Vaarjoen laavulla

Naantalin pohjoisosaan valmistui hiljattain uusi ulkoilureitti, Vaarjoen luontopolku. Soinisten kaupunginosassa sijaitseva lenkki etenee Vaarjoen rantatörmää pitkin. 

Minulle tämä osa Naantalia oli täysin vierasta. Suurimpana yllätyksenä tuli, että alueelta löytyy jopa kirkko ja hautausmaa. Hakapellon kappelin kellotorni erottui maisemasta jo kaukaa ja toimi samalla maamerkkinä minne voi auton parkkeerata. 

Luontopolku ei varsinaisesti mene lainkaan metsässä, vaan lähinnä pellon laidassa. Vetinen tanner kantoi yllättävän hyvin, mutta housut sai heittää pesuun reissun jälkeen. Roiskuva savi olisi periaatteessa vaatinut kumisaappaat, mutta paremman puutteessa pärjäsi tossuillakin.

Vaikka kuvissa esiintyykin paljon kylttejä, oli opastus silti hieman puutteellinen. Ainoa reitillä oleva metsätilkku tuli hyvin tutuksi, koska haahuilimme siellä aikamme ensin väärään suuntaan päätyen uudehkon omakotitalon pihalle. Vanha polku tuoreine jälkineen näytti siltä, että saman kohtalon on lähiaikoina kokenut moni muukin. 

Laavulle pääsyä helpotti uusi huoltotie, jonka valitsimme seuraavan pellon sijaan. Tietä pitkin tallusteli kohteeseen huomattavasti mukavammin. 

Huoltotie on tarkoitettu vain esteettommäksi kulkuväyläksi ja huoltotoimiin, joten omalla autolla ei kannata paikalle kruisailla. 

Laavu on rakennettu hienoon paikkaan. Grillaushommissa oli lapsiperhe ja iäkkäämpi pariskunta, mutta tilaa olisi hyvin ollut suuremmallekin sakille. Täytyy joskus itsekin poiketa Kabanossi-paketin kera. 

Laavulle pääsee myös 2,5 kilometriä pitkää Vaarjokea pitkin jos sattuu omistamaan kanootin. Harkinnassa on kuulemma tehdä varsinainen melontareitti Luikkionlahdelta laavulle, mutta joki on tällä haavaa sen verran rehevöitynyt, että se hankaloittaa toimintaa. 

Halikon kupritsapellolla

Viime viikolla kohistiin valtakunnan uutisia myöten Halikon kurpitsoista. Ensimmäisellä viikolla  kurpitsapuistossa oli kävijöitä noin 70 000 Hangosta Petsamoon. Tätä kirjoittaessani kurpitsalyhtyjen ihailijamääräksi on arvioitu peräti 200 000.

Käyntipäivänäni sunnuntaina 24. lokakuuta oli meneillään viimeinen kurpitsaehtoo tältä vuodelta. Luvassa oli illan päälle vielä ilotulituskin. 

Autoletka Turun suunnasta Saloon ja toisinpäin oli valtaisa. Perillä nähtyä villiä parkkeerausta ja pimeässä vaeltavia ihmisjoukkoja ei voinut kuin hämmästellä. 

Väkeä samoili pimeässä syysillassa Halikon vanhalla sillalla ja läheisellä pellolla niin paljon, että piti oikein varoa, etteivät pienemmät jää jalkoihin. Tanner oli onneksi melko tasainen, vaikka melkein sokkona piti tallustella. Siellä täällä välähtäneet kännykkäkameroiden salamavalot avittivat vähän etenemisessä. 

Epäselväksi jäi montako kurpitsalyhtyä oli esillä. Vähintään satoja. Tiedä sitten millä sapluunalla lovet oikein oli veistelty tai onko jokainen puukotettu erikseen, mutta oikein näyttävä miljöö oli saatu aikaiseksi. Hieno varmasti päivänvalossakin.

Rannikon puutarhan isäntä Esa Rannikko pahoitteli 18. lokakuuta päivätyssä YLEn uutisessa, että Halikon kirkonkylä oli aivan sekaisin kurpitsaturistien takia, mutta silti jaksetaan olla hymyssä suin. Valtava suosio ja mediahuomio tulivat yllätyksenä. 

Syksyllä 2018 ensimmäisen kerran järjestetty kurpitsaviikko saanee ensi vuonna jatkoa. Ehkä kannattaisi hommata paikalle lisää esiintyjiä ja muuta oheisohjelmaa, koska ainakin nyt tarkeni vallan mainiosti ihmetellä kurpitsamerta ja tulinäytöstä. 

 

Lokakuinen Tummamäki

Tummamäen luontopolku on entisen graniittilouhoksen alueelle vuonna 2013 perustettu luontopolku Vehmaalla. Vajaan kahden kilometrin pituinen reitti etenee louhosjärvien ja jätekivikasojen maisemissa. 

Tummamäellä louhittiin graniittia vielä 1970-luvun alussa. Luonto on viidessäkymmenessä vuodessa ottanut omansa, kuten puun syömästä kaiteesta voi huomata. Valtavat jäte- eli rääpekivikasat ei ole miksikään muuttuneet, mitä nyt jokunen puu yrittää jostain raosta kasvaa. 

Laavun, grillipaikan ja kuivakäymälän lisäksi Tummamäellä on esiintymislava, jossa tapahtuu kesäisin. En ole koskaan osunut paikalle, mutta arvelisin estradilla soitettavan jotain muuta musiikkia kuin rock'n'rollia.

Kävin Tummamäellä heti tuoreeltaan kahdeksan vuotta sitten. Siitä tekemääni blogikirjoitusta on laskurin mukaan luettu satoja kertoja. Löytyy linkistä https://kaislatuuli.blogspot.com/2013/10/tummamaen-luontopolku-vehmaalla.html

Edellislauantaina paikalla ei ollut lisäkseni kuin kaksi autokuntaa, vaikka keli oli navakkaa tuulta lukuunottamatta hyvä. 

Kyseessä on sen verran erikoinen luontopolku ja Turun suunnastakin lyhyen matkan päässä, että eipä voi muuta kuin suositella. 

Saaronniemen luontopolulla 17. lokakuuta

Sunnuntaiaamuna ajelin Turun Ruissalon Saaronniemeen tarkoituksena tehdä pikku kävelylenkki. 

Mukana oli kaveri, joka riutui armottoman krapulan kourissa. Olotilastaan huolimatta hän taisteli itsensä luontopolulla eteenpäin, vaikka ylämäet välillä tiukkaa tekivätkin.

Mereltä puhaltanut tuuli tuntui aluksi ylivoimaiselta. Kun hyytävään viimaan jotenkin tottui, rupesi ulkoilu tekemään niin sanotusti gutaa. Tuuli ja aallokko välittyvät kuvista ihmeen huonosti.

Aikaisin pyhäpäivänä ei sakkia ollut juurikaan liikkeellä. Erään tutun bongasin kävelemässä muusansa kanssa, mutta en viitsinyt tööttäillä nauravaisille kyyhkyläisille. 

Itäeurooppalaisilta näyttäneitä kalastajia tuli luontopolulla jokunen vastaan. Vanhalla laudankappaleella maata tonkineet miehet tuskin löysivät aarretta ja kastematojenkin saatavuus mahtoi olla kortilla. 

Auringon tultua esiin luoden metsään valoja ja varjoja, löytyi jonkun verran kuvattavaa. Suomen suurin siirtolohkare Kukkarokivikin päätyi alimmaiseen otokseen. 

Elena Ruissalon ruskassa

Tällä viikolla saattoi olla viimeiset mahdollisuudet ottaa Turun seudulla syysruskakuvia. Luonnon väriloisto näyttää menevän tänä syksynä aikaisin ohi. Paras ruska-aika näillä main on asiantuntijoiden mukaan keskimäärin 12. lokakuuta. Mielestäni se oli jo kuun vaihteessa.

Tutustuin turkulaiseen Elenaan viime kesänä Vepsän ulkoilusaaressa. Kävi ilmi, että hän pitkään harrastanut muotinäytös- ja valokuvamalleilua. Kuvasaldoa kertyi tuoltakin reissulta. Siihen voi tutustua linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2021/08/mallikuvausta-vepsassa.html?m=0

Elena on oikein luonteva malli. Loppukesästä oli juttua jos ottaisimme kuvia uudemmankin kerran, mutta homma venyi aina lokakuun puolelle. 

Ruissalo sai toimia kuvausmiljöönä, vaikka muitakin vaihtoehtoja oli. Kansanpuiston läheltä löytyi sopivaa maastoa ja toisena kuvauspaikkana oli Kolkannokka. Aurinkokin sattui pilkahtamaan siellä juuri sopivasti.