tiistai 12. lokakuuta 2021

Kesäretki Aspön saarelle

Viime elokuussa toteutui kauan suunnitteltu visiitti Aspön saarelle. Aspö on Korppoossa, Turunmaan saaristossa sijaitseva saari ja kylä, jonne pääsee Nauvon Pärnäisten satamasta MS Baldur-aluksella. 

Baldurin, entiseltä nimeltään Eivorin, kyyti on ilmainen ja etenkin kesäisin varsin suosittu. Linjan päätepiste on Suomen eteläisin asuttu saari Utö. Matkalla pysähdytään Nötössä, Aspössä ja Jurmossa

Käyntipäivänämme maanantaina 9. elokuuta Aspössä oli aikaa viettää viitisen tuntia. Sattui olemaan kaunis, lähes helteinen päivä. Ei tuullut eikä satanut, mikä oli harvinaista herkkua loppukesän yleiskeleihin nähden. 



Allekirjoittaneen ja geokätköspesialisti Kake Ahlrothin lisäksi Baldurista jäi saareen vain kourallinen ihmisiä. Loput jatkoivat Jurmoon ja Utööseen. 

Saaren ytimessä, kioskin pihalla satamalaiturin lomassa, hääräili kymmenkunta ihmistä. Kieli tuntui pääosin olevan riikinruotsia. Ymmärsin siitä sen verran, että sukulaisia oltiin aspöläisten kanssa ja tultu tänne kesää viettämään. 

Kioski ei ollut hinnoilla pilattu, vaikka saaristopaikoissa on usein kallista. Myyjä vaikutti tutulta, kunnes muistin hänen olleen hiljattain Suomen Kuvalehden Aspö-artikkelissa matkailuyrittäjän ominaisuudessa. 



Pitkin kallioita kaarrellutta luontopolkua oli tällaisella ilmalla mukava kiertää. Aivan helppokulkuinen se ei ollut - osin hyvinkin jyrkkiä mäkiä tuli vastaan vähän väliä, eivätkä suuntamerkinnät aina osuneet heti silmään. 

Visuaalisesti reitti oli suorastaan mahtava. Polulla sai vierähtämään reilusti tunnin, kun välillä pysähtyi katselemaan häikäisevän kauniita maisemia. 

Saaristossa näkyy yleensä käärmeitä, mutta en haukankatseellani onnistunut löytämään ainuttakaan. Sen sijaan kirkon takana luikerteli paksuhko kyy, jonka Ahlroth sai tallennettua kuvaksi asti. 










Aspön kylä on osa Museoviraston valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi määrittelemää Länsi-Turunmaan ulkosaariston kyläasutusta. Se on tunnettu valkoisesta kalkkikivikirkosta, jossa on punainen tiilikatto. 

Kirkko rakennettiin vuosina 1955-56. Sitä ennen paikalla on ollut kirkko jo keskiajalta asti. Nykyistä edeltänyt, 1905 rakennettu kirkko tuhoutui rajuilman kourissa 1949. 




Onneksi ilma ei ollut käyntipäivänämme tuulinen tai sateinen. Viisi tuntia voi olla pitkä aika kyyhöttää sadetta paossa ja manailla huonoa keliä. Moisessa tilanteessa fölipullo varmasti auttaisi, mutta nyt kaikki meni aivan putkeen. Parin tunnin laivamatka Pärnäisiin vierähti sekin äkkiä saaristoa katsellessa. 












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti