Lummelammikon elokuuta

Iltavuoroviikoilla tulee liikuttua aika nihkeästi ennen töihin lähtöä naapurikuntaan, mutta sitäkin välillä tapahtuu. Eilen kävin Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa. 

Mielessäni oli etenkin yksivuotiset koristekasvit, jotka syyskesällä ovat parhaassa terässä. Niiden ympärillä liitelee parhaimmillaan uskomaton määrä perhosia. Ilmeisesti kovinta ryntäystä pitää odotella vielä viikon tai pari. Nyt ei siivekkäitä vielä pahemmin ollut.

Kävely lummelammikoille sen sijaan tuotti tulosta enemmän kuin odotinkaan. Peräti kolme rantakäärmettä sukelteli muutaman metrin säteellä. Välillä matelijat haukkasivat happea ja pysähtyivät lumpeenlehtien sekaan. 

Muutaman vihreän ruokasammakonkin bongasin aikani lammelle tähyiltyäni. Värinsä puolesta pallosilmät sulautuvat kasvuston sekaan niin hyvin, että niitä on todella vaikea erottaa. 

Liejukanat poikasineen kiisivät pitkin lampea. Tällä kertaa linnut päästelivät ääniäkin, kun yleensä on ollut hiljaista. 

Lammen partaalla tapasin puheliaan naisen kamera tanassa. En muista häntä aiemmin nähneeni. Työkaverini tiesi oitis kenestä on kyse, kun illalla asiasta kerroin. 

Vuoden verran kuvaamista harrastaneen naisen kamera objektiiveineen oli valtavan kokoinen. Kuulemma hintaa moiselle vehkeelle kertyi viisi tuhatta euroa. Olen harrastanut kuvaamista kolmisenkymmentä vuotta ja kolmen kamerani yhteishinta huitelee jossain kahden tonnin kieppeillä. Ehkä minullakin on sitten isona varaa moiseen. 

Kesäkuuta kasvitieteellisessä

Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha on viime vuosina kuulunut allekirjoittaneen tärkeimpiin kuvauspaikkoihin Ruissalon saarella. Ei niinkään sisäpuutarha rakennuksineen, vaan ulkoalue ja etenkin lummelammikot.

Lammikoissa asustelee vihersammakoihin kuuluvia ruokasammakoita. Haitallinen vieraslaji on levinnyt sinne todennäköisesti ihmisen toimesta, eli joku on tuonut lampiin niitä. 

Ilmeisesti tällainen kyseenalainen toiminta on toisille hauskaa ajanvietettä. Onhan akvaariovesiäkin kipattu ainakin Paimion Ankkalampeen, jolloin sen valtasi rihmakasvusto ja koko lampi piti tyhjentää. 

Myös Raision tekojärven Haunisten altaan keltalammikki on jonkun älypään toiminnasta johtuvaa. Kaunis kasvi sinänsä, mutta ei kuulu siihen ympäristöön. 

Maanantaina, kesäkuun 1. päivänä kasvitieteellisen perimmäisessä lummelammikossa oli tämän näköistä. Ruokasammakkoja suorastaan kuhisi kasvuston seassa. Uiskentelipa siellä rantakäärmekin. Metsäkauris puolestaan hinkkasi takapäätään etäämmällä lammikosta. 

Eilen kasvitieteellisessä käydessäni sinne oli ilmestynyt lammasaitaus. Sisällä pötkötti vierekkäin neljä pörröistä lammasta. Jos on tottunut valkoisiin määkijöihin, saattaa näiden väritys yllättää.

Eläimet olivat pakkautuneet aivan portin ääreen. Aidassa oli luki ukaasi "Älä ruoki lampaita" sen verran isolla, että infon luulisi menevän perille. 

Lummelammikkoon oli puolessatoista viikossa ilmaantunut kaikenlaista kasvia ja röhnää. Ei varmaan mene kauan, kun lätäkkö on niin täynnä kasvimassaa, ettei vettä enää juurikaan näy. 

Ruokasammakoiden äänekäs kurnutus kuului kauas. Silti en nähnyt kuin kaksi yksilöä, vaikka kuinka yritin kuikuilla.  

Erinomaisia fotoja ottava raisiolaiseen harrastajakuvaaja Juha Naukkarinen tuli polulla vastaan. Hän sai hiljattain tallennettua sammakkoa syövän rantakäärmeen. Upea kuvasarja, jollaisen haluaisin itsekin joskus todistaa kameran kera. 

Mietoisten maaliskuiset matelijat

Perjantaina 27. maaliskuuta ajelin aamuvuoron jälkeen Kustaviin. Päivä oli aurinkoinen ja varsin keväinen, vaikka nastarenkaat yhä ropisivatkin alla. 

Tarkoitus oli viettää vanhojen kaverien kesken mökkiviikonloppu komeassa luksuslukaalissa Kustavin Lootholmassa. Pro-liiton jäsen saa hinnasta huimat 40 prosenttia alennusta, joten ryhmässä kannattaa olla liittoon kuuluva mukana. 

Ennen paljun äänekkääseen poreiluun hyppäämistä koukkasin kuitenkin Mietoisten Saaren kartanon kautta. Sinne kun ei Kustavintieltä ole kuin kivenheitto.

Syynä moiseen oli aivan kartanon parkkipaikan vieressä oleva käärmeiden talvipesä. En ehtinyt kunnolla edes autosta ulos, kun jo bongasin ensimmäisen matelijan nurmella lötköttelemässä. 

Paikalla oli vanhempi mies kamera tanassa sekä kolmekymppinen kaveri, joka kuvasi kännykällä aivan lähietäisyydeltä auringossa lämmitteleviä kyitä. Laskimme niitä olevan kaksitoista.

Rantakäärmeitä näkyi niitäkin kaksi. Laji heräilee kyitä myöhemmin ja on tätä kirjoittaessani varmaan jo kömpinyt ulos koloistaan. 

Pian parkkipaikalle kaartoi paikallinen seniori. Hän tiesi kertoa, että kun rinteessä näkyvää punaista taloa korjattiin, löytyi lattian alta kaikkea käärmeistä sisiliskojen kautta lepakoihin. 

Vuosnaisten luontopolku 25. elokuuta

Tänä kesänä en ollut ehtinyt kiertää Kustavin Vartsalan saaren kärjessä sijaitsevaa Vuosnaisen luontopolkua ennen tätä päivää. Nytkin oli vähän siinä ja siinä jaksaako sitä lähteä liikkeelle. Onneksi lähdin. 

Kahdessa osassa pitämäni kesälomailu on osunut sikäli huonoon saumaan, että alkukesä oli kylmä ja tuulinen. Elokuun loppupuolen sää muistuttaa sekin kovasti kesäkuun vastaavaa. 

Ravintola Spaunan kulmalta lähtevän Vuosnaisten luontopolun varrella on parhaillaan ympäristötaiteen tapahtuma. Sellainen on järjestetty muutamana kesänä aikaisemminkin. 

Ainakin osa taiteilijoista lienee tuonut teoksiaan tänne ennenkin, koska olin tunnistavinani parin kaverin tyylin. Metallinen hahmo tuossa alempana on varmasti saman henkilön tekemä kuin noilla kohdin kalliota on aiemminkin ollut. 

Taiteelle löytynee ystäviä, mutta minua Vuosnaisissa kiinnostaa enemmän upeat maisemat. Vaikka luontopolku ei ole pitkä, on sen rantakallio-osuus varmasti maan hienoimpia. Metsätaipaleesta puolestaan tulee mieleen enemmän Pohjois-Suomen karu maasto kuin saaristo. 

Poistuessani rantakallioiden tuulesta ja tuiverruksesta metsän siimekseen, tuli melkein heti vastaan rantakäärme. Kahden askeleen jälkeen olisin astunut sen päälle, joten kannatti taas katsoa eteensä kävellessään. 

Kookkain tänä vuonna näkemäni rantakäärme ei aluksi hievahtanutkaan. Sain napsittua siitä muutaman kuvan, ennen kuin otus ymmärsi puikkelehtia varvikkoon piiloon. 

Ilmeisesti Vuosnaisissa elelee enemmänkin isoja rantakäärmeitä. Muutama kesä sitten näin samaisella luontopolulla suurimman Suomen luonnossa tapaamani matelijan. Siitä enemmän täällä https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/08/matelija-vuosnaisten-luontopolulla.html

Kasvitieteellinen 27. heinäkuuta

Viime maanantaina oli jälleen aika käydä Turun Ruissalossa yhdistetyllä kävelylenkillä ja valokuvausreissulla. Kohteena oli Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha, jonka lummelammikot ovat viime vuosina olleet kiinnostavia luontokuvaajalle. 

Ylipuutarhuri Arno Kasvin aikoinaan kaivattamiin lammikoihin ilmestyi jokunen vuosi takaperin äänekkäästi kurnuttavia vihreitä ruokasammakoita. Rantakäärmeet tulivat ilmeisesti sammakoiden perässä, sillä niitäkään ei ennen ollut tässä määrin. Nyt matelijoihin törmää käytännössä joka käyntikerralla. 

Tällä kertaa en nähnyt tosin kuin yhden rantakäärmeen, mutta se oli sitäkin kiinnostavampi. Otus ilmeisesti aisti meikäläisen läsnäolon ja alkoi kurkkimaan ympärilleen kuin isompi serkkunsa kobra konsanaan. Harvemmin näkee moista!

Rantakäärme lienee myös lähiaikoina aterioinut, sillä keskivartalossa on vähän sen näköinen paisuma. Siellä saattaa olla lammesta saalistettu vihersammakko sulamassa. Kunpa vielä joku kerta saisin sellaisen kuvan, jossa käärme nielee sammakkoa.