Mietoisten maaliskuiset matelijat

Perjantaina 27. maaliskuuta ajelin aamuvuoron jälkeen Kustaviin. Päivä oli aurinkoinen ja varsin keväinen, vaikka nastarenkaat yhä ropisivatkin alla. 

Tarkoitus oli viettää vanhojen kaverien kesken mökkiviikonloppu komeassa luksuslukaalissa Kustavin Lootholmassa. Pro-liiton jäsen saa hinnasta huimat 40 prosenttia alennusta, joten ryhmässä kannattaa olla liittoon kuuluva mukana. 

Ennen paljun äänekkääseen poreiluun hyppäämistä koukkasin kuitenkin Mietoisten Saaren kartanon kautta. Sinne kun ei Kustavintieltä ole kuin kivenheitto.

Syynä moiseen oli aivan kartanon parkkipaikan vieressä oleva käärmeiden talvipesä. En ehtinyt kunnolla edes autosta ulos, kun jo bongasin ensimmäisen matelijan nurmella lötköttelemässä. 

Paikalla oli vanhempi mies kamera tanassa sekä kolmekymppinen kaveri, joka kuvasi kännykällä aivan lähietäisyydeltä auringossa lämmitteleviä kyitä. Laskimme niitä olevan kaksitoista.

Rantakäärmeitä näkyi niitäkin kaksi. Laji heräilee kyitä myöhemmin ja on tätä kirjoittaessani varmaan jo kömpinyt ulos koloistaan. 

Pian parkkipaikalle kaartoi paikallinen seniori. Hän tiesi kertoa, että kun rinteessä näkyvää punaista taloa korjattiin, löytyi lattian alta kaikkea käärmeistä sisiliskojen kautta lepakoihin. 

Kevään ensimmäiset kyyt

Lauantaina 21. maaliskuuta Matti Viki Vikström kysyi minua avustamaan linnunpönttöjen tyhjentämisessä ammattiosastomme Kesäkoti Mäntyniemen tiluksille. Turun Hirvensalossa sijaitsevalla neljän hehtaarin tontilla on lukuisia linnunpönttöjä. 

Pönttöputsausten jälkeen oli aika istahtaa alas vakiomökkiläisen terassille. Kurkkasin kaiteen taakse auringonpaisteessa kylpevään etelärinteeseen ja kas, kyyhän siinä lötkötteli keräämässä lämpöä. Näin tuli bongattua kevään ensimmäinen käärme! Tarkemmalla tutkailulla alempana oli toinenkin sahalaitakaveri.

Kännykällä zoomatessa kuvanlaatu on vähän heikko, mutta kyllä siitä matelijan erottaa. 

Koska oli aurinkoinen ja komea kevätpäivä, ehdotin Matille, että käydäänpä Kaarinassa Kuusiston linnanraunioilla. Siellä kun on erittäin todennäköisesti käärmeitä. Saisin kunnon kuvia autossa olleella kamerallani, eikä mitään kännykkäsohimisia.  

Tiedän linnanraunioilta takuuvarman paikan, jossa kyyt ottavat keväisin aurinkoa. Näin oli tälläkin kertaa. 

Liikkeellä on muutamia muitakin valokuvaajia. Eräs pappa lapsenlapsensa kanssa kertoi, että he ovat nähneet lähimaastossa jo kymmenen kyytä. Pikkusälli ei ainakaan tuntunut pelkäävän käärmeitä, vaan oli onnesta soikeana kun niin monta matelijaa oli tavattu. 

Me puolestamme näimme Kuusistossa yhteensä kuusi kyytä, joista kaksi jonkun matkan päässä linnanraunioista. 

Sunnuntaina 22. maaliskuuta kutsui Turun Ruissalo. Kuuvan käärmeiden talvipesällä oli neljä kyytä hereillä. Melko liikkuvaista sorttia olivatkin verrattuna Kuusiston serkkuihinsa. Nämä yksilöt olivat myös värikkäämpiä kuin linnanraunioilla tavatut mustanharmaat yksilöt. 

Puerto de la Cruz osa 2 - Playa de Martiánez

Mustahiekkainen ja kivikkoinen ranta Playa de Martianez hotellimme Bahia Principe Sunlight San Felipen vieressä ei houkutellut uimaan. Siitä piti huolen raivoisa aallokko, joka olisi tehnyt kroolaamisesta mahdotonta. 

Ranta oli kuitenkin suosittu lainelautailijoiden keskuudessa. Lomaviikkomme aikana monenlaista kumipukusankaria keikkui lankullaan yrittäen pysyä pystyssä. Pysähdyin aina ohi kulkiessani katselemaan uutteria myrskyn ratsastajia. 

Pari kertaa osuin paikalle, kun rannalla soitteli bändejä. Tämä tuntemattomaksi jäänyt orkesteri oli likimain paras mitä olen aikoihin nähnyt. Hain lähimarketista juomaa ja istuin seuraamaan keikkaa. 

Lainakappaleita esittävät yhtyeet ovat yleensä joko tylsiä tai sitten vallan loistavia. Tämä bändi kuului ehdottomasti jälkimmäiseen ryhmään. Heidän käsittelyssään niinkin kuluneet rokkiklassikot kuten Paint It Black tai Sultans Of Swing kuulostivat taivaalliselta. 

Puerto de la Cruz osa 1 - Kuvia kaupungista

Puerto de la Cruz sijaitsee Orotavan laaksossa Teneriffan saaren pohjoisrannalla Santa Cruz de Tenerifen maakunnassa Kanariansaarilla. 

Kanariansaarten suosituimpiin matkakohteisiin kuuluvan Puerto de la Cruzin pääelinkeino on turismi. Kaupungissa oli vuonna 2008 asukkaita 31 804. Ennen massaturismia se oli pieni kalastajakylä. 

Vuoteen 1772 saakka kaupunki oli nimeltään Puerto de la Orotava (Orotavan satama). Paikallisen kaupankäynnin seurauksena kasvua tuli hiljalleen erityisesti sokerin ja viinin myynnillä. Kylästä tuli Teneriffan merkittävin satama vuonna 1706 kun siihen asti tärkein satama Garachico tuhoutui kokonaan tulivuorenpurkauksessa. 

Maaliskuun alkupuoliskolla tehty reissu oli allekirjoittaneelle kolmas kerta Puerto de la Cruziin. Se on etelänmatkoissa tähänastinen ennätykseni, muissa lentokonematkoissa vain Puolan Gdansk vie voiton. 

Edellisen Teneriffan reissun jälkeen talvella 2017 tuli tokaistua, että eiköhän tämä ollut tässä. Joskus tulevaisuudessa sitten vaikka Teneriffan eteläosaan Los Cristianokseen. 

Olin kuitenkin välittömästi valmis lähtemään, kun matkanjohtaja Matti Viki Vikström loppuvuodesta 2025 ehdotti Puerto de la Cruzia maaliskuulle. Hän sai nopeasti kerättyä peräti kaksitoista innokasta porukkaan.

Kokosin tähän matkakertomuksen ensimmäiseen osaan kuvia Puerto de la Cruzin rantabulevardilta, kaduilta ja kujilta. Eipä voi kerskua, että olisi tullut rampattua hullun lailla ympäri kaupunkia, mutta ainakin rutkasti enemmän yhdeksän vuoden takaiseen edelliseen reissuun verrattuna. 

Kuten kuvista voinee havaita, kovin oli tuulista. Varmasti ryhmästämme moni kaipasi tyynempää ja aurinkoisempaa keliä. Näillä kumminkin mentiin mitä tarjolla oli.

Aurinko pilkotti sentään välillä, minun tarpeisiini jopa riittävästi. Aurinkorasvaa ei nimittäin tarvinnut tahkoa nahkaan kertaakaan. Kerran tosin jouduin siirtämään tuolin varjon puolelle, kun drinkin maistelun ohessa otsalohkoa rupesi kuumottamaan liikaa.  

Tätä kirjoittaessani Teneriffalla riehuu lehtitietojen mukaan kova myrsky. Viikon sateiden ennustetaan kattavan peräti koko vuoden sademäärän. Onneksi ehdimme alta pois.

Puerto de la Cruzissa asuvan tuttuni Ramin mukaan suomalaislehtien kauhuskenaariot ovat vahvasti liioiteltuja. Hänen viestitteli viimeksi tänään, että lämpötila on 22,5 astetta, mutta tuulee kovasti. 

Ramin kanssa bongasimme maailmankuulun saksalaisen hevimetallibändin Helloweenin Andi Derisin Puerto de la Cruzin raitilta. Laulusolisti vaikutti oikein mukavalta mieheltä, eikä kiire vaivannut ollenkaan. Oma englantinikin sujui kuin tyhjää vaan. Muutama hotellin baarissa nautittu vodkacola varmasti auttoi kummasti.