Hanko on kaupunki
Uudellamaalla Suomenlahden rannikolla, 127 kilometriä
Helsingistä ja 145 kilometriä
Turusta. Hanko on Manner-Suomen eteläisin kunta.
Kaupungin sijainti on hyvin merellinen
Hankoniemen kärjessä. Meri ympäröi Hankoa kolmelta puolelta, joten maarajaa on vain
Raaseporin
kaupunkiin muutama kilometri. Kaupungin naapurikunnat ovat
Kemiösaari ja Raasepori.
Ominaista Hangolle ovat
merenrannat ja eritoten hiekkarannat, joita kaupungissa on yli 30 km.
Hanko onkin kaupunki, joka elää kesäisin. Kesällä ravintoloiden
määrä kasvaa talveen verrattuna kaksinkertaiseksi ja vuoden tapahtumat
sijoittuvat lähes poikkeuksetta kesäkuukausiin, mitä kaupunkilaisten
keskuudessa pidetään jonkinlaisena ongelmana. Hangon väkiluku vähenee;
vuosituhannen vaihteen aikoihin se laski alle kymmenen tuhannen.
Kaupunki on kaksikielinen. 53,0 prosentilla asukkaista on äidinkielenä suomi ja ja 42,9 prosentilla ruotsi. Sijainnin ansiosta ilmasto on lauha ja mereinen, ja lämpötilavaihtelut ovat pieniä. Vuoden 2008 keskilämpötila oli Hangossa 7,9 astetta.
Hanko on kesäkaupunki ja ennen kaikkea merikaupunki. Tämä näkyy parhaiten Itäsataman vierasveesatamassa, jossa yöpyy veneilykauden aikana noin 7 000 venekuntaa. Purjehduskisoja
on lähes joka viikonloppu ja auringonottajia ja uimareita riittää
kilometrien pituisille hiekkarannoille.
Elokuun 19. päivä uimareita tai auringonottajia ei enää ollut. Kaupunki oli lähes tyhjä. Suomalainen turismikausi oli jo ohi, vaikka elokuun helteet olisivat varmasti olleet monen mieleen. Koulut voisivat aivan hyvin jatkua juhannnukseen ja kesäsesonkia siirtää siten elokuullekin.
Hangon vesitorni oli käyntilistalla ensimmäisenä. 48 metriä korkea ja 65
metriä merenpinnan yläpuolella oleva komea rakennus poikkeaa monista
kollegoistaan jo väritykseltään. Rakennus liittyy Hangon
jälleenrakentamisen historiaan. Se on tunnetun arkkitehti
Liljeqvistin
käsialaa. Maisemallisesti torni on hyvin merkittävä, sillä yhdessä
kirkon kanssa se on Hangon siluetin tärkeimpiä elementtejä ja näkyy
maamerkkinä kauas merellekin.
Uskomattoman hidas hissi vei lopulta meidät katselemaan komeita maisemia. Reipas kassaneiti veloitti käynnistä kaksi euroa, joka on mielestäni halpa hinta tällaisesta lystistä.
Oikein säälitti katsoa typötyhjää Hangon kasinon rantaa. Hellepäivä, eikä ihmisiä laisinkaan. Jokunen valkoposkihanhi sentään liikkui muuten aivan autiolla alueella.
Olin kuullut juttua isosta hiidenkirnusta, joka sijaitsee kasinon lähistöllä. Sen löytäminen osoittautui yllättävän haasteelliseksi. Ensin piti löytää
Rakkauden polku, jonka varrella hiidenkirnu olisi.
Ystävällinen piknikryhmä neuvoi miten polulle pääsee. Loppu olikin yhtä arvailua, sillä reitti oli merkitty todella kahnosti. Ei niin minkäänlaisia viitoituksia, vain muutama pikku nuoli maalattuna kallioon sinne tänne. Saavutus sinänsä, että tuollaisessa paikassa voi kävellä aivan päinvastaiseen suuntaan, mutta niin vaan kävi, koska opasteet puuttuivat.
Lopulta hiidenkirnu löytyi. Jotkut olivat käyttäneet sitä roskakorina. Vaikea ymmärtää mitä tuollaisten ihmisten päässä liikkuu. Ei niin minkäälaista kunioitusta komeaa luonnonihmettä kohtaan.
Hiidenkirnulta polku jatkui vielä jonkun matkaa ja johti kalliolle niemen kärkeen. Paikalla oli useita vanhoja bunkkereita. Aurinkoiset, merelliset maisemat hivelivät silmiä.