Kevään ensimmäiset kyyt

Keskiviikkona 26. maaliskuuta ajelin aamuvuoron jälkeen Kaarinaan Kuusiston piispanlinnan raunioille. Syy moiseen oli aurinkoinen päivä ja aavistus, että linnan muureilla saattaisi olla kyykäärmeitä lämmittelemässä. 

Ensimmäisenä koronakeväänä vuonna 2020 ihastelin piikkiöläisen harrastajakuvaaja Eippa Lindroosin kuvia, joissa oli matelijoita oikein vaan paljon. Kyselin mistä kuvat ovat peräisin ja sain häneltä yksityiskohtaisia neuvoja. 

Nyt viisi vuotta myöhemminkin täsmälleen Eipan vinkkaamassa paikassa oli kyy keräämässä auringon lämpöä. Ei muuta kuin kamera laulamaan. 

Toinen, hieman pienempi kyykäärme löytyi lehtikasan päältä muurien sisältä. 

Viisi vuotta sitten sattui huvittava tilanne, kun kävelyllä ollut vanhempi rouva ei uskaltanut tulla katsomaan käärmeitä, vaikka kuvaamisen ohessa häntä aikani maanittelin. 

Käyttäytymisen takana ei yllättäen ollutkaan naisen käärmekammo. Koronaohjeistuksissa oli nimittäin kerrottu, että toiseen henkilöön on syytä pitää kahden metrin turvaväli tartuntavaaran takia! Nykypäivänä tällainen kuulostaa jo vähän absurdilta. 

Aprillipäivän kyyt

Viime maanantaina 1.4. oli toinen pääsiäispäivä ja samalla aprillipäivä. Palturin puhuminen tosin unohtui vallan kokonaan, mutta ohjelmaa oli senkin edestä. Ensin linnunpönttöjen putsausta ammattiosaston kesäpaikassa Turun Hirvensalossa Matti Viki Vikströmin johdolla, jonka jälkeen suuntana oli Kuusiston piispanlinnan rauniot Kaarinassa. 

Lämpömittari kohosi peräti kolmeentoista plussa-asteeseen. Selkä hiestä märkänä linnunpönttöjä pidellessä juolahti mieleen, että näin nättinä kevätpäivänä saattavat käärmeetkin olla jo liikkeellä.

Hirvensalossa emme niihin törmänneet, vaikka alueella onkin viime vuosina esiintynyt matelijoita huomattavasti enemmän kuin ennen muinoin. Syynä moiseen lienee ahkera rakentaminen, jonka takia käärmeet ovat joutuneet etsimään uusia elinpiirejä. 

Kuusiston linnanraunioilla käärmeitä asustelee jykevien muurien suojissa. Moni ei tätä varmastikaan tiedä ja saattaakin tulla yllätyksenä kuinka lähellä kulkuväyliä kyyt loikoilevat lämpöä keräten. Kuvien käärmeetkin löytyivät parin metrin päästä pääpolkua. Niitä ei huomaa, ellei sillä silmällä etsi. 

Aprillipäivänä tärppäsi heti kun menimme paikkaan, jossa olen kyitä aiemminkin nähnyt. Aluksi näytti siltä, että luikertajia olisi ollut kolme. Näin saattoi ollakin, mutta käärmekasan auetessa selkiintyi, että niitä olikin kaksi. 

Liikkeitämme tai läheisten puurappusten töminää kyyt eivät noteeraneet. Otin varmaan yli sata kuvaa, joista tässä on kymmenen mielestäni onnistuneinta. 

Eräs tuttava ihmetteli miten olen saanut käärmeistä näin lähikuvia ja olinko itsekin samalla tasolla makaamassa kuin luikerot. Eipä siinä sen kummempaa taikaa ole kuin hyvä zoomikamera. En koskaan jälkeenpäin sorki kuvieni rajauksia, vaan homma hoidetaan kuvaushetkellä.  

Pääsiäistipuja ja kevään ensimmäinen käärme

Pääsiäistä vietettiin viime ja osin tälläkin viikolla, maanantain 1. huhtikuuta ollessa toinen pääsiäispäivä. Kävin kaksi kertaa Turun Ruissalossa kävelyllä, luonnollisesti kamera kaulassa killuen. Muistikortille tallentui monenlaista menijää, kaikkea joutsenista kyykäärmeeseen. 

Ruissalon Saaronniemessä uiskenteli laskujeni mukaan 25 kyhmyjoutsenta. Linturivistöä oli monenlaista. Oli liki, että olisin saanut tallennettua kahden kenokaulan muodostaman sydämen. Sellainen on vielä kuvaamatta. 

Joutsenten joukossa oli perinteinen häirikkökin. Eli lintu, joka siivet pörhistettynä ui kohti lajikumppaneitaan karkottaen muut kauemmaksi. En tarkemmin tunne käyttäytymisen merkitystä, mutta ilmeisesti siinä haetaan omaa reviiriä tai kumppania. Toiminta näyttää karulta, kun muuten levollisessa porukassa yksi jahtaa muita.

Tiedossani on etelärinne, jossa saattaa keväisin tavata käärmeitä. Pari viikkoa aiemmin alueella ei ollut vielä minkäänlaista toimintaa, mutta nyt tärppäsi.

Aikani katseella maastoa haravoituani näkyi liikettä. Hiiri. Kaveri päässee parempiin suihin ennen pitkää, mikäli jatkaa touhuamistaan samoilla apajilla käärmeiden kanssa. 

Kärmeksiä ei näkynyt ja aloin lampsia kohti autoani. Matkalla huomasin isohkon kyyn keräämässä auringonsäteitä heinikossa. Eräs tuttava veikkasi kuvat nähtyään, että matelija on jo ehtinyt syödäkin. Oma teoriani on, että kyy levitti luunsa kerätäkseen lisää lämpöä ja siksi näytti paksulta. 

Kun paikalle huristeli Kuntecin auto lavalla olevat työkalut täristen, ajattelin jossain lähellä olevan työmaan. Työmiehet keltaisissa huomiovaatteissaan tulivatkin bongaamaan käärmeitä! Mahtavaa kun on työpaikka, jossa saa tehdä mitä lystää. Varsinkin ilman pelkoa, että esihenkilöt kyttäävät jokaista liikettäsi.

Kuusiston kyy

Pääsiäisen jälkeisellä viikolla on ollut erinomaiset ulkoilukelit. Hiljattainen takatalvi on tosin tuoreessa muistissa, mutta nyt näyttää siltä, että kyllä se kevät sieltä tulee ja ryminällä.  

Viime keskiviikkona kävin työkaverini Timon kanssa Kuusiston linnanrauniolla Kaarinassa. Tarkoitus oli kuvata käärmeitä, mikäli sellaisia löytäisimme. 

Paikalle saapuessa huomio kiinnittyi tiehen, joka oli hiljattain lanattu. Yleensä se on erittäin kuoppainen, mutta nyt ei tarvinnut väistellä valtavia monttuja ja ihmetellä miten tuostakin pääsisi ohi. Moinen onni tuskin kauan kestää, mutta eipä tuolla tule alvariinsa käytyäkään. 

Alkajaisiksi Timo bongasi nurmelta västäräkin, kevään ensimmäisensä. Minulla oli mielessä muurinpätkä, jossa todennäköisesti majailisi matelijoita. Alle minuutissa yksi sellainen löytyikin. 

Yllättävän helpolla tähtäimeen saatu kyykäärme ei ollut moksiskaan meistä. Muutaman metrin päässä se aikansa vaihteli asentoa, kunnes lopulta katosi kivien sisään. Muita yksilöitä ei löytynyt, vaikka kuinka etsimme. 

Koiraansa ulkoiluttanut rouva kehotti katsomaan taivaalle, jossa valtava kurkiparvi lenteli kaukana yläpuolellamme. Lintuja oli karkean arvion mukaan pari sataa. Enpä ole ennen moista nähnyt! 

Kyyt heräilevät Kuuvassa

Kävin ystäväni, pitkänlinjan luonto- ja lintuihmisen Miika Hyttisen kanssa pääsiäislauantaina ajelulla Turun Ruissalossa. 

Körötellessä pitkin komeita maisemia mieleeni juolahti, että poiketaanpa Kuuvassa etsimässä käärmeitä. Jos matelijat sattuisivat olemaan jo heränneet talvipesistään. Ja näin oli päässyt käymään - bongasimme useita kyykäärmeitä lököttelemässä aurinkoisella etelärinteellä. 

Yksilöitä oli vähän vaikea erottaa toisistaan, mutta laskujeni mukaan auringonsäteistä nautti neljä, ellei peräti viisi kyytä. 

Aurinkoa oli saatu jo niin reippaasti, että osa matelijoista oli todella vikkeliä liikkeissään. Heinikkoon saatettiin pujahtaa niin nopeasti, ettei katselija meinannut ehtiä seurata. 

Montun reunalla käärmeiden touhuja seuratessa huomasin myös ensimmäisen sinivuokon tälle keväälle. Eräs luikertelija sattui ohittamaan kukkasen aivan vierestä ja onnistuin tallennetamaan tílanteen. 

Kevään ensimmäiset käärmeet

Tämän vuoden ensimmäiset käärmeet bongasin viime viikon torstaina 2. huhtikuuta. Sain varman paikkavinkin puolitutulta harrastajakuvaajalta, jonka fotoihin ihastuin jo vuosia sitten Facebookissa. Ne eivät ole mitään käsiteltyjä ja uudelleen rajattuja värityspelleilyjä, vaan rehtejä luontokuvia.

En ole mikään käärmefani oikeastaan lainkaan, mutta kuvia otan niistä mielelläni jos jossain satun näkemään. Ennätys on kesältä 2016, jolloin törmäsin kuuteentoista käärmeeseen niin Varsinais-Suomessa kuin Ahvenanmaallakin.

Tämä käärmepaikka sijaitsee Kaarinassa suositulla ulkoilukohteella. En viitsi mainita sitä sen tarkemmin tässä yhteydessä, koska muuten voi eläimiltä olla hyvin äkkiä nirri pois.

Päivä oli melko tuulinen, mutta kirkas. Etsin matelijoita aurinkoisilta paikoilta ympäri aluetta. Ei niin ainuttakaan näkynyt. Olin jo luovuttamassa, kun poistuessani parkkipaikalle katseeni kiinnittyi kahteen kyyhyn, jotka loikoilivat vain parin metrin päässä polusta. Ei muuta kuin kamera laulamaan.

Ikänsä puolesta koronakaranteeniin kuuluva vanhempi rouva oli jonkun matkan päässä pälättämässä kännykkäänsä. Kun puhelu loppui, viitoin häntä lähemmäs katsomaan mitä löysin. "En uskalla tulla, mene kauemmas". 

Luulin hänen pelkäävän käärmeitä, mutta koronan takia hän pelkäsikin minua. Piti sitten ottaa etäisyyttä muutama metri. Mamma oli kovin ihmeissään kyitä nähdessään. Kuulemma vain kerran aikaisemmin tällainen luontokappale oli tullut vastaan.