Maanantaireissu Aspöhön

Viime viikon maanantaina matkustin työkaverini Petterin kanssa Aspön saarelle. Korppoon ulkosaaristossa sijaitseva yhdentoista vakituisen asukkaan Aspö on pieni, vain 0,9 neliökilometrin kokoinen saari Turunmaan saaristossa Saaristomerellä. 

Saarella on vierasvenelaituri, sauna, kahvila-kauppa, luontopolku, kalamyyntiä ja majoitusta. Aspö tunnetaan myös pelimanniperinteestä. Kesäiltoina voi kuulla haitarin ja viulun soivan iloisesti rannassa. 

Nauvon Pärnäisistä lähtevä M/S Utö-alus liikennöi ainakin kesämaanantaisin siten, että Aspössä ehtii olla viitisen tuntia. Matka saarelle kestää kelistä ja pysähdyksistä riippuen noin kaksi tuntia. 

Viisi tuntia Aspössa on kauniina kesäpäivänä juuri sopiva aika, mutta sateella aivan liian pitkä. Onneksi nyt sattui osumaan erinomainen keli, eikä tarvinnut ihmetellä mistä löytyisi sateensuoja. Niitä kun on tarjolla vain muutama, joista yksi kauniissa punakattoisessa kirkossa. 

Kesäpäivän Aspössa voi viettää ainakin kiertämällä luontopolun. Siihen saa helposti menemään kaksikin tuntia, ellei hullunlailla intoile. Saaren korkeimmalla kohdalla voi pitää evästauon ja tiirailla komeaa saaristoluontoa. Kiirettä ei kannata pitää, sillä rannassa laivaa odotellessa aika voi tulla pitkäksi.

Luontopolku oli vaativampi kuin muistinkaan. Hankalaa kivikkoa, jyrkkiä nousuja ja laskuja on lähes koko reitillä. Koivet voivat matkalla olla koetuksella, eivätkä omanikaan varsinaisesti halunneet lisää liikuntaa kun vihdoin pääsimme ihmisten ilmoille istumaan. 

Polun reitti oli jonkun verran muuttunut sitten viime käyntini. Syy moiseen lienee uudisrakentaminen - huomasin työmaita kahdessa paikassa. Uusi viitoitus oli paikoin vähän sekavaa ja varmasti olisimme kävelleet reitin jotenkin väärinpäin, ellen olisi muistanut suunnilleen minne mennä. 

Vaikka Aspö kuten muutkin ulkosaaret kuhisevat käärmeitä, emme nähneet kuin yhden. Sekin tuli vastaan aivan polun alkupäässä. Tulkitsimme sammaleen sekaan kadonneen matelijan mustaksi kyyksi. Saattoipa tuo olla rantakäärmekin.

Aspö on tunnettu kauniista valkoisesta kalkkikivitiilisestä kirkostaan. Vuosina 1955-1956 rakennetun kappelin suunnitteli Ilmari Wirkkala. Nykyistä edeltänyt, vuonna 1905 rakennettu kirkko tuhoutui rajumyrskyssä vuonna 1949. Tätä ennen paikalla on ollut kirkko jo keskiajalta lähtien. 

Laiva- ja vierasvenelaiturin vieressä oleva Fiskebod on saaren keskus, jonka ympärille ihmiset kokoontuvat. 

Käyntipäivänämme katoksen alla hääräili kaksi rouvaa läppäriensä kanssa. Saaren paras nettiyhteys löytyy ilmeisesti juuri sieltä. Oma kännykkäoperaattorini Telia ei pelannut edes muutaman metrin päässä rakennuksesta, mutta wifi-yhteydellä pääsin jälleen nykymaailmaan kiinni. 

Eri purjeveneillä tulleet naiset eivät olleet tuppisuita, vaan juttelivat niitä näitä. Toinen kertoi asuneensa 35 vuotta Amerikassa, eikä ollut enää aivan perillä nyky-Suomen meiningistä. Hän kehui, että Nauvon satamarannan palvelut olivat kovasti kehittyneet. 

Fiskebod on päivällä pari tuntia kiinni, koska saarella vietetään siestaa. Kiire ei ole mihinkään, joten istuskelua penkeillä on vaikea välttää. 

Olen käynyt Aspössä kerran aikaisemmin. Tarinaa päivästä löytyy linkistä https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/10/kesaretki-aspon-saarelle.html