Maanantaina 1. joulukuuta tarjoutui mahdollisuus osallistua tutustumiskierrokselle Turun kaupunginteatteriin.
Kaupunginteatterin sydän on sen kolmella näyttämöllä, joiden kausittain vaihtuva ohjelmisto sisältää esityksiä musikaaleista draamaan ja komedioista lastenteatteriin.
Talon vuosittainen katsojamäärä on noin 140 000 ihmistä. Henkilökuntaa sen eri osastoilla työskentelee noin 150. Teatteri tuottaa vuosittain 8-10 ensi-iltaa ja toistakymmentä vierailevaa esitystä. Yhteensä näytöksiä on vuodessa noin 400.
Vaikka en teatteri-ihminen pahemmin olekaan, kiinnosti tällainen tapahtuma välittömästi siitä tiedon saatuani. Keväällä 2008 olin vastaavalla kierroksella, mutta muistaakseni se ei ollut näin kattava. Nyt reilussa puolessatoista tunnissa käytiin läpi lähes koko valtava talo.
Oppaana oli sujuvasanainen Maria Peltoniemi, joka kertoi olleensa kolmetoista vuotta talossa erilaisissa tehtävissä. En enää muista mitä kaikkea hän cv:stään luetteli, mutta maanantaisen perusteella hän on löytänyt paikkansa.
Kierrokselle osallistui viitisentoista ihmistä. Valokuvaus oli sallittua, joten kännykät räpsyivät vähän väliä.
Ihmisistä en tietoisesti en kuvannut kuin opasta, vaikka muitakin saattaa yleiskuvissa näkyä. Eräs mies livahti välittömästi pakoon huomatessaan kännykkäni kohoavan lähellekään kuvausasentoa. Luulisi tuollaisen valppauden olevan kuluttavaa, ellei sitten ole esimerkiksi vankikarkuri.
Opas Peltoniemen juttuja olisi kuunnellut kauemminkin, mutta ymmärrettävistä syistä aika tuli vastaan. Ehkä mielenkiintoisinta antia oli tutustua tarpeistonvalmistaja Pauliina Uotilan työtiloihin. Ja olipa ison salin näyttämöllä seisoskelukin melkoisen reteetä.
Pauliina muuten sattuu olemaan yläasteaikainen luokkakaverini Trappulan koulusta Taivassalosta. Olen viimeksi tavannut hänet vuoden 2008 tutustumiskierroksella. Mielelläni olisin tälläkin kerralla.
Turun kaupunginteatterin seuraava iso satsaus on
The Addams Family-musikaalikomedia, jonka näytökset alkavat ensi viikolla.
Charles Addamsin luoma goottiperhe on tuttu elokuvina, televisiosarjoina ja videopeleinä.
Addamsin perheen lavasteita katsellessani mieleen tuli brittiläisen elokuvatuotantoyhtiö Hammer Film Productionsin vuosina 1955-1976 tuottamat kauhuelokuvat. Dracula ja Frankenstein olisivat varmasti onnesta soikeina päästessään tällaisiin kulisseihin.
Kierroksen jälkeen käväisin läheisellä Teatterisillalla katsomassa hienoa valaistusta. Lamppujen takana on sama porukka, joka pakertaa valaistuksen parissa teatterissakin.
Kyllä Aurajoen yli kelpaa talsia tällaisissa puitteissa. Kiinnostaisi myös tietää, mitä näin komeaa rakennelmaa aikoinaan vastustaneet ihmiset ajattelevat nykyään. Olihan vuonna 1997 rakennettu silta monien mielestä jotain aivan kauheaa.
