torstai 25. tammikuuta 2024

Luksusmökillä Lootholmassa

Idea viikonloppureissusta Kustaviin sikisi viime marraskuussa, jolloin ehdotin kaveriporukalle, että eiköhän mennä joku kerta mökkeilemään legendaariseen Lootholmaan. Asia sai kannatusta ja yllätyksekseni homma toteutui jo kahden kuukauden kuluttua. Oma arvioni oli maaliskuu, mutta eipä tammikuukaan ollut lopulta lainkaan hullumpi ajankohta.

Matkalla Kustaviin poikkesimme syömässä Taivassalon keskustassa. Viime vuonna avattu  kebabpizzeria osoittautui vallan mainioksi ravintolaksi. Liha oli mureaa ja annos riittävän kokoinen. Täytyy käydä toistekin. 

Viime viikolla riehunut lumimyrsky hieman arvelutti, mutta ajelu Turusta Kustaviin ei ollut juuri sen vaativampaa kuin muutenkaan. Lootholmankin tiet ja mökkipihat oli aurattu todella hyvin. Voi jopa sanoa, että vähempikin olisi riittänyt.  




Lootholmaa on kehitetty rivakalla tahdilla 2010-luvun alusta asti. Uusia luksusmökkejä on ilmestynyt metsään rannan läheisyyteen kuin sieniä sateella. Nykyinen omistaja Kustavin Matkailu Oy on tehnyt valtavan työn, eikä aluetta ole tunnistaa samaksi alueeksi kuin ennen muinoin. 

Lootholman perusti 1970-luvun alussa itse Jörn Donner, joka ei tosin Kustavissa kauan viihtynyt. Vuosikymmenten saatossa omistajia on ollut useita. 

Lootholma-nimi tulee Kustavin kylästä, jossa matkailualue sijaitsee. Kustavin Lomakeskuksena tunnettua aluetta on etenkin paikallisten keskuudessa kutsuttu muun muassa nimillä Kuninkaantie, Helena ja Silakka, joista kaksi jälkimmäistä tulee ravintolasta ja siinä kiinni olleesta vanhasta kuunarista. Laiva purettiin lopullisesti muutama vuosi sitten. 

1980-luvun huippuvuosina lomakeskuksen juhannukset vetivät valtavan määrän porukkaa. Vaikka mitään ohjelmaa ei ollut, oli meno kuin suuremmillakin kesäfestivaaleilla. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuolisko oli varmasti alueen surullisinta aikaa. Paikka oli viitisen vuotta aivan rappiolla ja vesakkoa puski niin että hirvitti. 



Koska ystäväni Mika Penttinen sattuu olemaan ammattiliitto Pron jäsen, helpotti se huomattavasti maksupolitiikkaa. Pron jäsen nimittäin saa 40 prosenttia alennusta hinnoista. Tietysti jos on paksu lompakko, ei mökkeily Lootholmassa ehkä tunnu missään. Mutta etu on niin huomattava, että ilman sitä ainakin tämä reissu oli jäänyt tekemättä. 

En sen tiedä minkälainen mökkimme tarkempi luokittelu oli, mutta sinne olisi mahtunut ainakin kuusi henkilöä. Makuuhuoneita oli kaksi, joissa neljä sänkyä, olohuoneessa sohva ja yläkerrassa parvi. Sinne en edes kurkannut, mutta käsittääkseni petipaikkoja oli useampia. 

Keittiö oli viimeisen päälle varusteltu, vessoja oli kaksi ja pienehköstä taulutelevisiosta näki Levyraadin uuden tulemisen. Isoa terassia ei tällä kelillä pystynyt hyödyntämään, mutta voisin kuvitella kesällä siinä viihtyvän tunnin jos toisenkin. 




Neljä henkilöä mahtui vaivattomasti saunan lauteille. Kuusikin olisi mennyt heittämällä. Löylyhuoneen haittapuolena näkisin puutteelliset kaiteet. Niitä kun ei ollut juuri laisinkaan, joten poistuessa pesuhuoneeseen piti olla tarkkana kuin porkkana, ettei liukastele ja osu kiukaaseen. 

Paljusta minulla ei ollut aiempaa kokemusta ja olenkin pitänyt moista laitosta lähinnä turhana ylellisyytenä. Nyt kun sinne itse pulahti, kääntyi samalla takkikin. Mikäpä höyryävässä vedessä oli köllötellä ja siemailla olutta pakkasen paukkuessa ympärillä! 

Kesäaikaan Lootholmassa on tietysti aivan eri meininki kuin talvella, mutta ei tämä lainkaan hassumpi kokemus ollut tähänkään vuodenaikaan. 





maanantai 15. tammikuuta 2024

Peilityyni tammikuinen Saaronniemi

Tulipa taas todettua, ettei säätiedotuksiin ole luottamista. Lauantaina 13. tammikuuta MTV3:n Kymmenen uutisissa toitotettiin, että sunnuntaille on luvassa lumisadetta ja huonoa ajokeliä. Pakkasesta nyt puhumattakaan. Suunnittelinkin pyhäpäivän ohjelman toisenlaiseksi kuin lopulta kävi. 

Originaali ajatus oli lähteä kirpputorikierrokselle Saloon, mutta luovuin siitä jo lauantai-iltana uutislähetyksen nähtyäni. Kelistä povattiin niin kehnoa, ettei viidenkymmenen kilometrin ajomatka olisi tullut kyseeseen. 

Kun sunnuntai 14. tammikuuta valkeni ja lähdin ulos, ei lumisateesta ja surkeasta ajokelistä ollut tietoakaan. Pakkastakaan ei mitenkään ylivoimaisesti. Takuuvarmaksi ulkoilupaikaksi valikoitui jälleen Turun Ruissalo, josta kaksi edeltävääkin blogijuttua on tehty. 




Ruissalon Saaronniemessä avautui peilityyni maisema, jollaista en reilun viikontakaisen käyntini perusteella olisi osannut odottaa. Silloin jäällä käveli ihmisiä ja pakkasta oli -19 astetta. Tarkemmin linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2024/01/ruissalon-talvista-kauneutta.html 

Nyt merijää oli osin sulanut ja luullakseni sen päällä oli paikka paikoin vesikerros. Merkillistä, että viikon sisällä voi tapahtua näin paljon, vaikka pakkasen puolella ollaan oltu reippaasti vuorokauden kestänyttä suojakeliä lukuun ottamatta.

Mietin mahtaako kuvista tulla liian tummia, koska päivänvaloa ei paljoa ollut. Ei tullut, mutta jännät värit tuli. 










maanantai 8. tammikuuta 2024

Saaronniemessä 3. joulukuuta

Kuluva talvi tuli jäädäkseen jo marraskuussa. Se on Turun seudulle varsin epätyypillistä. Esimerkiksi neljä vuotta sitten ensilumi satoi vasta 28. helmikuuta sulaen melkein heti pois. Leutona talvena ei tarvinnut murehtia pörssisähkön heilahduksista, hyytyvistä autoista tai eikä suuremmin lämmityskustannuksista. 

Toista on nyt. 2000-luvun ankarimman talven koettelemat ihmiset kamppailevat pärjätäkseen hyytävän pakkasen kourissa. Pelkkä sähkösaunan lämmitys pörssisähkötaloudessa olisi viime perjantaina maksanut noin 20 euroa ! 

Eipä ole paljon kuulunut siitä mielenosoitusjoukosta, joka vielä jokunen vuosi takaperin riehui Helsingissä banderolleineen vaatien "Lumet takaisin!" ja "Ilmastonmuutos seis!". Vastaava porukka tosin istuu nykyään maanteillä tukkien liikennettä. 




Sunnuntaina 3. joulukuuta lähdin ystäväni Harri Nato Leinon matkassa Turun Ruissalon saarelle. Ilmastoaktivistit varmasti hykertelivät onnesta soikeina kun näillekin kulmille oli saatu oli lumipeite ja jäätä. 

Kierros Saaronniemessä ja viereisellä Kolkannokalla on yleensä antoisa ainakin valokuvaajalle. Niin tälläkin kertaa. Tavallisesti siellä tuppaa tuulemaan; nyt sitäkään ongelmaa ei ollut. Aktivistit olisivat varmasti keksineet siihenkin syyn, mutta onneksi ainuttakaan ekohippiä ei tarvinnut tuona päivänä tavata. 

Ulkoiluretken päätteeksi palkitsimme itsemme runsaalla lounaalla Orikedon Tavernassa. Ihan tässä nousee vesi kielelle kun muistelen valtavaa, lautaselta ylitsepursuavaa kebabannosta! 











sunnuntai 7. tammikuuta 2024

Ruissalon talvista kauneutta

Vuoden ensimmäinen viikko on kulunut ankaran pakkasen kourissa. Aamulla lämpömittaria vilkaistessani näytti se huimat -19. Käänsin kylkeä ja kiroilin hiljaa mielessäni. 

Aamupäivällä tilanne muuttui. Kurkistin verhon takaa olisiko ilma mahdollisesti sellainen, että kannattaisi harkita ulkoilua. Ja kas, aurinkohan se siellä paisteli kirkkaana kuin postikeskuksen kattolamput. 

Vaikka Turun Ruissalossa tulee käytyä keskimäärin jopa kerran viikossa, rupesi tahti loppuvuotta kohden laantumaan. Mutta nyt oli juuri sopiva sauma ajella Ruissaloon, eikä kylmyyskään pelottanut. 




Olin varautunut lyhyempään lenkkiin kuin lopulta tein. Syy moiseen oli aivan tuuleton ilma, eikä tehnyt tiukkaakaan rampata pitkin poikin Saaronniemen maastoja. Olisi voinut vaikka ruveta grillaamaan jollakin alueen lukuisista tulipaikoista pakkaslukemista huolimatta.

Saaronniemen talviuintipaikka on suosittu. Saunavahtina toimiva tuttu eläkeläismies manaili, että laiturin alimmat rappuset jäätyvät ja yritti parhaansa mukaan naputella niitä puhtaaksi. Totesin, että jos tuonne joku vapaaehtoisesti pulahtaa, niin kyllä se varmaan tuostakin selviää. 

Vähän ennen puoltapäivää Saaronniemessä oli vain kourallinen ihmisiä. Yllätyksenä tuli, että porukkaa liikkui jäälläkin. En olisi uskonut jään vielä kantavan, mutta silmät kertoivat toista. 




Seurasin rannalta pariskuntaa, joka jatkoi kävelyään yhä kauemmas Airistolle. Välillä näytti, että he suuntaavat suoraan kohti laivaväylää ja Rajakaria. Paikka on sama, jonka edustalta löytyi murhatun lakimiehen ruumis 44 metrin syvyydestä. Pelkäsin, että kohta voi pariskuntakin päätyä pohjaan jos jää pettää alla. Ilmeisesti näin ei sentään käynyt, ainakaan uutisissa ei ole ollut siihen viittaavaa. 

Täytyy myöntää, että talvellakin on puolensa mikäli sattuu olemaan tällainen aurinkoinen ja tuuleton päivä. Pienikin viima olisi oitis muuttanut asian. Kyllä nyt kelpasi!