Henna Paraisten kesässä osa 2

Nykyään tiiviisti tiskijukkakeikkoja 90-luvun bilemusiikin parissa tekevä tanssija-malli Henna Peltonen oli kamerani edessä heinäkuussa. 

Blogijutun ensimmäisen osan kuvat otettiin Paraisten Malmnäsin rannalla, jonne ilta-aurinko sattui osumaan erityisen hienosti. Tarkemmin linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2025/08/henna-paraisten-kesassa-osa-1.html

Nämä fotot puolestaan ovat sekä Malmnäsin rannasta että kivenheiton päästä Paraisten kalkkilouhoksen museorakennusten luota. 

Louhoksen reunalla ehdittiin kuvata hyvän aikaa ennen kuin taivas repesi. Vaahteran lehtien alkaessa humista tuulessa, mietin mahtaako kohta tulla pisaroita niskaan. Eipä mennyt kuin hetki ja ukkoskuuro iski voimalla. Autot olivat onneksi lähellä parkissa, joten totaaliselta kastumiselta vältyttiin. 

Valokuvia kertyi kertyi jälleen paljon. Kokosin tähän kaksitoista otosta, jotka mielestäni ovat parhaimmasta päästä. Hennaa upeampaa mallia ei oikein voi kuvitellakaan. 

Muutama linkki vanhempiin Henna-kuviin:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/03/henna-pyynikin-kesassa.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/08/henna-peltonen-kesatunnelmissa.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2013/09/henna-peltonen-saaronniemessa.html

Henna Paraisten kesässä osa 1

Tapasin heinäkuun puolivälin tienoilla Paraisilla viihdelehdistöstäkin tutun tanssijan ja mallin Henna Peltosen.

Henna on parina viime vuotena tehnyt paljon dj-keikkaa yhdessä Sofia Fian kanssa. Ysäri-show on homman nimenä ja kysyntää riittää. Melkein joka viikonloppu ollaan jossain päin maata esiintymässä. 

Hennan kanssa otimme ensimmäiset kuvat kesällä 2013 Tampereen Pyynikin rannalla. Tällä kertaa sopiva tilaisuus koitti aurinkoisena kesäiltana Paraisilla. Mielessäni oli miljöö keskustan ulkopuolelta, joka tarkemmassa syynissä osoittautui Malmnäsin rannaksi. 

Näissä kuvissa ei varsinaisesti olla rannalla, vaan sen läheisyydessä olevan rakennuksen seinustalla. Ilta-aurinko paistoi sen verran komeasti talon seinustalle, että valitsimme sen yhteistuumin kuvauspaikaksi. 

Kuvankaunis Henna on aivan täydellinen malli. Koska emme olleet hetkeen nähneet, kertyi fotoja aikamoinen läjä. Parempaa mallia ei oikein voi toivoa! 

Muutama linkki vanhempiin kuviin:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2018/12/henna-peltonen-ruissalon-kansanpuistossa.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2019/08/henna-ruissalon-rantakalliolla.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2025/01/henna-sofia-karjurockissa.html

 

Mökkeilyä Björkholmassa

Viime tammikuussa sain kaverilta vinkin, että kannattaa tutustua Paraisilla sijaitsevaan Björkholman saareen. Tarjolla olisi yksitoista vuokramökkiä, joista useassa kaveri perheineen on viihtynyt erinomaisesti. 

Eipä muuta kuin suunnittelu käyntiin. Välittömästi mukaan ilmoittautuivat työkaverini Kaj Ahlroth ja Sunttu Sundell. Molempien tiesinkin olevan kovasti persoja saaristomökkeilyn perään.  

Homma toteutui kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kuluneen alkukesän tapaan ajankohta oli valitettavasti todella tuulinen. Esimakua saatiin jo kauppareissulla Paraisten keskustassa, kun parkkipaikalla auton ovet heiluivat kuin saluunassa. 

Suomen suurimmassa Hesburger-rakennuksessa ei ollut ainuttakaan pöytää vapaana, joten meidän piti yrittää tuhota annokset ulkona. Tuskin koskaan syöminen on ollut yhtä hankalaa - tarjottimet lentelivät kuin ufot ja majoneesia oli ikkunalasitkin täynnä.

Yhteysalus Björkholmaan lähtee Paraisten Granvikin satamasta. Matka ei kestä kuin sen verran, että siihen juuri ja juuri ehtii totuttautua kun jo ollaankin perillä. 

Lippalakkia oli aivan turha edes yrittää pitää päässä, koska se ei siinä pysynyt. Meri vaahtosi ja puut heiluivat kuin palmut Kanarialla. Tuumailin, että kai tässä pitää korkata retkipullo ja ihmetellä pauhaavia luonnonvoimia. 

Strandbo-niminen mökkimme osoittautui sijainniltaan ja olemukseltaan jopa paremmaksi kuin osasin Björkholmin nettisivujen perusteella odottaa. 

Esittelykuvissa saunan lauteet näyttivät sen verran heppoisilta, ettei sinne kahta, eikä varsinkaan kolmea, äijää uskaltanut samaan aikaan päästää. Mutta pelko oli onneksi turha. Hyvin kesti. 

Koska luonnonvoimille ei mitään voi, jäi hillittömän tuulen takia tutustuminen saareen jäi vähän torsoksi. Kuten koko aika Björkholmassa; saavuimme saareen yhteysalusaikataulujen mukaisesti vasta noin klo 16 ja lähtöä piti tehdä seuraavana päivänä jo aamupäivällä. Metsissä ja rantakallioilla ramppaamiseen ei täten jäänyt aikaa. 

Seuraavalla kerralla Björkholmaan on varattava kaksi vuorokautta. Yksi oli auttamattomasti liian vähän. 

Kesällä 2024 samalla yhteysaluksella seilattiin Pensarin saareen. Tuuli oli silloinkin riesanamme, mutta ei sentään näin kova. Aiheesta tarkemmin linkeissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2024/07/pensar-osa-1-yleista.html ja https://kaislatuuli.blogspot.com/2024/07/pensar-osa-2-luontopolku.html

Luonnon vehreyttä Munkvikenissa

Eilinen sunnuntairetki suuntautui Paraisille. Munkvikenin luontopolku on tuttu kahdelta käyntikerralta, joista edellisestäkin oli aikaa jo peräti kahdeksan vuotta. 

Vaikka muisti yleensä pelaa, tuli luontopolulla vastaan monta kohtaa, joista ei ollut jäänyt pääkopan solukoihin minkäänlaista kuvaa. Reittikin vaikutti paljon pidemmältä kuin ilmoitettu kaksi kilometriä. Kallistuin enemmänkin kolmen puoleen. 

Tässä vaiheessa kevättä ei pahemmin ole päästy nauttimaan lämpötiloista. Tuulta ja kylmää on piisannut. Kevät ole tuntunut oikein vieläkään lähteneen kukoistukseensa, vaikka kohta on jo kesäkuu. Luontopolun vihreys ja vehreys tuntui suorastaan hämmästyttävältä - aivan kuin olisi eri maassa ollut. 

Polulle sujahdetaan pellon reunasta Paraisten Tennbyn Salen kulmalta. Vaatimaton kyltti on huomaamaton, enkä lainkaan ihmettele jollei sitä heti löydä. 

Polku alkaa kapeasti voikukkien reunustamana pöheikkönä, josta pian saavutaan metsän siimekseen. Viime viikon sateet näkyivät yhä maastossa; paikoin oli aika vetisiä kohtia. 

Suuri osa reitistä on rehevää lehtipuuvaltaista lehtoa pähkinäpensaineen. Valtavan kokoisia ikivanhoja kuusia ja mäntyjä kasvaa siellä täällä. Kaatuneita runkoja on siirrelty pois polulta, josta pisteet. Näinkin kankean kaverin on välillä vaikea päättää pääseekö paremmin yli vai ali. 

Huomioni kiinnittyi myös koivuihin. Ties kuinka vanhoja puita reitillä onkaan, koska paksua kilpikaarnaa ei kovin helpolla kehity.

Munkviken luontopolun komein osuus on rannan tuntumassa, jonne laskeudutaan metsästä loivaa rinnettä pitkin. Vakiokävijöille tämä lienee peruskauraa, mutta kun en itse ole ehtinyt vielä keväästä nauttia käytännössä lainkaan, tuntui melkein kuin olisi satumetsässä kävellyt.