Kreetan matka osa 1 - Rethymno Village Hotel

Olin toukokuussa viikon lomareissulla Kreetan saarella Kreikassa. Mukana matkassa oli työkaverini Kake Ahlroth, jonka kanssa olemme matkailleet aiemmin muun muassa Bulgariassa ja Turkissa. 

Matkanjärjestäjänä oli Top10 Matkatarjoukset, joka hieman harhaanjohtavasta nimestään huolimatta on matkatoimisto, eikä mikään kooste tarjouskohteista. Samaa firmaa olen käyttänyt muutaman kerran ennenkin, eikä järjestelyissä ole ollut moittimista. Hintaansa nähden heidän matkansa ovat varmasti halvimmasta päästä mitä tarjolla on. 

Reissu maksoi kaikkinensa kuutisen sataa euroa. Sisältäen suorat lennot Helsinki-Vantaalta Kreetan Haniaan, majoituksen, matkalaukut, lentokenttäkuljetuksen sekä ruuat ja juomat. 

Hotellimme oli Rethymnon kaupungin ulkopuolella sijaitseva Rethymno Village Hotel. Matkaa keskustaan oli eräiden tietojen mukaan seitsemän kilometriä, mutta kun taksin penkiltä seurasin matkantekoa, oli se mielestäni pitempi. 

Koska olimme liikkeellä toukokuun alkupuolella, Kreetan kesänkausi vasta starttaili. Paikkoja oli jo auki, mutta kolmen tähden hotellissamme olimme vuoden ensimmäinen turistiryhmä. Pian jälkeemme alkoi jengiä lapata paikalle enemmänkin. 

Top10 Matkatarjoukset-porukassa Kreetalle saapui tusinan verran ihmisiä, jotka kaikki majoitettiin samaan hotelliin. Sakkia oli muun muassa Oulusta, Helsingistä ja Nauvosta. 

Huoneemme oli avara ja sijainniltaan erinomaisessa paikassa. Ehkä kakkoskerros olisi ollut maantasoa parempi, mutta tästä osoitteesta oli vain parikymmentä metriä allasbaariin ja ihmisten ilmoille. Meteliä ei tainnut kuulua kuin yhtenä ehtoona, sekin lomaviikon loppupuolella. 

Näinkin kranttu ruokailija kuin minä sain aterioilla helposti lautasen täyteen. Sipuli- ja valkosipuli eivät näköjään Kreetalla ole mitään kansallisruokia kuten monessa muussa paikassa, joten ei tarvinnut alvariinsa varoa mitä lautaselle päätyy. 

Rethymno Villa Hotelia mainostettiin all inclusive-hotellina eli majoituspaketti sisältää ruuat ja juomat. Näin toki olikin, mutta juomapuoli tuotti karvaan pettymyksen. Elin sellaisessa kuvitelmassa, että imuroisin allasbaarissa esimerkiksi bacardicolaa illat pitkät, mutta mitä vielä. Tämän hotellin juoma-alluun eivät drinkit kuuluneet.  

Tarjolla oli vaahtoavaa kakkosolutta sekä takuulla maan halvinta puna- ja valkoviiniä. En koskenut moisiin litkuihin saapumispäivämme jälkeen. Sain sellaisen käsityksen, että porukallemme juotettiin viime syksystä jääneet tankit, jolloin vanhasta varastosta päästiin kätevästi eroon. 

Hotellin allasbaarin kaljahanat olivat olivat pohjanoteeraus. Yritin pari kertaa saada mukia täyteen, mutta hanoista tuli pelkkää vaahtoa. Laskeuduttuaan siitä jäi sentin liru mukin pohjalle. Juomalaseina oli kertakäyttöisiä pahvimukeja, joita esimerkiksi työpaikallani käytetään kahvikuppeina. 

Erään helsinkiläispariskunnan toinen osapuoli oli sen verran sinnikäs, että parin päivän treenauksen jälkeen hänen mukiinsa ei päätynyt vaahtoa ollenkaan. Kaveri kertoi nauttivansa kotipuolessakin kopan kaljaa päivässä, jonka ohessa kuluu kolme askia tupakkia. 

Hotellista oli kivenheitto Platanian rannalle. Kunhan ylitti maantien ja käppäili kaksi sataa metriä eteenpäin, niin oli jo perillä. 

Välimeri näytti eri puolensa viikon aikana. Paikoin oli niin armoton aallokko, ettei uimaan ollut mitään asiaa. 

Meri oli välillä rauhallinenkin. Auringonpalvojia ei vielä tässä vaiheessa kautta pahemmin ollut, mutta sentään jokunen uskaltautui veteenkin asti. Itsekin yritin eräänä päivänä uida, mutta tällainen isompikin äijä lenteli rantavedessä kuin kaarnavene. 

Sleepy Sleepers Logomossa

Sleepy Sleepers, tuttavallisemmin Sliipparit, on Lahdessa vuonna 1974 perustettu huumorirockbändi, joka oli aktiivinen 1970- ja 80-luvulla. Sittemmin orkesterista kehkeytyi Leningrad Cowboys, joka pääsi jopa Amerikkaan asti näyttäytymään.

Lauantaina 2. marraskuuta Sleepy Sleepers esiintyi Turun Logomossa täydelle salille. Hankalasti nimetty tapahtuma kuului Dia De Los Muertos X Halloween: Sleepy Sleepers 50v. juhlakokoonpano - Cuban All Star Band - Tiembo Habana + Latino DJ's. Moinen nimihirviö ei taipunut ainakaan minun suuhuni tai jäänyt mieleen muuten kuin Sleepy Sleepersin osalta. 

Vaikka ilmassa haisi rahastuksenmaku, kannoin minäkin pennoseni lippupisteeseen. Syynä lähinnä se, että olin kova Sliippari-diggari 80-luvun alussa. Vuosikymmenen puolivälissä näin yhtyeen muutaman kerran keikallakin. Sama toistui juhannuksena 1998 Nummirockissa sekä vielä kertaalleen vuoden 2003 Ruisrockissa. Läpi vuosien osa herroista esiintyi Leningrad Cowboysissa Sliipparien ollessa telakalla. 

Koska odotukseni eivät olleet illan pääesiintyjän suhteen kovin korkealla, lampsin sisälle massiiviseen Logomoon kevein mielin. Heti aulassa vastaan tuli tuttuja, joita en ollut vuosiin nähnyt. Olikin ennalta-arvattavaa, että juuri heidät saattaisi tuolla tavata. Moni tuttava jäi varmasti bongaamattakin, sillä pimeässä salissa ei nähnyt paria metriä edemmäs. 

Keski-iältään 55-60-vuotiaan yleisön joukossa vilahti jokunen nainenkin. Muuten ilta oli harmaantuvien ja ylipainoisten miesten juhlaa. 

Logomossa Sliipparien kokoonpanoon kuuluivat jo yhtyeen ensimmäisellä albumilla 70-luvun puolivälissä vaikuttaneet Sakke Järvenpää (laulu, näennäiskitara) ja Mato Valtonen (laulu). Kolmas vanhempaa osastoa edustanut herra oli Saku Kuosmanen (laulu, kitara). Hän liittyi bändiin vuonna 1983. Muut soittajat jäivät näyttelijänä paremmin tunnettua Tume Uusitaloa (kitara, laulu) lukuun ottamatta vieraiksi. 

Illan kappalevalikoima oli kattavampi kuin kuvittelin. 70-luvu oli edustettuna yllättävän laajasti. Tärisin mä täysin, Mr. Dampax, Kuka mitä häh?, Liuskis löyskis lepakko, Rapula pluusi, Syö lanttuva, Pihi poika ja muut tutut renkutukset kuultiin toimivina versioina. 80-luvun hitit kuten Järkee vai ei, Pölkyllä päähän ja On se niin väärin jäivät auttamatta vanhojen killerien jalkoihin.

Konsertin loppupuolella lavalle asteli Aino Laakso, joka toimitti hienosti bändin muinaisen naislaulajan Tiina Tiikerin tehtävää. Punk-yhtye Aino & Hajonneista löydetyn mimmin esittämät Hevi tulee hevi tappaa ja Tuu tuu juntti olivat melkeinpä illan parasta antia.  

Eräs kaverini arvosteli Sliipparien välispiikkejä. "Ei oikein naurattanut yhtään", hän kommentoi. Eipä oikeastaan minuakaan, mutta kovin korkeatasoista huumoria en odottanutkaan kuulevani. 

Toisenlaiset jutut oli Kalannin Urheilutalolla vuonna 1985, jolloin eräs Saku Kuosmasen välihöpinä kuului: "Mitä eroa on juutalaisella ja joulupukilla? Eh, ne menevät eri suuntaan savupiipusta!". 

Kuvat: Mika Penttinen

Isänpäivänä Saaronniemessä

Tänään marraskuun 10. päivä juhlittiin isänpäivää. Ennen kuin lähdin sytyttämään kynttilän oman isäni haudalle Kustavin hautausmaalle, kurvasin Turun Ruissalon kautta. 

Ilma vaikutti tuossa vaiheessa aamupäivää melko hyvältä, mutta kohta jo alkoikin englantilaistyyppinen kukkasumutesade. 

Kiertelin aikani ympäri Ruissalon kärkeä Saaronniemeä, kunnes palasin aivan naattina autolle. Olo ei päivätolkulla koronan kourissa riutuneena tuntunut kovin voimalliselta. 

Tauti iski nyt kolmannella kerralla rankemmin kuin ennen. Väsytti ihan simona ja kuume sahasi edestakaisin. Flunssakin oli aivan helvetillinen. 

Villa Saaro-huvilassa on uusi yrittäjä, joka näköjään ymmärtää liiketoiminnan päälle edeltäjiänsä enemmän, koska pitää kahvilaravintolaa auki muulloinkin kuin kesähelteillä. Ilmeisesti meneillään oli isänpäivälounas kun sakkia ramppasi valtavaan rakennukseen tasaisena virtana. 

Happihyppely Saaronniemessä teki terää. Kelin salliessa täytyy tässä joku lauantai mennä grillailemaan jollekin alueen lukuisista tulipaikoista.

Syysretki Vepsään

Lauantaina 26. lokakuuta tarjoutui tilaisuus lähteä kaverin veneellä Vepsään. Vesibussikuljetus tähän Turun kaupungin ulkoilusaareen päättyy elokuun lopulla, joten muulloin matka menee hankalaksi ilman omaa tai jonkun tutun paattia.  

En ollut käynyt Vepsässä sitten Muinaistulien yön, jota vietettiin elokuun viimeisenä viikonloppuna. Tuolloin pari päivää kului sateessa, tuulessa ja suoranaisessa myrskyssä. Mutta noin muuten oli vallan mahtava viikonloppu. 

Lokakuun lopullekin säätieteilijät povasivat tuulta ja sadetta, joten veneajelun toteutuminen oli vähän kiikunkaakun. Lopulta homma meni aivan päinvastoin; näin tyyntä merta harvoin näkee. 

Jaksan yhä ihmetellä miten meteorologit oikein ansaitsevat leipänsä, etenkin kun nykyaikana luulisi olevan kaikki pelit ja vehkeet. Ei varmaan tarvitsisi heittää ennustuksia hatusta hiukan siihen suuntaan. 

Mukana matkassa oli venekuski Janin lisäksi Vepsän vakiokävijä Arse. Jani haki meidät Ruissalon Saaronniemestä, josta hänen paatillaan hurauttaa Vepsään noin vartissa. 

Komean syyspäivän ohjelmassa oli kiertelyä ympäri 17 hehtaarin saarta ja lopuksi grillausta keskusgrillillä. Klapeja näytti kauempana ylägrillillä olevan vielä sen verran, että joku muukin saa tuotteensa kypsennettyä jos samoille apajille halajaa. 

Olimme tietääkseni saaren ainoat kävijät. Ainakaan muita veneitä ei laitureissa ollut. Joskus kesäkauden ulkopuolella on saattanut montakin venekuntaa olla grillailemassa. 

Vepsässä oli laajalti maanrakennustöitä. Tiedä sitten mitä työmailla on tarkemmin meneillään, mutta veikkaisin jotain sähköjohtoihin liittyvää. Ensi kesänä nähdään mitä on saatu aikaiseksi. 

Veneilypäivä osui täysin sopivaan kohtaan. Aurinko olisi toki voinut vähän paistella, mutta muuten oli täysin napakymppikeli. Saarella vierähti useampi tunti ja paluumatkalle lähdettiin hyvissä ajoin ennen hämärän laskeutumista.