Näytetään tekstit, joissa on tunniste mökkeily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mökkeily. Näytä kaikki tekstit

perjantai 24. tammikuuta 2025

Luksusmökkeilyä Lootholmassa

Viime viikonloppu kului Kustavissa Lootholman matkailualueella. Ennen muinoin Kustavin Lomakeskuksena tunnettu paikka on kokenut varsinaisen renessanssin viime vuosina. Entisestä muistuta enää oikein mikään. Vanhat rakennukset ja legendaarinen Helena-kuunari on purettu, tilalla on luksusmökkejä ja uusi ravintolarakennus.

Ajatus Lootholmasta juolahti mieleeni reilu vuosi sitten. Homma konkretisoitui tammikuun kolmantena viikonloppuna, jolloin kokoonnuimme kaveriporukalla Kustavissa. Operaatio uusiutui nyt vuotta myöhemmin. 

Koska Penttisen Mika kuuluu Pro-liittoon, saa hän mökeistä alennusta huimat 40 prosenttia. Muuten viikonlopun vietto alueen isoissa luksusmökeissä maksaisi noin tuhat euroa. Nyt pääsimme huomattavasti edullisemmin. 




Kämppämme oli ylimmässä kuvassa näkyvä valtava, peräti kahdentoista hengen talo. Mustaksi maalattu kulmikas rakennus ei ehkä esteettistä silmää hivele, mutta ajoi hyvin asiansa nestepitoisen viikonlopun tukikohtana. 

Viikonlopun keli oli mitä mainioin. Tammikuun lämpö oli varmasti lähempänä kymmentä plusastetta. Vuosi sitten kärvistelimme viidentoista asteen pakkasessa. 




Viidelle ihmiselle tilaa oli vähän liikaakin. Ainoana miinuspuolena näkisin liian pienen saunan. Hikikoppi oli mitoitettu kolmelle keskikokoiselle ihmiselle. Vuosi sitten reilusti pienemmän mökin saunaan olisi helposti mahtunut kymmenkuntakin innokasta. 

En mene takuuseen, mutta terassin nurkassa saunan ikkunan alapuolella ollut palju vaikutti sekin pienemmältä kuin viimeksi. Ihmeen hyvin ammeeseen kuitenkin mahtui nauttimaan poreilusta.

Alustavasti oli jo puhetta, että ensi talvena homma otetaan uusiksi. Mökki lienee silloin joku muu kuin tämä, koska saunan pitäisi olla isompi. 





torstai 25. tammikuuta 2024

Luksusmökillä Lootholmassa

Idea viikonloppureissusta Kustaviin sikisi viime marraskuussa, jolloin ehdotin kaveriporukalle, että eiköhän mennä joku kerta mökkeilemään legendaariseen Lootholmaan. Asia sai kannatusta ja yllätyksekseni homma toteutui jo kahden kuukauden kuluttua. Oma arvioni oli maaliskuu, mutta eipä tammikuukaan ollut lopulta lainkaan hullumpi ajankohta.

Matkalla Kustaviin poikkesimme syömässä Taivassalon keskustassa. Viime vuonna avattu  kebabpizzeria osoittautui vallan mainioksi ravintolaksi. Liha oli mureaa ja annos riittävän kokoinen. Täytyy käydä toistekin. 

Viime viikolla riehunut lumimyrsky hieman arvelutti, mutta ajelu Turusta Kustaviin ei ollut juuri sen vaativampaa kuin muutenkaan. Lootholmankin tiet ja mökkipihat oli aurattu todella hyvin. Voi jopa sanoa, että vähempikin olisi riittänyt.  




Lootholmaa on kehitetty rivakalla tahdilla 2010-luvun alusta asti. Uusia luksusmökkejä on ilmestynyt metsään rannan läheisyyteen kuin sieniä sateella. Nykyinen omistaja Kustavin Matkailu Oy on tehnyt valtavan työn, eikä aluetta ole tunnistaa samaksi alueeksi kuin ennen muinoin. 

Lootholman perusti 1970-luvun alussa itse Jörn Donner, joka ei tosin Kustavissa kauan viihtynyt. Vuosikymmenten saatossa omistajia on ollut useita. 

Lootholma-nimi tulee Kustavin kylästä, jossa matkailualue sijaitsee. Kustavin Lomakeskuksena tunnettua aluetta on etenkin paikallisten keskuudessa kutsuttu muun muassa nimillä Kuninkaantie, Helena ja Silakka, joista kaksi jälkimmäistä tulee ravintolasta ja siinä kiinni olleesta vanhasta kuunarista. Laiva purettiin lopullisesti muutama vuosi sitten. 

1980-luvun huippuvuosina lomakeskuksen juhannukset vetivät valtavan määrän porukkaa. Vaikka mitään ohjelmaa ei ollut, oli meno kuin suuremmillakin kesäfestivaaleilla. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuolisko oli varmasti alueen surullisinta aikaa. Paikka oli viitisen vuotta aivan rappiolla ja vesakkoa puski niin että hirvitti. 



Koska ystäväni Mika Penttinen sattuu olemaan ammattiliitto Pron jäsen, helpotti se huomattavasti maksupolitiikkaa. Pron jäsen nimittäin saa 40 prosenttia alennusta hinnoista. Tietysti jos on paksu lompakko, ei mökkeily Lootholmassa ehkä tunnu missään. Mutta etu on niin huomattava, että ilman sitä ainakin tämä reissu oli jäänyt tekemättä. 

En sen tiedä minkälainen mökkimme tarkempi luokittelu oli, mutta sinne olisi mahtunut ainakin kuusi henkilöä. Makuuhuoneita oli kaksi, joissa neljä sänkyä, olohuoneessa sohva ja yläkerrassa parvi. Sinne en edes kurkannut, mutta käsittääkseni petipaikkoja oli useampia. 

Keittiö oli viimeisen päälle varusteltu, vessoja oli kaksi ja pienehköstä taulutelevisiosta näki Levyraadin uuden tulemisen. Isoa terassia ei tällä kelillä pystynyt hyödyntämään, mutta voisin kuvitella kesällä siinä viihtyvän tunnin jos toisenkin. 




Neljä henkilöä mahtui vaivattomasti saunan lauteille. Kuusikin olisi mennyt heittämällä. Löylyhuoneen haittapuolena näkisin puutteelliset kaiteet. Niitä kun ei ollut juuri laisinkaan, joten poistuessa pesuhuoneeseen piti olla tarkkana kuin porkkana, ettei liukastele ja osu kiukaaseen. 

Paljusta minulla ei ollut aiempaa kokemusta ja olenkin pitänyt moista laitosta lähinnä turhana ylellisyytenä. Nyt kun sinne itse pulahti, kääntyi samalla takkikin. Mikäpä höyryävässä vedessä oli köllötellä ja siemailla olutta pakkasen paukkuessa ympärillä! 

Kesäaikaan Lootholmassa on tietysti aivan eri meininki kuin talvella, mutta ei tämä lainkaan hassumpi kokemus ollut tähänkään vuodenaikaan. 





keskiviikko 19. heinäkuuta 2023

Miniloma Vepsässä

Kesäloman toisella viikolla mökkeilin kolme vuorokautta Turun kaupungin ulkoilusaaressa Vepsässä.  

Vepsä on kuluvana vuonna saanut huonoa mainetta poskettomien hintojensa takia. Turun kaupunki on jostain käsittämättömästä syystä ulkoistanut eräälle raumalaisyrittäjälle jopa mökit ja saunatkin, kun vielä viime vuonna hänen kontollaan oli vesibussi ja ravintolapalvelut. 

Alunperinhän Vepsän ideana oli tarjota mökittömille ja vähäosaisille kaupunkilaisille edullinen kesänviettopaikka, mutta nykyään asia on kääntynyt päälaelleen - harvalla on edes varaa käydä saaressa päiväristeilyllä!  

Moni Vepsän vakiokävijä onkin radikaalisti vähentänyt saarimatkailuaan. Minullakin käyntikertoja heinäkuun puoliväliin mennessä reilusti alle puolet viime kesän vastaavasta. Tuolloin vielä käytin kausikorttia vesibussissa matkustaessani, mutta tänä vuonna läpyskästä kehdattiin pyytää sikamaiset 250 euroa, joten jätin suosiolla väliin. 

Kuuleman mukaan kortteja on mennyt kaupaksi huimat kaksi kappaletta. Viime vuonna määrä oli kolmisenkymmentä, hintakin sata euroa vähemmän. Ahneella on paskainen loppu, kuuluu vanha kansanviisaus!




Vepsän sinänsä mainion ravintolan terassikaljakin jäi kolmen päivän aikana vaivaiseen kahteen tuoppiin. En halua kerryttää raumalaista pankkitiliä, kun omiakin eväitä voi nauttia mökin terassilla. Kirkasta kuluikin lähes ns. piikkiöläiseen tahtiin erinomaisen musiikin soidessa bluetooth-kaiuttimesta.

Jotta mökkiterassi ei olisi ruvennut puuduttamaan, tein pitkän viikonlopun aikana yhden laajemman ja pari pienempää kierrosta 17 hehtaarin saarella. Vepsässä on fantastinen luonto ja fotoja kertyi jälleen paljon.

Kuvan, jossa silkkiuikku kantaa poikasiaan selässään aallokossa, lähetin Turun Sanomien Lukijan kuva-palstalle. Siellä se julkaistiin tiistaina 18. heinäkuuta. 










sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Syyskuinen viikonloppu Maisaaressa

Iso-Maisaari, kaverien kesken pelkkä Maisaari, on Varsinais-Suomessa Rymättylässä sijaitseva 190 hehtaarin kokoinen saari. Länsi-itäsuunnassa se on pitkulainen, nelisen kilometriä pitkä ja puolisen kilometriä leveä, vähän kuten sitä ympäröivätkin saaret. 

Maisaari on Turun kaupungin ulkoilusaari. Palveluihin kuuluu majoitusta, venelaitureita, nuotiopaikkoja, saunoja, kokoustiloja sekä ravintola, josta saa nykyään pizzaa ja alkoholijuomia. 



Viime viikonloppuna tein työkaverieni kanssa retken Maisaareen. Saavuimme sinne lauantaiaamuna yhteysalus MS Islalla. Laiva poikkesi Samsaaren kautta, josta kyytiin tuli iäkäs pariskunta pikkuautollaan.  

Rymättylän Haapalan rannasta aamukahdeksalta lähtenyt paatti tarkoitti samalla sitä, että Turusta oli lähdettävä jo hyvissä ajoin ennen seitsemää. Väsymys painoi päälle, koska pääsin töistä vasta puoliltaöin. 



Majapaikaksemme valikoitui uudehko ja tilava Luotsi-mökki. Ajattelin sen olevan sijaintinsa puolesta erinomainen ja sellaiseksi se osoittautuikin. Tilaa oli kolmelle isolle äijälle vähän liiankin kanssa.

Matkatavaroissa oli perinteiset viroeväät ja jonkun verran grillattavaa. Koska paikallista pizzaa oli päästävä maistelemaan, en raahannut ruokaa mukana sen enempää.



Aurinkoinen, melkein tuuleton syyspäivä kului kierrellessä saaren tulipaikkoja ja luontopolkuja. Varvin autiotilakin tuli taas koluttua läpi.  



Aamulla vaivannut väsymys väistyi kummasti kun drinkkilasiin lorautettiin vodkaa ja jopa viskiä, jollaiseen myrkkyyn en normaalisti koske kirveelläkään.

Luotsi-mökin terassilla kelpasi nauttia syysauringosta ja erinomaisesta musiikista, jota bluetooth-kaiuttimeni suolsi. 

Illan päälle oli varattuna tunnin vuoro Maisa-saunasta. Kauemminkin siellä olisi viihtynyt, mutta jonossa oli paljon muitakin. 

Uskaltauduin muutaman kerran pulahtamaan mereenkin. Eikä tehnyt edes tiukkaa. Mitä lie veden lämpötila ollut, ehkä kymmenen astetta. 



Ryhmästämme Kake Ahlroth ei ollut aikaisemmin käynyt Maisaaressa. Vannoutuneena geokätköilijänä hän löysi helposti kaikki saaren piilot ja vaikutti olevan muutenkin tyytyväinen näkemäänsä. 

Emme olleet saarella yksin, porukkaa oli varmasti viitisenkymmentä. En tiedä mihin kaikki mahtoivat majoittua, mutta sunnuntaina väenpaljouden huomasi niin päärakennuksen edustalla kuin Peikkorannassakin. 

Olipa oikein mukava puolitoista vuorokautta. Varmasti uusinta ensi vuonna.