70-luvun jytää Rahtiksessa

Turkulainen bilebändi Whole Lotta 70's on kymmenisen vuotta viihdyttänyt kansaa lukuisilla keikoillaan etenkin ympäri Varsinais-Suomea. 

Perjantaina 21. elokuuta orkesteri esiintyi Wanhassa Rahtilaivassa Turun keskustan tuntumassa. Aurajoen ravintolalaiva tunnetaan myös ytimekkäämmällä nimellä Rahtis. 

Olen pari kertaa ennenkin kokenut Whole Lotta 70's:n keikan samaisessa paikassa, joten tiesin mitä tuleman pitää. 

Istumapaikka valikoitui sattumalta lapsuudenkaverini pöydästä, jossa kuluikin koko keikka. Aluksi pelkäsin olevani liian lähellä rumpuja ja äänentoistovehkeitä, mutta volyymi oli onneksi melko hillitty. Bändi ei kumminkaan ole mikään Manowar.

Sitten viime näkemäni yhtyeessä oli tapahtunut kokoonpanomuutoksia. Basisti ja toinen kitaristi olivat eri kavereita. En tiedä kuinka kauan he ovat bändissä vaikuttaneet, mutta sellaisessa käsityksessä olen, että molempien paikka on ollut aika tuulinen. 

Orkesterissa on useampikin musiikkitietäjä, joten 70-luku ja kappalevalinnat ovat varmasti hyvin hallussa. Yhtye ei ole napannut aivan kaikkein kliseisimpiä biisejä, vaan ne ovat hyvällä maulla valittuja. 

Avauskappaleena oli The Doorsin L.A. Woman. Kaltaistani rock-asiantuntijaa miellytti kuulla sellaisia ralleja kuin This Ain't No Summer Love ( Blue Öyster Cult) ja Surrender (Cheap Trick). Niitä ei mikään tuikitavallinen Hotel Californiaa ja Have You Seen The Rainia soitteleva orkesteri varmaan edes tiedä. 

Yleisö oli heti hyvin mukana. Loppua kohden jytinä Rahtiksen kannella oli jo sitä luokkaa, että uumoilin siihen tätä menoa tulevan reiän. 

Bändin ehdoton valtti on energinen laulaja Jussi Helle alias John C. Heat. Hän on erinomainen esiintyjä ja ääneltäänkin varsin kelpo. Myös soolokitaristi Jarskan soittoa täytyy kehua. Satuin istumaan melkein hänen vieressään ja tuli seurattua touhua ehkä tavanomaista tarkemmin. 

Olen koronakesän mittaan nähnyt muistaakseni vain viisi keikkaa (Travelling Jones, The Grammers, Vilperin Perikunta, Super Trouper). Kaikki ovat olleet pirun hyviä, mutta kyllä Whole Lotta 70's vei voiton! 

(Settilistakuva: Kalle Saarinen)

Whole Lotta 70's Rahtiksessa

70-luvulla tehtyä rokkia esittävä turkulaisyhtye Whole Lotta 70's heitti keikan kotikaupunkinsa Wanhassa Rahtilaivassa perjantaina 8. heinäkuuta.

Samalla se oli syy miksi minä en mennyt Ruisrockiin kuin vasta seuraavana päivänä. Tämä orkesteri nimittäin on huomattavasti parempi kuin kaikki Ruis-perjantain esiintyjät yhteensä.

Viime vuoden elokuussa Whole Lotta 70's sai sellaisen jytinän aikaiseksi Rahtiksessa, etten muista moista koskaan tuossa paikassa kokeneeni. Koko laiva keinui porukan joratessa hullun lailla.

Sitten viime kesän bändin setissä oli jonkun verran muutoksia. Samojakin 70-luvun hittejä ja helmiä kuultiin, mutta uutuutena mukana oli sellainenkin loistavuus kuin Blue Öyster Cultin This Ain't No Summer Love. Muita mieleen jääneitä biisejä olivat muun muassa Elvis Presleyn Burning Love, The Doorsin L.A. Woman ja Roadhouse Blues, Deep Purplen Burn, The Sweetin Fox On The Run ja Golden Earringin Radar Love.

Whole Lotta 70's laulaja Jussi Helle on loistava esiintyjä, eikä laulajanakaan lainkaan pöllömpi. Myös soolokitaristi Arto Lehtosen tyylitajuista työskentelyä oli hienoa seurata lähietäisyydeltä. 

Vaikka olenkin kasarimiehiä, on paras musiikki mielestäni kumminkin tehty 70-luvulla. Onneksi on Whole Lotta 70's:in kaltainen ryhmä, joka osaa sitä ensiluokkaisesti esittää.

Whole Lotta 70's Rahtiksessa 22. elokuuta

Whole Lotta 70's on turkulainen bilebändi, jonka ohjelmisto koostuu 70-luvun rokista.

Bändistä tulee aina mieleen eräs todella huonoja vitsejä kertova tuttuni. Hän kysyi kerran tiedänkö yhtyettä nimeltä "Hole lotta seitsemänkymmentä heittomerkki s"? Vastasin myötävästi ja kerroin, että bändi soittelee seitsemäkymmentä luvun musiikkia kuten Sladea. "Lotalla on hole!", tuumasi hän siihen ja hörötti sairaalloisesti päälle. Jostain syystä minua ei naurattanut lainkaan.

Nelisen vuotta perustettu orkesteri on ehtinyt tehdä paljon keikkoja, mutta allekirjoittanut näki yhtyeen ensimmäisen kerran viime lauantaina Wanhalla Rahtilaivalla Turussa. Kun kuulin keikasta, oli lauantai-illan suunnitelmat sillä selvät. Sana oli kiertänyt muutekin; laivabaari oli yhtyeen toisen setin aikana aivan täynnä.

Whole Lotta 70'sin keikka kattoi laajalti 70-luvun rockmusiikia purkasta ja jytään. Mukana oli koko kyseisen vuosikymmenen kirjo Black Sabbathista Queeniin, Sweetistä CCR:n kautta Rolling Stonesiin, Uriah Heepistä Kissiin, Doorsiin sekä Alice Cooperiin ja Osmondsiin.

Bändi soitti pirun tiukasti yhteen. Soundit olivat hyvät ja äänenvoimakkuudessa ei säästelty. Laulaja John C. Heat osoittautui vallan loistavaksi esiintyjäksi ja keulakuvaksi, eikä basisti Masakaan paljon huonommaksi pistänyt.

Laivan kansi tömisi siihen malliin, että hetken jo ajattelin sen irtoavan liitoksistaan. Kertaakaan minun aikanani Rahtiksessa ei ole ollut näin kovaa meininkiä. Toisen setin aikana jengi jorasi ja lauloi mukana kuin sekopäälauma. 

Enpä hetkeen muista paremmalla keikalla olleenikaan. Whole Lotta 70's -debyyttini ei olisi voinut tämän paremmin alkaa.