Mietoisten maaliskuiset matelijat

Perjantaina 27. maaliskuuta ajelin aamuvuoron jälkeen Kustaviin. Päivä oli aurinkoinen ja varsin keväinen, vaikka nastarenkaat yhä ropisivatkin alla. 

Tarkoitus oli viettää vanhojen kaverien kesken mökkiviikonloppu komeassa luksuslukaalissa Kustavin Lootholmassa. Pro-liiton jäsen saa hinnasta huimat 40 prosenttia alennusta, joten ryhmässä kannattaa olla liittoon kuuluva mukana. 

Ennen paljun äänekkääseen poreiluun hyppäämistä koukkasin kuitenkin Mietoisten Saaren kartanon kautta. Sinne kun ei Kustavintieltä ole kuin kivenheitto.

Syynä moiseen oli aivan kartanon parkkipaikan vieressä oleva käärmeiden talvipesä. En ehtinyt kunnolla edes autosta ulos, kun jo bongasin ensimmäisen matelijan nurmella lötköttelemässä. 

Paikalla oli vanhempi mies kamera tanassa sekä kolmekymppinen kaveri, joka kuvasi kännykällä aivan lähietäisyydeltä auringossa lämmitteleviä kyitä. Laskimme niitä olevan kaksitoista.

Rantakäärmeitä näkyi niitäkin kaksi. Laji heräilee kyitä myöhemmin ja on tätä kirjoittaessani varmaan jo kömpinyt ulos koloistaan. 

Pian parkkipaikalle kaartoi paikallinen seniori. Hän tiesi kertoa, että kun rinteessä näkyvää punaista taloa korjattiin, löytyi lattian alta kaikkea käärmeistä sisiliskojen kautta lepakoihin. 

Kevään ensimmäiset kyyt

Lauantaina 21. maaliskuuta Matti Viki Vikström kysyi minua avustamaan linnunpönttöjen tyhjentämisessä ammattiosastomme Kesäkoti Mäntyniemen tiluksille. Turun Hirvensalossa sijaitsevalla neljän hehtaarin tontilla on lukuisia linnunpönttöjä. 

Pönttöputsausten jälkeen oli aika istahtaa alas vakiomökkiläisen terassille. Kurkkasin kaiteen taakse auringonpaisteessa kylpevään etelärinteeseen ja kas, kyyhän siinä lötkötteli keräämässä lämpöä. Näin tuli bongattua kevään ensimmäinen käärme! Tarkemmalla tutkailulla alempana oli toinenkin sahalaitakaveri.

Kännykällä zoomatessa kuvanlaatu on vähän heikko, mutta kyllä siitä matelijan erottaa. 

Koska oli aurinkoinen ja komea kevätpäivä, ehdotin Matille, että käydäänpä Kaarinassa Kuusiston linnanraunioilla. Siellä kun on erittäin todennäköisesti käärmeitä. Saisin kunnon kuvia autossa olleella kamerallani, eikä mitään kännykkäsohimisia.  

Tiedän linnanraunioilta takuuvarman paikan, jossa kyyt ottavat keväisin aurinkoa. Näin oli tälläkin kertaa. 

Liikkeellä on muutamia muitakin valokuvaajia. Eräs pappa lapsenlapsensa kanssa kertoi, että he ovat nähneet lähimaastossa jo kymmenen kyytä. Pikkusälli ei ainakaan tuntunut pelkäävän käärmeitä, vaan oli onnesta soikeana kun niin monta matelijaa oli tavattu. 

Me puolestamme näimme Kuusistossa yhteensä kuusi kyytä, joista kaksi jonkun matkan päässä linnanraunioista. 

Sunnuntaina 22. maaliskuuta kutsui Turun Ruissalo. Kuuvan käärmeiden talvipesällä oli neljä kyytä hereillä. Melko liikkuvaista sorttia olivatkin verrattuna Kuusiston serkkuihinsa. Nämä yksilöt olivat myös värikkäämpiä kuin linnanraunioilla tavatut mustanharmaat yksilöt. 

Kevään ensimmäiset kyyt

Keskiviikkona 26. maaliskuuta ajelin aamuvuoron jälkeen Kaarinaan Kuusiston piispanlinnan raunioille. Syy moiseen oli aurinkoinen päivä ja aavistus, että linnan muureilla saattaisi olla kyykäärmeitä lämmittelemässä. 

Ensimmäisenä koronakeväänä vuonna 2020 ihastelin piikkiöläisen harrastajakuvaaja Eippa Lindroosin kuvia, joissa oli matelijoita oikein vaan paljon. Kyselin mistä kuvat ovat peräisin ja sain häneltä yksityiskohtaisia neuvoja. 

Nyt viisi vuotta myöhemminkin täsmälleen Eipan vinkkaamassa paikassa oli kyy keräämässä auringon lämpöä. Ei muuta kuin kamera laulamaan. 

Toinen, hieman pienempi kyykäärme löytyi lehtikasan päältä muurien sisältä. 

Viisi vuotta sitten sattui huvittava tilanne, kun kävelyllä ollut vanhempi rouva ei uskaltanut tulla katsomaan käärmeitä, vaikka kuvaamisen ohessa häntä aikani maanittelin. 

Käyttäytymisen takana ei yllättäen ollutkaan naisen käärmekammo. Koronaohjeistuksissa oli nimittäin kerrottu, että toiseen henkilöön on syytä pitää kahden metrin turvaväli tartuntavaaran takia! Nykypäivänä tällainen kuulostaa jo vähän absurdilta. 

Mietoisten maaliskuiset matelijat

Sunnuntaina 30. maaliskuuta aurinko porotti täydeltä taivaalta sumuisen aamun jälkeen. Ajelin Mietoisiin Saaren kartanolle, jonka tiluksilla olen muistaakseni vain kerran aikaisemmin käynyt.

Syy moiseen matkaan oli info, jonka mukaan parkkipaikan vierusta kuhisee käärmeitä. Vaikka en mikään käärmefani noin muuten olekaan, mielelläni valokuvaan niitä jos kohdalle osuu. 

Tällä kertaa se oli todella vaivatonta. Aivan karja-aidan toisella puolella köllötteli ainakin viisi kyytä. Köydellä aidatulla nurmiosuudella puolestaan kaksi niiden lajikumppania sekä kimppu rantakäärmeitä. 

Näky muistutti markkinoilta tuttua metrilakutiskiä. Tosin sillä erotuksella, että pötkylät liikkuivat ja heiluivat tauotta. Käsitykseni mukaan kyseessä oli rantakäärmeiden kevätkiima. Vastaavan tapahtuman olen kaksi kertaa aiemmin todistanut Turun Ruissalossa. 

Selvästi moni ulkoilija tiesi, että matelijoita on täällä tänä keväänä jo tavattu. Rantakäärmeiden orgioita kerääntyi katselemaan suuri joukko ihmisiä pikkulapsista senioreihin. 

Lähellä Saaren kartanoa asuva nuoripari jopa tunnisti osan käärmeistä. "Tuo harmaa paksu kyy on aina tuossa samassa paikassa", pariskunnan kauniimpi osapuoli totesi. 

Eräs vanha herra lähti autoltaan pienen koiransa kanssa kävelylle. Parivaljakko suuntasi suoraan kohti kyytannerta. Tein kai päivän hyvän työn, kun huusin miehelle, että kannattaa varoa kyitä, joita on siinä aivan muutaman metrin päässä. 

Kyyt heräilevät Kuuvassa

Kävin ystäväni, pitkänlinjan luonto- ja lintuihmisen Miika Hyttisen kanssa pääsiäislauantaina ajelulla Turun Ruissalossa. 

Körötellessä pitkin komeita maisemia mieleeni juolahti, että poiketaanpa Kuuvassa etsimässä käärmeitä. Jos matelijat sattuisivat olemaan jo heränneet talvipesistään. Ja näin oli päässyt käymään - bongasimme useita kyykäärmeitä lököttelemässä aurinkoisella etelärinteellä. 

Yksilöitä oli vähän vaikea erottaa toisistaan, mutta laskujeni mukaan auringonsäteistä nautti neljä, ellei peräti viisi kyytä. 

Aurinkoa oli saatu jo niin reippaasti, että osa matelijoista oli todella vikkeliä liikkeissään. Heinikkoon saatettiin pujahtaa niin nopeasti, ettei katselija meinannut ehtiä seurata. 

Montun reunalla käärmeiden touhuja seuratessa huomasin myös ensimmäisen sinivuokon tälle keväälle. Eräs luikertelija sattui ohittamaan kukkasen aivan vierestä ja onnistuin tallennetamaan tílanteen.