Saamamme ajo-ohjeet johtivat melkein heti perille. Aluksi tosin tuli tehtyä kierros katsellessa Klockarbergenin vuoren laella ja toisella puolella olevia ökytaloja. Moisten rakennelmien olemassaolosta en ollut ennen kuullutkaan. Näky oli melkein kuin Turun Hirvensalon Papinsaaresta. Onkin yllättävää, että vuoren toinen puoli on legendaarista luolastoa ja suoraan yläpuolella kohoaa miljoonatalojen savupiiput.
Muutama hillitympi omakotitalo oli Klockarbergenin etupuolella. Naakkaparvi aterioi pellolla ja pari asukasta siemaili Koffia terassillaan. "Noilta turisteilta tarttis ruveta pyytämään rahaa", kuulin toisen sanovan kun tepastelin takaisin autoon.
Klockarbergenin luolat ovat peräisin jääkaudelta. Nauvo oli silloin painavan jääkuoren peitossa. Tarinan mukaan luolissa on joskus asunut susia, jotka söivät erään pikkutytön. Tytön haamu kummittelee paikalla ja öisin luolista kuuluu lapsen itkua.
Nykyään luolissa asuu ainakin supikoiria. Jättimäinen ulosteläjä näkyi erään lippaluolan lattialla. Tuoreimmat tortut oli väännetty aivan hiljaittain, mutta vanhemmat olivat jo sen verran maatuneita, että pitäisi varmaan olla arkeologi selvittääkseen niiden iän.
Supikoiran jätökset olivat sitkeää laatua. Kengänpohjista paskaa oli todella vaikea saada pois, jalkineet piti oikein suihkuttaa kotiin päästyä.
Jääkauden kalliosta irroittamilla lohkareluolastolla on pituutta noin 40 metriä. Käytäviä on paljon ja suuaukkoja tiedossa ainakin viisi. Emme kumminkaan ryhtyneet konttaamaan missään raossa, vaan Klockarbergeniin tutustuminen jäi sellaisiin kohtiin, joissa pystyi normaalisti kävelemään ja seisomaan.
Klockarbergen on mielenkiintoinen paikka, jonne on helppo mennä. Luulisi, että tällaista kohdetta mainostettaisiin enemmän. En huomannut minkäänlaista viitoitusta luolille, lukuunottamatta pientä infotaulua aivan vuoren kohdalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti