenkaupungin edustalla. Näky oli kuin suoraan kauhuelokuvasta. Siitä huolimatta tuttavapiiriini kuuluu henkilöitä, joiden mielestä tällainen on hienoa ja suorastaan suotavaa.

Sitten edellisen Katanpään visiittiini paljon tuntui muuttuneen. Kolmatta vuotta yrittäjinä toimivat Merja Siekkinen ja Jukka Grönblom ovat tuoneet palveluihin uutta puhtia. Syvällä saaren uumenissa sijainnut kahvila on siirretty rantaan vierasvenesataman viereen, josta on iso plussa. Komealla terassilla kelpasi lipitellä makoisaa olutta ja katsella merelle.

Katanpää on ollut veneilijöille lähinnä piipahduspaikka, mutta asiaan yritetään saada muutosta vanhojen kasarmirakennusten muuttamisella majoitustiloiksi. Tekeillä on myös huoltorakennushanke sisävessoineen ja suihkuineen.

Katanpäässä on myös meneillään iso korjaushanke, jossa kulttuurihistoriallisesti arvokkaita taloja kunnostetaan. Arvokkain saaren rakennuksista on vanha vesitorni.

Luultavasti jokainen saaressa vieraileva haluaa nähdä vanhat tykkipatterit. Niitä pääsee ihailemaan venäläisten tuomien vankien rakentamaa sotakaluston kuljetusta varten tehtyä järeää mukulakivitietä pitkin.

Patterien lähellä on alunperin 1970-luvulla rakennettu merivalvontatorni. Sieltä näkee Kihdinselän yli Ahvenanmaan pohjoissaaristoon Brändön Jurmoon, Kustavin majakkasaari Isokariin (jonne on muistaakseni 14 kilometrä matkaa) sekä Uuteenkaupunkiin.

Suomen itsenäistyttyä 1918 linnakkeen hallinta siirtyi puolustusvoimille. Vuonna 1930 Katanpään muutettiin vankilaksi. Vankeja oli parhaimmillaan satakunta. Päiväpuhteinaan he louhivat nupukiviä, joita valmistettiin peräti noin miljoona kappaletta. Talvisodan aikana vankilasta tuli jälleen linnake.

Kivilouhimon takaa aukeavat upeat kalliot, joita aallot ovat ajansaatossa hioneet.

Katanpäässä, kuten muillakin ulkosaarilla, on valtava määrä käärmeitä. Isokarin majakkasaari on oikein tunnettu siitä.

Kuulopuheiden mukaan lähes kaikki vesibussilaiset olivat nähneet luikertelijoita päivän mittaan. Oma saldoni oli kaksi, joista toinen on tässä.