Ruissalossa 22. syyskuuta

Elokuun lopulla Vepsän Muinaistulien jälkeen päätin, että pidän tipattoman syyskuun. Homma onnistuikin ensimmäiset kolme viikkoa hyvin. Viime lauantaina paine korkata alkoholipitoinen tuote kasvoi kumminkin niin suureksi, että kaivoin esille vodkapullon ja vetäisin kännit.

Koko alkukuun vallinnut stressi Postin pakettilajittelijoiden uuden, karmaisevan työehtosopimuksen tulosta 1. marraskuuta ja huono ilmapiiri työpaikallani kalvoivat mieltä pahoin, joten oli siirryttävä vähän rennompaan olotilaan.

Sunnuntai oli tietysti muuten sateisen viikon komein päivä. Krapulassa sohvalla maatessani mietin muun muassa sitä, mihin aikaan mahdoin lähteä baarista taksilla kotiin. Illansuussa olo oli sen verran kohentunut, että suunnakseni tuli Ruissalo.

Turun yliopiston kasvititeellisessä puutarhassa ei vielä näkynyt juurikaan ruskan merkkejä. Turun seudulla syksyn paras väriloisto on keskimäärin lokakuun 12. päivä, joihin aikoihin kannattaa suunnata vaikka juuri Ruissaloon jos haluaa nähdä komeaa syysluontoa.

Kierroksellani tuli vastaan Facebookin Ruissalon ystävät-ryhmästä tuttu nainen koiransa kanssa. Myöhemmin illalla törmäsin heihin vielä Kolkanniemessä. Oli mukava vaihtaa pari sanaa.

Kasvitieteellisestä puutarhasta ei ollut tarpeeksi iltapuhdetta, joten suuntasin vielä Ruissalon kärkeen Saaronniemeen.

Hesalaisittain sanottuna teki gutaa tuijotella merelle ja seurata kyhmyjoutsenten touhuja. Olen vissiin viimeksi toukokuussa nähnyt niitä Saaronniemessä. Nyt useampikin yksilö lipui aivan rannan tuntumassa.

Kierrokseni lopuksi sain otettua mielestäni oikean napakymppikuvan. Kaisla tuulessa ja taustalla joutsen. Eikä muistakaan fotoista tainnut hullumpia tulla.

Auringonlasku Mäntyniemessä 12. syyskuuta

Käväisin vajaat kaksi viikkoa sitten PAU:n Varsinais-Suomen osasto ry:n kesäkoti Mäntyniemen laiturilla istuskelemassa. Paikka sijaitsee Turun Hirvensalossa.

Laiturinnokasta merelle katsellessani sopi samalla pohtia työpaikkani pakettilajittelijoiden tulevaa uutta työehtosopimusta. Kolmekymmentä prosenttia palkasta pois, samoin ilta- ja yölisät sekä arkipyhäkorvaukset. Joustovapaat joutavat nekin mennä. Jos siis sopimus menee sellaisenaan läpi, kuten työkaverien kesken jo varmana pidetään.

Masentavan syyskuun ainoita valopilkkuja ovat olleet nämä muutamat luonnon helmassa käynnit. Tästä istunnosta sikisi samalla jonkun verran julkaisukelpoisia kuviakin.

Tanja Tanita Nautelankoskella

Heinäkuun puolivälin tienoilla kävin turkulaisen Tanja Tanita Sundellin kanssa kuvaamassa Liedon Nautelankoskella.

Tanja on hallitseva Miss Bum Bum Finland ja tuttu viihdelehti Seiskan sivuilta. Päivätöinään baarimikkona tuoppeja täyttävä nainen on myös laulaja ja malli.

Aurajoen pisin koski Nautelankoski on yleensä keskikesällä lähes rutikuiva, joten siellä pääsi tepastelemaan vapaasti. Alue on suosittu kuvauspaikka ja ainakin sosiaalisen median ryhmissä näkee usein Nautelassa kuvattua materiaalia.

Alkukuvat otettiin kosken alajuoksulla, jossa kesällä rehotti varsinainen viidakko. Vanhan myllyn jäänteitäkin pystyi hyödyntämään. Loppukuvat tulivat kallioisemmalta yläjuoksulta.

Upean Tanjan kanssa on helppoa ja luontevaa kuvata. Ruutuja kertyikin aika hemmetisti ja valitsin tähän kaksitoista otosta.

Ravintola Kansakoulu ja Majatalo Västanfjärdissä

Ravintola Kansakoulu ja Majatalo on Kemiönsaaren Västanfjärdissa sijaitseva pari vuotta sitten perustettu yritys.

Kansakoulun puuhamiehenä on aiemmin Turussa vaikuttanut, monissa liemissä keitetty Pasi Tamminen. Olen tuntenut miehen 90-luvun alkuvuosista, jolloin hän oli Radio Auran Aaltojen lippupisteessä hommissa ja järjesti bussikyytejä Provinssirockiin ja Nummirockiin. Niihin karkeloihin minäkin osallistuin. Pari vuotta myöhemmin pääsin hänen kauttaan apuroudariksi muun muassa Prodigyn, Status Quon ja Stingin Turun konsertteihin.

Vielä muutama vuosi sitten festivaalijärjestäjänä työskennellyt Tamminen vaihtoi radikaalisti alaa ja muutti maalle. Puolisonsa kanssa perustettu Kansakoulu on heidän itsensäkin mukaan "keskellä ei mitään", mutta paikka on saanut hyvin tulta alleen. Asiakkaita on riittänyt kesäsesongin ulkopuolellakin.

Minun piti käydä Kansakoulussa jo vuosi sitten, mutta asia konkretisoitui vasta viime kuun puolivälin tienoilla. Mukaan lähti vanha kaverini ja Tammisenkin vuosikymmeniä tuntenut Arto Takarautio.

Kansakouluturistit Turusta. Kuva: Pasi Tamminen


Tiesin suurinpiirtein mistäpäin Kansakoulua tulisi etsiä. Koska en ymmärrä mistään navigaattoreista hölkäsen pöläystä, toimin kuten ennen vanhaankin eli ilman mitään pälättäviä vehkeitä. Kemiönsaari on jollain lailla tuttu, olenhan käynyt monta kertaa Kasnäsissa ja Taalintehtaalla.

Kemiön keskustasta kun ajelee jonkun matkaa eteenpäin Taalintehtaan suuntaan, voi valita kahdesta tienhaarasta. Toisessa lukee Vestlax ja toisessa Västanfjärd. Molempiin käännytään vasemmalle. Valitsin jälkimmäisen, koska päättelin sen ainakin olevan takuuvarma valinta.

Västanfjärdin keskustan kyläraitti näytti kuin suoraan Ahvenanmaalta napatulta. Hämmästyttävän paljon samaa kuin saarimaakuntamme taajamissa.

Kansakoulun pikkuruisia kylttejä näkyi tien varrella siellä täällä. Olisin kaivannut kunnon plakaatteja, joissa olisi vaikka kilometrimäärä ilmoitettu kissankokoisilla kirjaimilla, eikä nuolistakaan mitään haittaa olisi ollut.

Paikka löytyi lopulta yllättävän helposti Brännbodan kylästä, varsinaissuomalaisen maalaismaiseman lomasta. "Keskellä ei mitään" piti täysin kutinsa. Varmaan paljon tämän enempää korvessa ei Kemiönsaarellakaan pysty olemaan.

Kansakoulun pihamaalla pisti ensinnä silmään tietynlainen boheemius. Kaikenlaista tavaraa lojui pisin poikin aluetta. Oli niin amerikanrautaa, vintage-bensapumppua, asuntovaunua ja kuin korituoliakin sulassa sovussa.

Sisätiloissa sama meininki jatkui. Lähinnä vanhoista koulukalusteista koostuva sisustus oli vähän erikoinen näin tottumatta. Enpä muista höyläpenkkejä tai muita puutyötarvikkeita nähneeni sitten 80-luvun alun, jolloin olin ala-asteella Kustavissa. Kansakoulu on vähän kuin aikamatka jonnekin 1960-luvun syövereihin.

Höyläpenkkien sijasta himoitsimme Kansakoulun kehuttua ruokaa. Nälkähän oli aivan helvetinmoinen. En kupannut kauan pizzani kanssa, kun sen vihdoin eteeni sain.

Makoisampaa pizzaa en ollut hetkeen syönytkään. Lätyn nimen ehdin jo unohtaa, mutta se taisi olla Asterixiksi ristitty herkkupala. Ehdoton suositus!

Isäntä Tammisen kanssa vaihdoimme kuulumiset, jonka jälkeen hän esitteli Kansakoulun majoituspuolta. Jollen aivan väärin muista, on kiinteistössä kahdeksan kämppää, johon voisi heittäytyä kuorsaamaan. Tutkimuksemme kohteena oli entinen keittäjän huone, joka tuon perusteella kelpaisi ainakin minulle vallan mainiosti.

Ravintola Kansakoulusta ja Majatalosta enemmän nettisivuilla http://www.kansakouluun.fi/

Syyskuinen Matildanjärven kierros

Teijon kansallispuisto on tammikuussa 2015 perustettu kansallispuisto entisen Perniön kunnan alueella Teijolla Salossa. Sen pinta-ala on 34 neliökilometriä ja puiston ytimen muodostaa 2300 hehtaarin kokoinen Teijon retkeilyalue.

Retkeilyalueen polut ovat joko rengas- tai yhdysreittejä eli niihin pääsee liittymään toiselta polulta jos sellaiselta sattuu tuntumaan. Itse olen vuosien saatossa suosinut jostain syystä vain kahta reittiä, Matildanjärven kierrosta ja Totin luontopolkua Sahajärven kupeessa.

Lauantaina 14. syyskuuta olin työkaverini Petterin kanssa liikkeellä hyvissä ajoin aamulla, jolloin alueella ollut nimeksikään porukkaa. Kiinnitin tosin huomioni perhokalastajiin, joita oli runsaasti veneilemässä Matildanjärvellä. Myöhemmin selvisikin, että kyseessä oli kalastustapahtuma.

Pitkospuista voisi mainita, että ne ovat törkeän kapeat reitin alkumatkasta. Kävellessä saa käyttää piileviä trapetsitaiteilijan kykyjään pysyäkseen pystyssä.

Kaikenlainen suo- ja metsämaisemista nauttiminen on tällä osuudella tehty mahdottomaksi, koska tarmo on keskitettävä suoraan eteensä. Muuten on pian suossa ainakin jonkun raajansa osalta.

Kaksi vuotta sitten kompastuin ja loukkasin pahannäköisesti, mutta pääsin kuitenkin jatkamaan kierroksen loppuun asti. Käsivarteen ilmestyi oitis pingispallon kokoinen verenpurkauma, joka hiipui pois vasta kuukausien kuluttua. Polven osalta selvisin onneksi vähemmällä.

Koska viime päivinä on satanut rankasti, olivat pitkospuut totaalisen märkiä. Kävelytahti oli siitäkin syystä huomattavan hidas. Onneksi Matildanjärven kierroksella ei oikeastaan tuon enempää pitkospuita olekaan, paitsi ennen Vicksbäckinlahden tulipaikkaa. Sinne oli uusittu kunnon jykevät parrut sitten viime käynnin.

Matkan varrella taukopaikoilla oli muutamia yöpyjiä. Niin teltta kuin reppukeinukin kävi näemmä yösijasta. Mikäs siinä köllötellessä.

Matildanjärven kierros on pituudeltaan 5,5 kilometriä. Se taittui parine kuvaus- ja lepotaukoineen tasan minuutilleen kahteen tuntiin. Onneksi keli suosi, sillä poistuttuamme alueelta, alkoi sade välittömästi.

Ehkä seuraavalla kerralla voisi kokeilla jotain toista reittiä. Maisemallisesti Matildanjärven kierros tosin puolustaa hyvin paikkaansa, etenkin jos käy harvoin Teijon kansallispuistossa.