Maanantaireissu Aspöhön

Viime viikon maanantaina matkustin työkaverini Petterin kanssa Aspön saarelle. Korppoon ulkosaaristossa sijaitseva yhdentoista vakituisen asukkaan Aspö on pieni, vain 0,9 neliökilometrin kokoinen saari Turunmaan saaristossa Saaristomerellä. 

Saarella on vierasvenelaituri, sauna, kahvila-kauppa, luontopolku, kalamyyntiä ja majoitusta. Aspö tunnetaan myös pelimanniperinteestä. Kesäiltoina voi kuulla haitarin ja viulun soivan iloisesti rannassa. 

Nauvon Pärnäisistä lähtevä M/S Utö-alus liikennöi ainakin kesämaanantaisin siten, että Aspössä ehtii olla viitisen tuntia. Matka saarelle kestää kelistä ja pysähdyksistä riippuen noin kaksi tuntia. 

Viisi tuntia Aspössa on kauniina kesäpäivänä juuri sopiva aika, mutta sateella aivan liian pitkä. Onneksi nyt sattui osumaan erinomainen keli, eikä tarvinnut ihmetellä mistä löytyisi sateensuoja. Niitä kun on tarjolla vain muutama, joista yksi kauniissa punakattoisessa kirkossa. 

Kesäpäivän Aspössa voi viettää ainakin kiertämällä luontopolun. Siihen saa helposti menemään kaksikin tuntia, ellei hullunlailla intoile. Saaren korkeimmalla kohdalla voi pitää evästauon ja tiirailla komeaa saaristoluontoa. Kiirettä ei kannata pitää, sillä rannassa laivaa odotellessa aika voi tulla pitkäksi.

Luontopolku oli vaativampi kuin muistinkaan. Hankalaa kivikkoa, jyrkkiä nousuja ja laskuja on lähes koko reitillä. Koivet voivat matkalla olla koetuksella, eivätkä omanikaan varsinaisesti halunneet lisää liikuntaa kun vihdoin pääsimme ihmisten ilmoille istumaan. 

Polun reitti oli jonkun verran muuttunut sitten viime käyntini. Syy moiseen lienee uudisrakentaminen - huomasin työmaita kahdessa paikassa. Uusi viitoitus oli paikoin vähän sekavaa ja varmasti olisimme kävelleet reitin jotenkin väärinpäin, ellen olisi muistanut suunnilleen minne mennä. 

Vaikka Aspö kuten muutkin ulkosaaret kuhisevat käärmeitä, emme nähneet kuin yhden. Sekin tuli vastaan aivan polun alkupäässä. Tulkitsimme sammaleen sekaan kadonneen matelijan mustaksi kyyksi. Saattoipa tuo olla rantakäärmekin.

Aspö on tunnettu kauniista valkoisesta kalkkikivitiilisestä kirkostaan. Vuosina 1955-1956 rakennetun kappelin suunnitteli Ilmari Wirkkala. Nykyistä edeltänyt, vuonna 1905 rakennettu kirkko tuhoutui rajumyrskyssä vuonna 1949. Tätä ennen paikalla on ollut kirkko jo keskiajalta lähtien. 

Laiva- ja vierasvenelaiturin vieressä oleva Fiskebod on saaren keskus, jonka ympärille ihmiset kokoontuvat. 

Käyntipäivänämme katoksen alla hääräili kaksi rouvaa läppäriensä kanssa. Saaren paras nettiyhteys löytyy ilmeisesti juuri sieltä. Oma kännykkäoperaattorini Telia ei pelannut edes muutaman metrin päässä rakennuksesta, mutta wifi-yhteydellä pääsin jälleen nykymaailmaan kiinni. 

Eri purjeveneillä tulleet naiset eivät olleet tuppisuita, vaan juttelivat niitä näitä. Toinen kertoi asuneensa 35 vuotta Amerikassa, eikä ollut enää aivan perillä nyky-Suomen meiningistä. Hän kehui, että Nauvon satamarannan palvelut olivat kovasti kehittyneet. 

Fiskebod on päivällä pari tuntia kiinni, koska saarella vietetään siestaa. Kiire ei ole mihinkään, joten istuskelua penkeillä on vaikea välttää. 

Olen käynyt Aspössä kerran aikaisemmin. Tarinaa päivästä löytyy linkistä https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/10/kesaretki-aspon-saarelle.html

Pääsiäisristeily 2023 osa 2 - Brännskär

Visit Seilin järjestämän pääsiäisristeilyn toinen etappi oli Nauvon eteläosassa sijaitseva Brännskärin saari. 

Berghamista lähtömme jälkeen ohjelmistossa oli ruokailu aluksessamme M/S Norsskärissa. Kalakeitto, joka päällisin puolin muistutti pikemminkin sakeaa majoneesia, oli täysin kylmää. Laivalta kyllä löytyi parhaat päivänsä nähnyt mikroaaltouuni ja sen eteen muodostuikin välittömästi valtava jono. Suurin osa nautti gurmee-ateriansa kylmänä kun paljon muutakaan ei ollut tehtävissä. 

Ainakin minua harmitti kovasti tällainen munaus. Edellisellä kerralla nautin herkullista kirkasta kalakeittoa lautastolkulla, kun nyt makuelämys jäi pariin lusikalliseen. Onneksi tuhti saaristolaislimppu auttoi pahimman yli. 

Noin viidenkymmenen hehtaarin Brännskärissä on vanha kalastajatila, jota ylläpitää Turunmaan Saaristosäätiö. Saarelta löytyy muun muassa luontopolku ja satama, jossa on kahvila sekä sauna. Ympärivuotisesti Brännskärissä asuu kaksi perhettä. 

Neljä vuotta sitten vastaavalla risteilyllä laiturilla alustamme vastassa olivat Benny Törnroos ja vävypoikansa Simon, jotka iloisesti musisoiden toivottivat matkalaiset tervetulleiksi saarelleen. Nyt Brännskär vaikutti olevan täysin autio ja uinuvan vielä talviunta.

Viime vuosina Brännskäriin on noussut muutama tilava vuokramökki. Kaikilla mukavuuksilla varustetuilla mökeillä on ollut kysyntää mitä olen sivusilmällä seurannut. Harkitsin itsekin moisen vuokraamista, mutta homma tyrehtyi alkuunsa nähtyäni hinnat. Isommalle porukalle se tuskin olisi paha rasti. 

Bränsskärin visiitti oli tällä kertaa kovin pikainen. Neljä vuotta sitten olimme saarella ainakin tuplasti kauemmin. Silloin Simon opasti joukkoa ja tutustuimme tekeillä olleisiin mökkeihinkin. Hänen läsnäolonsa olisi ollut tälläkin kertaa loistavaa mainosta saarelle. 

Paluumatkalla Nauvon satamaan kylmä kalakeitto oli enää muisto vain. Päivä paistoi siihen malliin, että aurinkorasvaa oli tahkottava mikäli kannella mieli olla. Tyyni meri ja ilmojen halki liitelevät merikotkat kruunasivat reissun. 

Kesäretki Aspön saarelle

Viime elokuussa toteutui kauan suunnitteltu visiitti Aspön saarelle. Aspö on Korppoossa, Turunmaan saaristossa sijaitseva saari ja kylä, jonne pääsee Nauvon Pärnäisten satamasta MS Baldur-aluksella. 

Baldurin, entiseltä nimeltään Eivorin, kyyti on ilmainen ja etenkin kesäisin varsin suosittu. Linjan päätepiste on Suomen eteläisin asuttu saari Utö. Matkalla pysähdytään Nötössä, Aspössä ja Jurmossa. 

Käyntipäivänämme maanantaina 9. elokuuta Aspössä oli aikaa viettää viitisen tuntia. Sattui olemaan kaunis, lähes helteinen päivä. Ei tuullut eikä satanut, mikä oli harvinaista herkkua loppukesän yleiskeleihin nähden. 

Allekirjoittaneen ja geokätköspesialisti Kake Ahlrothin lisäksi Baldurista jäi saareen vain kourallinen ihmisiä. Loput jatkoivat Jurmoon ja Utööseen. 

Saaren ytimessä, kioskin pihalla satamalaiturin lomassa, hääräili kymmenkunta ihmistä. Kieli tuntui pääosin olevan riikinruotsia. Ymmärsin siitä sen verran, että sukulaisia oltiin aspöläisten kanssa ja tultu tänne kesää viettämään. 

Kioski ei ollut hinnoilla pilattu, vaikka saaristopaikoissa on usein kallista. Myyjä vaikutti tutulta, kunnes muistin hänen olleen hiljattain Suomen Kuvalehden Aspö-artikkelissa matkailuyrittäjän ominaisuudessa. 

Pitkin kallioita kaarrellutta luontopolkua oli tällaisella ilmalla mukava kiertää. Aivan helppokulkuinen se ei ollut - osin hyvinkin jyrkkiä mäkiä tuli vastaan vähän väliä, eivätkä suuntamerkinnät aina osuneet heti silmään. 

Visuaalisesti reitti oli suorastaan mahtava. Polulla sai vierähtämään reilusti tunnin, kun välillä pysähtyi katselemaan häikäisevän kauniita maisemia. 

Saaristossa näkyy yleensä käärmeitä, mutta en haukankatseellani onnistunut löytämään ainuttakaan. Sen sijaan kirkon takana luikerteli paksuhko kyy, jonka Ahlroth sai tallennettua kuvaksi asti. 

Aspön kylä on osa Museoviraston valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi määrittelemää Länsi-Turunmaan ulkosaariston kyläasutusta. Se on tunnettu valkoisesta kalkkikivikirkosta, jossa on punainen tiilikatto. 

Kirkko rakennettiin vuosina 1955-56. Sitä ennen paikalla on ollut kirkko jo keskiajalta asti. Nykyistä edeltänyt, 1905 rakennettu kirkko tuhoutui rajuilman kourissa 1949. 

Onneksi ilma ei ollut käyntipäivänämme tuulinen tai sateinen. Viisi tuntia voi olla pitkä aika kyyhöttää sadetta paossa ja manailla huonoa keliä. Moisessa tilanteessa fölipullo varmasti auttaisi, mutta nyt kaikki meni aivan putkeen. Parin tunnin laivamatka Pärnäisiin vierähti sekin äkkiä saaristoa katsellessa.