Whole Lotta 70's Rahtiksessa 22. elokuuta

Whole Lotta 70's on turkulainen bilebändi, jonka ohjelmisto koostuu 70-luvun rokista.

Bändistä tulee aina mieleen eräs todella huonoja vitsejä kertova tuttuni. Hän kysyi kerran tiedänkö yhtyettä nimeltä "Hole lotta seitsemänkymmentä heittomerkki s"? Vastasin myötävästi ja kerroin, että bändi soittelee seitsemäkymmentä luvun musiikkia kuten Sladea. "Lotalla on hole!", tuumasi hän siihen ja hörötti sairaalloisesti päälle. Jostain syystä minua ei naurattanut lainkaan.

Nelisen vuotta perustettu orkesteri on ehtinyt tehdä paljon keikkoja, mutta allekirjoittanut näki yhtyeen ensimmäisen kerran viime lauantaina Wanhalla Rahtilaivalla Turussa. Kun kuulin keikasta, oli lauantai-illan suunnitelmat sillä selvät. Sana oli kiertänyt muutekin; laivabaari oli yhtyeen toisen setin aikana aivan täynnä.

Whole Lotta 70'sin keikka kattoi laajalti 70-luvun rockmusiikia purkasta ja jytään. Mukana oli koko kyseisen vuosikymmenen kirjo Black Sabbathista Queeniin, Sweetistä CCR:n kautta Rolling Stonesiin, Uriah Heepistä Kissiin, Doorsiin sekä Alice Cooperiin ja Osmondsiin.

Bändi soitti pirun tiukasti yhteen. Soundit olivat hyvät ja äänenvoimakkuudessa ei säästelty. Laulaja John C. Heat osoittautui vallan loistavaksi esiintyjäksi ja keulakuvaksi, eikä basisti Masakaan paljon huonommaksi pistänyt.

Laivan kansi tömisi siihen malliin, että hetken jo ajattelin sen irtoavan liitoksistaan. Kertaakaan minun aikanani Rahtiksessa ei ole ollut näin kovaa meininkiä. Toisen setin aikana jengi jorasi ja lauloi mukana kuin sekopäälauma. 

Enpä hetkeen muista paremmalla keikalla olleenikaan. Whole Lotta 70's -debyyttini ei olisi voinut tämän paremmin alkaa. 

Mökkeilyä Vepsässä

Varasin joskus heinäkuun puolella mökin vuorokaudeksi Vepsästä. Kesälomani viimeiselle viikolle sijoittunut mökkeily osoittautuikin yhdeksi kesän parhaista reissuista.

Vepsän 17 hehtaarin saari sijaitsee linnuntietä noin 16 kilometrin päässä Turun keskustasta. Kesäkuukausina sinne kulkee vesibussi- tai laiva kolmesti päivässä. Saari on aivan loistava rentoutumispaikka vain tunnin matkan päässä Aurajoesta, josta yhteysliikenne saareen lähtee.

Elokuun helteiset ilmat hellivät seuruettamme. Sääli vaan, ettei Suomen kesälomakausi jatku yleensä elokuulle. Niinpä Vepsäkin lähes ammotti tyhjyyttään. Menomatkalla Lily -laivan tosin täytti noin satapäinen maahanmuuttajaporukka, joka oppaansa johdolla kulutti valtion kirstua varustamon hyväksi.

Mökkivarausten määrä ei näemmä ollut lisääntynyt h-hetken koittaessa. Sääli, sillä ilma oli kuin morsian ja tilaa olisi ollut. Nyt mökit olivat melkein tyhjillään, eikä meilläkään ollut yhtään lähinaapuria.

Olen jo pari vuotta ihmetellyt missä päin saarta niin sanottu "mangroveranta" mahtaa sijaita. Mielestäni olen kiertänyt koko paikan läpi, enkä ole moista nähnyt. Tällä kertaa selvitin tarkan osoitteen kahdeltakin eri kaverilta ja helpostihan se lopulta löytyi.

Näköalakallion alapuolella rannassa, tiheän pöpelikkö takana odotti kummallinen näky, jollaista ei uskoisi Suomessa heti kohtaavan. Näytti melkein kuin dinosaurusten fossiilit olisi kerätty rantakiville.

Minulle tämä oli kuluvan kesän yhdeksäs Vepsän reissu. Ensi lauantaina tulee vielä kymmenes, sillä aion osallistua saaren Muinaistulien yöhön. Vepsä on Ruissalon ohella parasta Turkua!

Päiväreissu Länsi-Uudellemaalle osa 3 - Fiskars

Länsi-Uudenmaan reissun viimeinen kohde oli Fiskars. Se on taajama entisen Pohjan kunnan alueella läntisellä Uudellamaalla. Kylän väkiluku oli 454 asukasta vuoden 2011 lopussa.

Matkalla opin, että Fiskars on suomeksi Fiskari. Käytän tässä yhteydessä kumminkin toista kotimaista, koska sillä nimellä olen paikkaa aina kutsunut ja kuullut kutsuttavan.

Kylässä sijaitsee entinen Fiskarsin rautaruukki, joka on perustettu vuonna 1649. Huomattavin nähtävyys on 1818 rakennettu Charles Bassin suunnittelema kartanolinna.

Fiskars on kesäisin suosittu matkailukohde, jossa toimii muun muassa käsityöläis- ja taiteilijayhteisö. Kylän läpi virtaava Fiskarsinjoki ja siinä oleva Fiskarinkoski ovat edesauttaneet sitä, että teollisuutta on aikoinaan perustettu paikkakunnalle.

Uudenmaanliiton maakunntahallitus valitsi Fiskarsin vuoden uusimaalaiseksi kyläksi vuonna 2000.

Fiskarsin kylä kehittyi saksalaissyntyisen Peter Thorwosten 1649 perustaman rautaruukin ympärille. Nykyään ruukki on elinvoimainen suomalaisen taiteen ja muotoilun keskus. Ruukin alueella on asukkaita puolisen tuhatta. Paikka on erityisesti taiteilijoiden, käsityöläisten ja muotoilijoiden suosiossa.

Varsinkin kesäisin Fiskarsin ruukki on suosittu matkailukohde. Myös talvisin näyttelyt, kokous-, majoitus- ja ravintolapalvelut sekä työpajat ja myymälät tarjoavat nähtävää ja koettavaa.

Olen käynyt Fiskarsissa pari kertaa aikaisemminkin. Paikka on todella upea. Saman ovat huomanneet etenkin ravintoloitsijat; mikäli nälkä kurnii suolenmutkassasi, saat pulittaa asian korjaamiseksi sievoisen summan. Kylän jokainen ravintola vaikutti niin hienolta, ettei ainakaan minulla ollut sellaisiin varaa. Ja kun eteesi lopulta pitkän odottelun jälkeen tuotaisiin minimaalinen ruoka-annos, ei sillä ainakaan nälkä lähtisi.

Jopa elintarvikekioskissa nyhdettiin lihapiirakasta kahdella nakilla sen verran paljon, että ostamatta jäi. Pelkkää lihapiirakkaa ei kuulemma voitu myydä erikseen. Tai jos, niin siitä piti maksaa sama hinta kuin lihapiirakasta kahdella nakilla. Uskomatonta asiakaspalvelua.

Lähikauppa Siwa ratkaisi minun ongelmani. Alle kympillä sai sellaisen satsin tavaraa, ettei enää ollut nälkä. Jäi vielä kotiikin tuomista.

Fiskarsissa ei kesäkausi ollut vielä päättynyt toisin kuin Hangossa. Ihmisiä oli sentään jonkun verran liikkeellä. 

Päiväreissu Länsi-Uudellemaalle osa 2 - Hanko

Hanko on kaupunki Uudellamaalla Suomenlahden rannikolla, 127 kilometriä Helsingistä ja 145 kilometriä Turusta. Hanko on Manner-Suomen eteläisin kunta.

Kaupungin sijainti on hyvin merellinen Hankoniemen kärjessä. Meri ympäröi Hankoa kolmelta puolelta, joten maarajaa on vain Raaseporin kaupunkiin muutama kilometri. Kaupungin naapurikunnat ovat Kemiösaari ja Raasepori.

Ominaista Hangolle ovat merenrannat ja eritoten hiekkarannat, joita kaupungissa on yli 30 km. Hanko onkin kaupunki, joka elää kesäisin. Kesällä ravintoloiden määrä kasvaa talveen verrattuna kaksinkertaiseksi ja vuoden tapahtumat sijoittuvat lähes poikkeuksetta kesäkuukausiin, mitä kaupunkilaisten keskuudessa pidetään jonkinlaisena ongelmana. Hangon väkiluku vähenee; vuosituhannen vaihteen aikoihin se laski alle kymmenen tuhannen.

Kaupunki on kaksikielinen. 53,0 prosentilla asukkaista on äidinkielenä suomi ja ja 42,9 prosentilla ruotsi. Sijainnin ansiosta ilmasto on lauha ja mereinen, ja lämpötilavaihtelut ovat pieniä. Vuoden 2008 keskilämpötila oli Hangossa 7,9 astetta.

Hanko on kesäkaupunki ja ennen kaikkea merikaupunki. Tämä näkyy parhaiten Itäsataman vierasveesatamassa, jossa yöpyy veneilykauden aikana noin 7 000 venekuntaa. Purjehduskisoja on lähes joka viikonloppu ja auringonottajia ja uimareita riittää kilometrien pituisille hiekkarannoille.

Elokuun 19. päivä uimareita tai auringonottajia ei enää ollut. Kaupunki oli lähes tyhjä. Suomalainen turismikausi oli jo ohi, vaikka elokuun helteet olisivat varmasti olleet monen mieleen. Koulut voisivat aivan hyvin jatkua juhannnukseen ja kesäsesonkia siirtää siten elokuullekin.

Hangon vesitorni oli käyntilistalla ensimmäisenä. 48 metriä korkea ja 65 metriä merenpinnan yläpuolella oleva komea rakennus poikkeaa monista kollegoistaan jo väritykseltään. Rakennus liittyy Hangon jälleenrakentamisen historiaan. Se on tunnetun arkkitehti Liljeqvistin käsialaa. Maisemallisesti torni on hyvin merkittävä, sillä yhdessä kirkon kanssa se on Hangon siluetin tärkeimpiä elementtejä ja näkyy maamerkkinä kauas merellekin.

Uskomattoman hidas hissi vei lopulta meidät katselemaan komeita maisemia. Reipas kassaneiti veloitti käynnistä kaksi euroa, joka on mielestäni halpa hinta tällaisesta lystistä.

Oikein säälitti katsoa typötyhjää Hangon kasinon rantaa. Hellepäivä, eikä ihmisiä laisinkaan. Jokunen valkoposkihanhi sentään liikkui muuten aivan autiolla alueella.

Olin kuullut juttua isosta hiidenkirnusta, joka sijaitsee kasinon lähistöllä. Sen löytäminen osoittautui yllättävän haasteelliseksi. Ensin piti löytää Rakkauden polku, jonka varrella hiidenkirnu olisi.

Ystävällinen piknikryhmä neuvoi miten polulle pääsee. Loppu olikin yhtä arvailua, sillä reitti oli merkitty todella kahnosti. Ei niin minkäänlaisia viitoituksia, vain muutama pikku nuoli maalattuna kallioon sinne tänne. Saavutus sinänsä, että tuollaisessa paikassa voi kävellä aivan päinvastaiseen suuntaan, mutta niin vaan kävi, koska opasteet puuttuivat.

Lopulta hiidenkirnu löytyi. Jotkut olivat käyttäneet sitä roskakorina. Vaikea ymmärtää mitä tuollaisten ihmisten päässä liikkuu. Ei niin minkäälaista kunioitusta komeaa luonnonihmettä kohtaan.

Hiidenkirnulta polku jatkui vielä jonkun matkaa ja johti kalliolle niemen kärkeen. Paikalla oli useita vanhoja bunkkereita. Aurinkoiset, merelliset maisemat hivelivät silmiä.