Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääsiäinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääsiäinen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. huhtikuuta 2026

Mandariinisorsa Katariinanlaaksossa

Turun tämän hetken kuumin julkkis on Katariinanlaakson luonnonsuojelualueella viihtyvä mandariinisorsa. 

Mandariinisorsa (Aix calericulata) on pieni itäaasialainen sorsalintu, jota tarhataan yleisesti Euroopassa. Alkuperäinen pesimäalue on Kiinassa ja Japanissa. 

Tarhakarkulaisista on syntynyt Eurooppaan luonnonvarainen pesimäkanta ja Suomessa tavattujen mandariinisorsien katsotaan olevan todennäköisesti vapaana syntyneitä. 

Koiraan oranssinsävyistä höyhenpeitettä sävyttävät mustat ja valkoiset juovat. Silmän yläpuolella on valkea läikkä ja selässä on kaksi purjesulkaa, jotka törröttävät soidinasussa pystyssä. Naaras on väriltään harmaanruskea. 

Katariinanlaaksossa on pääsiäisen molemmin puolin rampannut porukkaa kuin pipoa. Kannoin korteni kekoon sunnuntaina, jolloin luontopolun varrella oli reippaasti yli sata ihmistä pällistelemässä tätä merkillistä lintua. 





Ihmispaljoudessa ei sentään tarvinnut käyttää kyynärpäätaktiikkaa. Ei ainakaan, mikäli omisti zoomikameran. Koin silti häiritseväksi muutaman perheenäidin, jotka hössöttivät minkä ehtivät ja heittelivät sorsille leivänpaloja. Se sai aikaan sen, että lokit syöksyivät ahmimaan kaikki mahdolliset leivonnaiset, eikä sorsille jäänyt mitään.

Kun koin saaneeni mandariinisorsasta tarpeeksi kuvia, vaihdoin välittömästi maisemaa, jotta muutkin pääsivät apajille. 

Luontopolun varrelta tallentui muistikortille muitakin eläinkuvia. 









sunnuntai 5. huhtikuuta 2026

Pääsiäisen veneretki Vepsään

Pitkäperjantaina oli ohjelmassa veneretki Turun kaupungin ulkoilusaareen Vepsään. Vesibussiliikenne Aurajoesta alkaa touko-kesäkuun vaihteessa, mutta saareen on vapaa pääsy kesäkauden ulkopuolellakin.

Venekyyti järjestyi Paavolan Janin paatilla. Hän tuli hakemaan minut ja pari muuta ahkeraa Vepsä-kävijää Ruissalon Saaronniemestä, kuten on tapahtunut aiemminkin vuosien varrella. 

Paavolan veneellä hurautti Vepsän edustalle vaivaiset kahdeksan minuuttia. Matka Saaronniemestä Vepsään on 5,5 kilometriä. 





Venelaitureilta ja kalliorannoilta käsin oli hyvä seurata haahkojen soidinmenoja. Muita siivekkäitä saarella olivat ainakin meriharakat, merikotka, merimetsot, kyhmyjoutsenet, valkoposki- ja kanadanhanhet sekä nauru- ja kalalokit. 

Kaksi kyykäärmettäkin möllötti reittiemme lähistöillä. Ensimmäinen tavanomaista isompi, toinen suunnilleen samaa kaliiberia kuin aiemmatkin tänä keväänä näkemäni. 

17 hehtaarin Vepsässä riittää ajanviettopaikkoja. Mainittakoon muun muassa etelärannalla eroosion syömä kivikkoinen ranta, joka on kansan suussa saanut nimen "Rupuranta".





Saaressa oli lisäksemme muutama kalastusporukka. Nuorten herrojen nelikko oli erikoistunut siian pyyntiin. Yksi kaveri nostelikin näytösluonteisesti kalan kuin tilauksesta. 

Ilma ei ajankohtaan nähden olisi paljon parempi voinut olla. Meri tyyni ja aurinkokin pilkotti välillä. Sen sijaan tätä kirjoittaessani on tuullut, satanut räntää ja maa valkoisena. 

Päivä hurahti uskomattoman nopeasti. Yhtäkkiä kello olikin jo 19, joka oli sovittu paluulähtöajaksi.





Muutama kesä sitten Seilin saarella kuulemani lausahdus erään jo eläköityneen postimiehen suusta jäi ihmetyttämään. "Kun on kerran käynyt Vepsässä, on se silloin jo nähty". Minun on vaikea ymmärtää tuollaista asennetta. Menisin Vepsään uudelleen vaikka jo ensi viikonloppuna, mutta todennäköisesti se tapahtuu vasta toukokuun puolessa välissä yliopistoryhmän järjestämällä retkellä.






perjantai 5. huhtikuuta 2024

Pääsiäistipuja ja kevään ensimmäinen käärme

Pääsiäistä vietettiin viime ja osin tälläkin viikolla, maanantain 1. huhtikuuta ollessa toinen pääsiäispäivä. Kävin kaksi kertaa Turun Ruissalossa kävelyllä, luonnollisesti kamera kaulassa killuen. Muistikortille tallentui monenlaista menijää, kaikkea joutsenista kyykäärmeeseen. 

Ruissalon Saaronniemessä uiskenteli laskujeni mukaan 25 kyhmyjoutsenta. Linturivistöä oli monenlaista. Oli liki, että olisin saanut tallennettua kahden kenokaulan muodostaman sydämen. Sellainen on vielä kuvaamatta. 

Joutsenten joukossa oli perinteinen häirikkökin. Eli lintu, joka siivet pörhistettynä ui kohti lajikumppaneitaan karkottaen muut kauemmaksi. En tarkemmin tunne käyttäytymisen merkitystä, mutta ilmeisesti siinä haetaan omaa reviiriä tai kumppania. Toiminta näyttää karulta, kun muuten levollisessa porukassa yksi jahtaa muita.










Tiedossani on etelärinne, jossa saattaa keväisin tavata käärmeitä. Pari viikkoa aiemmin alueella ei ollut vielä minkäänlaista toimintaa, mutta nyt tärppäsi.

Aikani katseella maastoa haravoituani näkyi liikettä. Hiiri. Kaveri päässee parempiin suihin ennen pitkää, mikäli jatkaa touhuamistaan samoilla apajilla käärmeiden kanssa. 

Kärmeksiä ei näkynyt ja aloin lampsia kohti autoani. Matkalla huomasin isohkon kyyn keräämässä auringonsäteitä heinikossa. Eräs tuttava veikkasi kuvat nähtyään, että matelija on jo ehtinyt syödäkin. Oma teoriani on, että kyy levitti luunsa kerätäkseen lisää lämpöä ja siksi näytti paksulta. 

Kun paikalle huristeli Kuntecin auto lavalla olevat työkalut täristen, ajattelin jossain lähellä olevan työmaan. Työmiehet keltaisissa huomiovaatteissaan tulivatkin bongaamaan käärmeitä! Mahtavaa kun on työpaikka, jossa saa tehdä mitä lystää. Varsinkin ilman pelkoa, että esihenkilöt kyttäävät jokaista liikettäsi.





tiistai 11. huhtikuuta 2023

Kolkannokka pitkäperjantaina

Pääsiäistä tuli vietettyä aurinkoisessa säässä ympäri Turun saaristoa. Neljään päivään mahtui niin Kustavia, Nauvoa kuin Turun Ruissaloakin. Pitkäperjantain jo kallistuessa ehtoopuolelle, käväisin Ruissalon kärjessä Saaronniemessä ja Kolkannokassa. 

Taannoinen kellojen siirto on tuonut kummasti valoa iltoihin. Hämärä alkaa laskeutua vasta puoli kahdeksan paikkeilla. Hyvässä muistissa ovat talviset aamuvuorot, jolloin jo töistä lähtiessä oli  pimeää. 





Kolkannokan edustalla pullisteli kaksi kanadanhanhea. Suurimmat yksilöt bongasin syksyllä 2018 Helsingin Seurasaaren ulkomuseossa, mutta eivät nämäkään olleet nälkää nähneet. 

Kanadanhanhien ja serkkujensa valkoposkihanhien koko- ja värieroista huolimatta olen silloin tällöin törmännyt ihmisiin, jotka eivät erota näitä kahta lajia toisistaan. Kerran ei auttanut edes asian tarkistaminen netistä. Ruudulla näkyvä kuva ja sama laji uiskentelemassa muutaman metrin päässä osoittautui eräälle henkilölle liian ylivoimaiseksi. Siinä vaiheessa minun oli nostettava kädet pystyyn. 

Aurinkoisena iltana Kolkannokassa oli liikkeellä paljon muitakin lintuja kuin kanadanhanhia. Peräti kolme isoa laivaakin lipui Airistolla - Viking Garce saapui Turkuun, Baltic Princess lähti ja  Finnlines seilasi Naantaliin.