Kevätpippalot Mäntyniemessä

Lauantaina 20. huhtikuuta oli aika suunnata bussilla numero 54 Turun Hirvensalon Papinsaareen. 

Ammattiosastoni PAU:n Varsinais-Suomen osasto ry:n Kesäkoti Mäntyniemi vuokraa päärakennuksen salia huokeaan hintaan. Lompakko ei juurikaan kevene mikäli paikalla on vaikkapa kymmenen henkilöä. Tällä kertaa Mäntyniemeen ilmestyi peräti viisitoista seurapeleistä, juhlimisesta ja yhdessäolosta kiinnostunutta ihmistä. 

Päivän ohjelmistossa oli muun muassa fortunakilpailu, jossa allekirjoittanut sai huimat kymmenen pistettä. Viimeksi peräti yhden. Hiljattain isoisäksi tulleen Matti Viki Vikströmin Mäntyniemeen lahjoittaman biljardipöydän käyttöaste oli korkea. Iltapäivä huipentui hänen tuomaroimaan Obama-biljardikisaan.  

Laadin Mäntyniemeä varten viidenkymmenen kysymyksen Manserokki-tietokilpailun. Idea siihen sikisi taannoisesta Tampereen Vapriikki-museokeskusvierailustani. Vikströmin vetämän visan keskiössä olivat tamperelaiset bändit ja artistit Popedasta, Juice Leskisen kautta Eppu Normaaliin. 

Lähettelin potentiaalisille kavereille tapahtumakutsuja hyvissä ajoin jo maaliskuun puolella. Tiputin listalta heidät, jotka eivät ole aiemminkaan osoittaneet kiinnostusta edes siinä määrin, että olisivat vaivautuneet vastaamaan. Samoin heidät, joita ei kolmella edelliselläkään kerralla ole saatu liikkeelle. Kummallista kun työvuoro osuukin aina samalle päivälle tai enon kaiman kihlajaiset ovat juuri silloin. 

Vaikka elettiin takatalvea, salin sai sen verran lämpimäksi, että tarkeni. Kehotin ottamaan reilusti vaatetta mukaan, koska maaliskuun alussa salivarausta tehdessäni ei moinen hyinen ilmasto käynyt mielessäkään. Ajattelin, että tässä vaiheessa kevättä olisi suunnilleen jo t-paitakeli ja pystyisi istuskelemaan ulkonakin. 

Edellisen kerran vastaavaa kokoontuminen Mäntyniemessä oli viime lokakuun 21. päivä. Siitä tarkemmin linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2023/10/syyskemut-mantyniemessa.html

Huhtikuun loppua Heponiemessä

Kustavin Heponiemi tunnetaan paikkana, josta on lauttayhteys Paraisten kaupunkiin kuuluvaan entiseen itsenäiseen kuntaan Iniöön. 

Käyn Heponiemessä suunnilleen pari kertaa vuodessa. Vanhan luotsiaseman takaa avautuu komeat maisemat Iniönaukolle. Kalliolla on valkoiseksi maalattu kivikummeli ja sektoriloisto. 

Edelliskesänä matka jatkui monen vuoden tauon jälkeen Iniöön saakka. Olin tuolloin työkaverini Ahlrothin matkassa geokätköjä etsimässä. Reissusta ei kehkeytynyt blogijuttua, taisi kuvasaldo olla sen verran heikonpuoleinen. 

Huhtikuun 27. päivä vastaavaa ongelmaa ei ollut. Kameran muistikortti täyttyi huimaa vauhtia. 

Vaikka kevätluonto on takatalven jäljiltä vielä melkoisen karu, oli Kustavissa liikkeellä monenlaista menijää. Näin kurkia, valkohäntäpeuroja, metsäkauriita, merikotkan, haahkoja, kyhmyjoutsenia ja rantakäärmeen. 

Jonkun verran meriliikennettäkin oli jo. Pitkän talven jälkeen varmasti kelpasi tukka hulmuten kaasutella haahkaparvien läpi ja tuntea vapauden huuma.

Vuosnaisissa 13. huhtikuuta

Viime viikonloppu kului kotikonnuilla Kustavissa. Lauantaina vallinnut sumu oli tavallaan jopa hienoa, harvemmin noin sakeaa harmautta kokeekaan. Kuulemma Kaitaisten sillan ylityskin muistutti enemmän lentokoneen ikkunasta katselua kuin autolla ajelua! 

Kustavin Vartsalan saaren kärjessä sijaitseva Vuosnainen on tunnettu etenkin siitä, että sieltä on laivayhteys Ahvenanmaalle. Lossimatka kunnan pääsaarelta Kivimaalta Vartsalaan taittuu noin viidessä minuutissa. Tällä kertaa ei tarvinnut ihailla maisemia - niitä ei nimittäin näkynyt.

Vuosnaisten laiturissa ollut Ahvenanmaan yhteysalus oli erikoinen näky. Muutaman kymmenen metrin päästä se juuri ja juuri erottui.

Viime kesänä tein pitkästä aikaa laivamatkan saarimaakuntaan, tarkemmin Brändöön kuuluvaan Jurmon saareen. Aiheesta lisää linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2023/07/pikavisiitti-brandon-jurmoon.html 

Vuosnaisten luontopolun rantakalliot olivat kelistä huolimatta pääosin kuivia. Ei tarvinnut kävellä liian varovaisesti. Ylipäätään tuollaisessa maastossa ei paljon kannata hyppiä mikäli haluaa päästä ehjänä takaisin. 

Yksinäinen uroshaahka oli ainoa bongaamani lintu. 

Luontopolun kallio-osuudet selätettyäni katselin läheisen Ravintola Spaunan mökkejä. Olen joskus netistä selaillut rakennusten vuokrahintoja, mutta toistaiseksi kauppoja ei ole lyöty lukkoon. Ei kuitenkaan mahdoton ajatus, että joku kerta tuollakin lomailisi päivän pari. 

Koska keli oli mitä oli ja vuodenaika kevät, oli luontopolun varrella turha haaveilla törmäävänsä matelijoihin. Isoin Suomessa näkemäni käärme tuli vastaan muutama vuosi sitten juuri Vuosnaisissa. Noin valtavia yksilöitä ei voi olla kovin montaa. 

Nettitietojen mukaan rantakäärme kasvaa yleensä 75-90 sentin mittaiseksi. Suurin Suomessa tavattu yksilö on ollut 134 senttiä pitkä. Oheisessa linkissä näkyvä kaveri oli vähintään samaa kaliiberia https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/08/matelija-vuosnaisten-luontopolulla.html

Huhtikuinen kevätpäivä Ruissalossa

Kuluvan viikon tiistaina Turun seudulla saatiin nauttia komeasta kevätpäivästä. Mittari kohosi peräti kuuteentoista asteeseen. Järkyttävän huonokelisen talven ja epävakaan alkukevään jälkeen se tuntui suorastaan luksukselta. 

Aamuvuorossa hikoillessani päätin, että loppupäivä on hyödynnettävä luonnon helmassa. Tankattuani makoisan kebabaterian Kristal-ravintolassa, ajelin Ruissalon saareen, jossa luontoelämyksiltä on suorastaan mahdotonta välttyä. 

Arvelin matelijoiden tulleen ulos koloistaan näin lämpimällä ilmalla. Kuuvan parkkipaikan lähistöllä sijaitsevalla talvipesällä ei kuitenkaan näkynyt minkäänlaista liikettä. Käärmekytiksellä oli lisäkseni mukava nuori nainen kameransa kanssa. Aikani juteltuamme poistuimme ilman kuvan kuvaa. Hän suuntasi Kuuvannokkaan, minä Saaronniemeen. 

Muuttolintuja oli jo saapunut Ruissaloon melkoisesti. Turun seudulla usein nähdyistä lajeista huomasin heti Saaronniemen hiekkarannalle tepastellessani parikymmenpäisen valkoposkihanhijoukkion. 

Kaksi meriharakkaa hääräili hanhien seassa päästellen välillä kimeitä äännähdyksiään. Merenrantojen ja saariston punanokkainen kahlaaja on yksi suosikkilinnuistani. Sille kelpaa grillimakkarakin, kuten oheisesta linkistä voi nähdä https://kaislatuuli.blogspot.com/2014/07/vepsan-kesy-meriharakka.html

Hienosta kevätpäivästä oli nauttimassa myös iso joukko kalastajia. En jututtanut heistä ketään, mutta käsittääkseni siikaa yritettiin kovasti saada koukkuun. Läheisellä Kolkannokan nakurannalla pari vanhempaa herraa tunnusteli tulevan kesän koitoksia. 

Aprillipäivän kyyt

Viime maanantaina 1.4. oli toinen pääsiäispäivä ja samalla aprillipäivä. Palturin puhuminen tosin unohtui vallan kokonaan, mutta ohjelmaa oli senkin edestä. Ensin linnunpönttöjen putsausta ammattiosaston kesäpaikassa Turun Hirvensalossa Matti Viki Vikströmin johdolla, jonka jälkeen suuntana oli Kuusiston piispanlinnan rauniot Kaarinassa. 

Lämpömittari kohosi peräti kolmeentoista plussa-asteeseen. Selkä hiestä märkänä linnunpönttöjä pidellessä juolahti mieleen, että näin nättinä kevätpäivänä saattavat käärmeetkin olla jo liikkeellä.

Hirvensalossa emme niihin törmänneet, vaikka alueella onkin viime vuosina esiintynyt matelijoita huomattavasti enemmän kuin ennen muinoin. Syynä moiseen lienee ahkera rakentaminen, jonka takia käärmeet ovat joutuneet etsimään uusia elinpiirejä. 

Kuusiston linnanraunioilla käärmeitä asustelee jykevien muurien suojissa. Moni ei tätä varmastikaan tiedä ja saattaakin tulla yllätyksenä kuinka lähellä kulkuväyliä kyyt loikoilevat lämpöä keräten. Kuvien käärmeetkin löytyivät parin metrin päästä pääpolkua. Niitä ei huomaa, ellei sillä silmällä etsi. 

Aprillipäivänä tärppäsi heti kun menimme paikkaan, jossa olen kyitä aiemminkin nähnyt. Aluksi näytti siltä, että luikertajia olisi ollut kolme. Näin saattoi ollakin, mutta käärmekasan auetessa selkiintyi, että niitä olikin kaksi. 

Liikkeitämme tai läheisten puurappusten töminää kyyt eivät noteeraneet. Otin varmaan yli sata kuvaa, joista tässä on kymmenen mielestäni onnistuneinta. 

Eräs tuttava ihmetteli miten olen saanut käärmeistä näin lähikuvia ja olinko itsekin samalla tasolla makaamassa kuin luikerot. Eipä siinä sen kummempaa taikaa ole kuin hyvä zoomikamera. En koskaan jälkeenpäin sorki kuvieni rajauksia, vaan homma hoidetaan kuvaushetkellä.