Syyskuinen Matildanjärven kierros

Teijon kansallispuisto on tammikuussa 2015 perustettu kansallispuisto entisen Perniön kunnan alueella Teijolla Salossa. Sen pinta-ala on 34 neliökilometriä ja puiston ytimen muodostaa 2300 hehtaarin kokoinen Teijon retkeilyalue.

Retkeilyalueen polut ovat joko rengas- tai yhdysreittejä eli niihin pääsee liittymään toiselta polulta jos sellaiselta sattuu tuntumaan. Itse olen vuosien saatossa suosinut jostain syystä vain kahta reittiä, Matildanjärven kierrosta ja Totin luontopolkua Sahajärven kupeessa.

Lauantaina 14. syyskuuta olin työkaverini Petterin kanssa liikkeellä hyvissä ajoin aamulla, jolloin alueella ollut nimeksikään porukkaa. Kiinnitin tosin huomioni perhokalastajiin, joita oli runsaasti veneilemässä Matildanjärvellä. Myöhemmin selvisikin, että kyseessä oli kalastustapahtuma.

Pitkospuista voisi mainita, että ne ovat törkeän kapeat reitin alkumatkasta. Kävellessä saa käyttää piileviä trapetsitaiteilijan kykyjään pysyäkseen pystyssä.

Kaikenlainen suo- ja metsämaisemista nauttiminen on tällä osuudella tehty mahdottomaksi, koska tarmo on keskitettävä suoraan eteensä. Muuten on pian suossa ainakin jonkun raajansa osalta.

Kaksi vuotta sitten kompastuin ja loukkasin pahannäköisesti, mutta pääsin kuitenkin jatkamaan kierroksen loppuun asti. Käsivarteen ilmestyi oitis pingispallon kokoinen verenpurkauma, joka hiipui pois vasta kuukausien kuluttua. Polven osalta selvisin onneksi vähemmällä.

Koska viime päivinä on satanut rankasti, olivat pitkospuut totaalisen märkiä. Kävelytahti oli siitäkin syystä huomattavan hidas. Onneksi Matildanjärven kierroksella ei oikeastaan tuon enempää pitkospuita olekaan, paitsi ennen Vicksbäckinlahden tulipaikkaa. Sinne oli uusittu kunnon jykevät parrut sitten viime käynnin.

Matkan varrella taukopaikoilla oli muutamia yöpyjiä. Niin teltta kuin reppukeinukin kävi näemmä yösijasta. Mikäs siinä köllötellessä.

Matildanjärven kierros on pituudeltaan 5,5 kilometriä. Se taittui parine kuvaus- ja lepotaukoineen tasan minuutilleen kahteen tuntiin. Onneksi keli suosi, sillä poistuttuamme alueelta, alkoi sade välittömästi.

Ehkä seuraavalla kerralla voisi kokeilla jotain toista reittiä. Maisemallisesti Matildanjärven kierros tosin puolustaa hyvin paikkaansa, etenkin jos käy harvoin Teijon kansallispuistossa.

Matildanjärveä kiertämässä

Viime viikon lauantaina suuntana oli kuntaliitosten myötä nykyään Saloon kuuluvan Perniön Matildedalissa sijaitseva Matildanjärvi.

Järveä ympäröi luontopolku nimeltään Matildanjärven kierros. Olen muutaman kerran aikaisemminkin talsinut sen ja nyt oli sama urakka edessä.

Pitkähkön ajomatkan takia tulee useammin valittua Kurjenrahkan kansallispuiston Savojärven kierros, mutta mukavaa vaihtelua käydä toisinaan hieman kauempanakin.

Matildanjärvi on 57 hehtaarin kokoinen metsäjärvi lähellä Matildedalin vanhaa ruukkikylää. Se on suosittu kalastus- ja retkeilykohde. Alueelle vuonna 2015 perustetun Teijon kansallispuiston reittejä risteilee järven läheisyydessä.

Teijon luontokeskuksen luontotalo sijaitsee järven etelärannalla. Se on vähän kuin matkamuistokauppa moninaisine pehmoleluineen ja vaatehyllyineen. Ostin t-paidan, jossa komeilee palokärki Teijon kansallispuisto -tekstin kera. Aivan uutta oli, että Teijo on ruotsiksi Tykö. Eipä taida olla moista tullut vastaan koskaan edes työpaikalla postikeskuksessa.

Jostain kumman syystä luontotalossa ei ollut vieraskirjaa. Olisin mieluusti siihen puumerkkini rustannut. Kummallista, ettei sen vertaa olen nähty vaivaa; yleensä vastaavissa paikoissa puolittain tyrkytetään signeeramaan.

Matildanjärven kierros on 5,5 kilometrin mittainen. Suurimmaksi osaksi se myötäilee järven rantaa mäntymetsäisessä ja soisessa maastossa. Reitin loppupäässä kuljetaan reilut puoli kilometriä asfalttia pitkin kyläraitilla, kunnes polku johtaa metsätietä pitkin kohti aloituspistettä luontotalon ja parkkipaikkan lähelle.

Moitetta voisi antaa kierroksen alkupään onnettoman kapeista pitkospuista. Juuri kun ihmettelin asiaa mukana olleelle Matti "Viki" Vikströmille, löysin itseni rähmällään osin suosta, osin lankun päältä.

Tuloksena yhä kipeänä oleva polvi ja kyynärvarsi. Lippalakki lensi tuoksinassa metrien päähän ja kamera kolahti sen verran pahantuntuisesti, että oletin sen rikkoontuneen. Loppumatka sujui onneksi ilman suurempia kipuja, polvea lähinnä pelkäsin.

Moninaisista tulipaikoista sen sijaan täytyy antaa pelkästään hyvää palautetta. Matin puolivälissä reittiä olleelle Vickbäckinlahden laavulle väsäämä nuotio houkutteli pian runsaasti väkeä.

Seuraavalla Teijon kansallispuistoreissulla täytynee vaihteeksi kiertää jokin muu reitti. Esimerkiksi Jeturkastin muinaispolku 4,6 kilometrin mitallaan ja parin hehtaarin pirunpellollaan voisi olla potentiaalinen ehdokas.

Reissun päätteeksi poikkesimme katsomaan Matildedalin alpakkafarmia. Etelä-Amerikasta kotoisin olevat villantuotantoon jalostetut hauskannäköiset kamelieläimet tulivat uteliaasti aivan viereen tervehtimään vieraita.

Matildanjärveä kiertämässä

Teijon kansallispuisto on 1. tammikuuta 2015 perustettu kansallispuisto Varsinais-Suomessa Teijossa, entisen Perniön kunnan ja nykyisen Salon kaupungin alueella. Sen pinta-ala on 34 neliökilometriä.

Puiston ytimen muodostavat 2 300 hehtaarin kokoinen Teijon retkeilyalue ja Hamarijärven sekä Punassuon suojelualueet.

Olen aiemmin käynyt pari kertaa Teijossa Matildanjärven rannalla. Lokakuisena sunnuntaina alueella oli valtavasti ihmisiä. Matkailuautojakin useita.

Ihmettelimme porukalla, miten suomalaiset voivat olla niin urveloita parkkeeratessaan autojaan riviin. Teijossa meinaan taas nähtiin, että moinen operaatio on todella vaikea useimmille. Valtavia rakoja kaarojen välissä, mutta kumminkin niin pieniä, ettei niihin olisi mahtunut.

Elokuussa 2013 kävin kiertämässä Matildanjärven lenkin. Pituudeltaan se on 5,5 kilometriä. Tuolloin ilma ei suosinut ja omakin happi oli vähän heikko juhlimisen jäljiltä. Vaikea sanoa kumpi kasteli enemmän, sade vai krapulahiki.

Polku Matildanjärven ympäri on enimmäkseen mäntymetsää, suota ja kalliota. Se mutkittelee pääosin järven rannalla, mutta loppupäässä on tylsä osuus asfalttitietä pitkin kyläraitilla. Se rikkoo ikävästi kokonaisuuden, mutta asuintonttien vuoksi lienee pakko ollut toimia näin.

Keittokatoksia ja tulentekopaikkoja on  reitin varrella vaikka muille jakaa, merkillisen paljon suorastaan. Lenkki on mukava kiertää, eikä maasto ole kovin haastavaa mäkipaikoista huolimatta.

Muistaakseni vielä muutama vuosi sitten autolla pääsi aivan Matildanjärven rantaan. Nyt jykevä puomi esti autoilun. En ihmetellyt sitä alkuun sen kummemmin.

Lenkkimme päätteeksi eräs pariskunta savusti kaloja nuotiopaikalla. Rouva avautui kokkauksen ohessa. "Täältä on monta kertaa varastettu savustuspönttö ja nuo uudet pöydätkin ovat siksi noin leveitä, ettei niitä voida pölliä". Varmaan siksi puomikin oli ilmestyt paikoilleen, etteivät vorot jaksaisi kantaa materiaalia parkkipaikalle saakka. Uskomatonta, että tuollaisia ihmisiä löytyy.

Seuraavalla kerralla täytyy ottaa ohjelmaan viiden kilometrin mittainen Jeturkastin muinaispolku.

Teijon ruukkialue osa 2 - Sahajärven luontopolku

Turun Sanomien verkkosivuilla julkaistava mainio Luonto Plus -ohjelma vieraili muutama viikko sitten Teijossa. Lähetyksessä tutustuttiin Sahajärven ympäristössä kiertävään luontopolkuun. Tästä innostuneena sain idean omaan Teijon reissuumme.

Sahajärven pohjoispuolelta, vanhan voimalaitoksen luota lähtee luontopolku, joka vie kulkijan kierrokselle kauniin luonnonsuojelualueen ympäri. Polku on pituudeltaan 1,3 kilometriä. Sen taivaltamiseen ei vaadita suuria ponnisteluja välillä vastaantulevista korkeuseroista huolimatta.

29 hehtaarin laajuisella Sahajärven luonnonsuojelualueella on tarjolla on tunnelmallisia lehtoja, vesiputouksia siltoineen ja kiviportaineen, jyrkkiä kalliorinteitä ja tietysti Sahajärvi.

Luonnonpuisto sisältää paljon harvinaisia, osin muualta tuotuja kasveja ja puita. Alueella on reheviä puronvarsi- ja pähkinäpensaslehtoja, alppiruusuja ja pöykkejä sekä douglaskuusia.

Sahajärvi rauhoitettiin yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi 1965. Metsähallitukselle se siirtyi 1994.

Luontopolku oli pääosin lumeton ja jäätön jo maaliskuun alkupuolella. Ilman liukastumisvaaraa pääsi etenemään melkein koko matkan.

Vanhalle voimalaitokselle johtava puro virtasi ja solisi voimakkaana. Tähän aikaan vuodesta se myös näkyi. Kesällä paikalla on puustosta päätellen niin tiheää pöheikköä, että virtaava vesi jäänee pääosin kuulohavainnoksi. Polun varrella on tosin muutama silta, joista vettä voi tiirailla tarkemmin.

Valokuvattaa polun varrelta löytyi paljon. Täytynee käväistä kesällä uudemman kerran.