Ida Ruissalon raunioilla

Jokunen vuosi sitten sain vihiä Turun Ruissalossa sijaitsevasta rauniotalosta. Kävin tuolloin katsomassakin sitä, mutta en tainnut ottaa hökötyksestä edes yhtään valokuvaa.

Facebookin Ruissalo-ryhmässä on joskus ollut talosta juttua, mutta ihmeen vähän siihen nähden kuinka vilkasta toimintaa palstalla muuten on. Kuvia löytyy sammakoista, linnuista ja kaikesta mitä eteen sattuu tupsahtamaan, mutta saaren rakennuksista näkyy harvemmin juttua. 

Ilmeisesti kyseessä on entinen karjasuoja. Olin havaitsevani talon jäänteissä erillisiä huoneita ja jopa koristeellista tiilirakentamista. Sellaista ei kai tuiki tavallisessa navetassa yleensä ole. Eräs tuttuni on tietoinen rakennuksesta, mutta häneltäkään ei irronnut mitään konkreettista informaatiota. 

Autiotalo- ja rauniomiljöö on suosittua mallikuvauksessa. Itsellekin juolahti heti mieleen, että tuolla voisi joskus napsia kuvia. Homma venyi muutamalla vuodella, mutta viime viikolla raunioille kanssani lähti turkulainen Ida. 

Ida on tuttu nainen vuoden takaa. Kävimme tuolloin Uittamon bunkkerimäellä kuvaamassa. Siitä tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2022/05/porkkanatukka-graffitimaella.html

Toukokuinen arkiehtoo oli lämmin. Yhtä seikkaa en ottanut huomioon - nimittäin hyttyset olivat heränneet. Matkassa ei tietenkään ollut Offia tai muuta myrkkyä, joten raunioilla ei pystynyt olemaan niin pitkään kuin olin suunnitellut. Idaa itikat eivät taitaneet kiusata, mutta minusta ne olivat todella kiinnostuneita. Kuten aina. 

Rauniotalon jälkeen kävimme lähistöllä toisessa miljöössä, joka sekin on pitkään ollut mielessäni kuvauspaikkana. Tuomet sattuivat kukkimaan sopivasti ja ilta-aurinkokin pilkotti puiden välistä. 

Cover Fest 23 Uittamolla

Viime viikon lauantaina rokattiin Turun Uittamon Paviljongissa neljän coverbändin voimin. Ulkolavalle nousivat porilainen Aces DC, turkulaiset Jailbreak ja Luuvitonen sekä nurmijärveläinen Bad Apples.

Kun joskus keväällä huomasin keikkamainoksen, oli aivan selvää, että tuonnehan on mentävä. Päivämäärä vaikutti juuri sopivalta kesän kynnyksellä. Vuosi takaperin Luuvitosen keikka Uittamolla oli oikein onnistunut ja paikka vaikutti hyvältä. 

Niin hullulta kuin kuulostaakin, oli tuo vuoden takainen debyyttini Uittamon Paviljongissa. Alue on toki ulkopuolelta tuttu, mutta en ollut aiemmin käynyt aitojen sisällä mitään orkesteria katsomassa. Pääasiassa siellä järjestetään iskelmä- ja tanssi-iltamia, jotka eivät varsinaisesti ole alaani.

Normaalista poiketen Cover Festin lava olikin pihamaalla tanssilavan ulkopuolella. Onnistunut ratkaisu ainakin siinä mielessä, ettei tarvinnut rampata hakemaan juotavaa rakennuksen ulkopuolella sijaitsevista anniskelupisteistä.

Lavan vierustalla ollut anniskeluvaunu oli tosin siitä merkillinen, että sieltä puuttuivat hintatiedot. Kun kyselin myyjätytöltä missä juomien hinnat mahtavat lukea, päästi hän vienon hymyn ja ihmetteli kysymystäni. Tilauksen tehtynäni selvisi, että oluttuoppi 0,4 litraa maksoi 6,90 euroa. 

Tietääkseni on lainvastaista olla ilmoittamatta hintoja. Portin vieressä olevassa juomapisteessä sentään oli tussilla kirjoitettu A4:lle sekä oluen että lonkeron hinnat. 

Iltapäivällä alkaneen tilaisuuden ensimmäinen yhtye oli AC/DC-tribuutti Porista, Aces DC. Hölmöllä nimiväännöksellä varustettu bändi oli ennakkoluuloistani huolimatta varsin mainio. Laulaja näytti lätsä päässä aivan Brian Johnsonilta ja äijän liikkeetkin oli opeteltu tarkkaan aussibändin musiikkivideoita vahtaamalla. Sama homma toisella kitaristilla, joka oli melkoinen Angus Young-klooni. 

Seuraavana vuorossa oli jo yli kymmenen vuotta keikkaillut, pääosin 80-luvun heviä soittava turkulainen Jailbreak. Repertuaariin kuuluu muun muassa Twisted Sisterin, Black Sabbathin ja WASPin tuotantoa. 

Yhtyeessä vaikuttaa sen tason konkareita, että homma sujuu takuuvarmasti. En ole koskaan Jailbreakin keikalla ollessani kaivannut kahta kitaraa, koska Jari Salonen hoitaa homman tyylikkäästi yhdelläkin kuusikielisellä. Myös laulaja Ansu Aaltolehto osaa asiansa paremmin kuin joku karvainen äijä, jollainen monen bändin keulilla yleensä näkyy. 

Jailbreakin settilista on varman päälle rakennettu. Ymmärrän toki, ettei valtaosa yleisöstä tunne esimerkiksi Helixiä, Krokusta tai MSG:tä, mutta varmasti niidenkin tuotannosta löytyisi hyvää materiaalia. 

Luuvitonen on keikkaillut ahkerasti ainakin Turun seudulla jo vuosia. Yhtye esittää taidokkaasti Yön, Klamydian ja Popedan tuotantoa. Esiintymisiin on panostettu, löytyy savua ja joskus jopa puhallinosastokin. Vierailevina tähtinä on nähty muun muassa entinen Yö-kitaristi Daffy Terävä.

Uittamolla Luuvitonen tarjosi kunnon shown, jossa luotettiin takuuvarmoihin radiohitteihin. Niitä yleisö osaa hoilata mukana vaikka unissaan. Yhtyeen laulaja Vince Viki Söderlund on hyvä esiintyjä ja saa porukan helposti mukaansa. 

Päivän päättänyt Bad Apples tulee Nurmijärveltä. Orkesteri oli minulle tuntematon, eivätkä odotukset olleet järin korkealla. Mutta kun ensimmäinen biisi lähti ja laulajamimmi sai suunsa auki, niin jumalauta! Meno oli suorastaan sairaan kova.

Viisihenkinen yhtye esitti Guns N' Rosesin hittejä. Paradise City, You Could Be Mine, Don't Cry ja muut helmet kuulostivat pimenevässä illassa hemmetin hyvältä. Kitaristikin näytti aivan esikuvaltaan Slashilta. 

Vaikka Cover Fest olikin pitkä rupeama alkaen jo kello 16:30, kului aika yllättävän nopeasti. Todennäköisesti osallistun ensi vuonnakin, mikäli tapahtuma vaan järjestetään. Ajankohtahan oli erinomainen.  

Elämää lummelammella 20. toukokuuta

Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa on suosittu käyntikohde. Suurin osa vieraista suuntaa sisäpuutarhaan päärakennukseen tai pysyttelee sen ympäristössä ulkona. Hieman kauempana olisi tarjolla lammikoita, joissa kasvaa muun muassa lumpeita. Parina viime vuotena siellä on ollut vihersammakoita. 

Tarkempi lajimääritys on erään asiantuntijan mukaan ruokasammakko eli syötävä sammakko. Se on haitallinen vieraslaji, joka havaittiin ensimmäisen kerran Ruissalossa vuonna 2008. 

Kyseessä on pikkuvihersammakon ja mölysammakon hybridogeneettinen risteymämuoto. Ruokasammakko ei siis ole varsinainen laji, vaan hydridogeneettiset sammakot kussakin sukupolvessa varastavat jommaltakummalta kantajaltaan yhden kromosomiston tuottaakseen seuraavan sukupolven. 

Minulta moinen tiede menee jo yli hilseen, mutta näitä pieniä mulkosilmiä on vallan mukava kuvata. Etenkin puutarhan perimmäisestä lammikosta löytyy lukuisia sammakoita. Mikäli niitä ei heti näe tai kuule, tovin kun vahtaa, huomaa aivan varmasti loiskahduksen tai jotain liikettä. 

Vietin varmaan tunnin verran lammikon äärellä sammakoita kuvaten ja ihmisten kanssa turisten. Eräskin äiti saapui kahden lapsensa kanssa penkille eväitä syömään. Pikkupoikaa ei paljon sämpylä kiinnostanut, vaan hän oli innoissaan nähdessään vihreitä sammakoita - hyvä kun ei kaiteen välistä tipahtanut veteen itsekin. 

Lammen äärelle ilmestyi myös harrastajakuvaaja Erja. Hän oli Ruissalossa satakielen perässä. Tutustuimme viime kesänä Ruissalon Kolkannokassa haahkoja kuvatessa. Olen fanittanut hänen fotojaan sosiaalisessa mediassa. 

Yhdessä kasvitieteellisen lammessa asustelee liejukana. Niillä oli viime vuonna poikuekin, mutta nyt ilmeisesti vain yksi lintu on saapunut paikalle. Sain napattua arasta punakeltaisesta linnusta yhden käyttökelpoisen kuvan.

Helatorstaina hautausmaalla

Kävin helatorstaina kotikonnuillani Kustavissa. Hyytävän tuulen ja kymmenen asteen lämpötilan takia ulkoilu ei ollut oikein luonnikasta, mutta hautausmaakävelyn päätin tehdä. Aurinkokin sattui sopivasti paistamaan. 

Kustavin kirkko on vuodelta 1783. Kirkko ympäristöineen kuuluu Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. 

Tuttuja ei tällä kertaa näkynyt. Erään äidin ja tyttären suvun arvasin ulkonäöstä. Oikeaan osuinkin kävellessäni myöhemmin haudan ohi, jossa he hetkeä aiemmin kastelivat kukkia. 

Hautausmaalta löytyy paljon yksityiskohtia, joita tällä kertaa kuvasin enimmäkseen. Yleiskuvan kirkosta ja kellotapulista keksin ottaa vinkkelistä, josta niitä harvemmin kuvataan. 

Vepsässä 13. toukokuuta

Lauantaina 13. toukokuuta koitti pitkään odottamani päivä. Silloin nimittäin järjestyi venekyyti Vepsän ulkoilusaareen Turun Airistolle. 

Tarkalleen taukoa oli tasan 33 viikkoa. Edellisen kerran kävimme lähes saman ryhmän kanssa saaressa 24. syyskuuta viime vuonna. 

Keli osui täysin nappiin, parempaa ei olisi voinut toivoa. Saaren eteläpäästä mökkikylää kohti tallustellessa tuli suorastaan kuuma. Mutta eipä kai tuo ihme, lämpömittari näytti kahtakymmentä. 

Merivesi oli todella matalalla ja rantamaisema vaikutti paikoin oudolta kun ei ollut tottunut näkemään sitä tuollaisena. Kesä tuoksuineen oli myös läsnä - kuivuva merilevä tulvi vahvasti sieraimiin.

Saaressa oli valtavasti kuvattavaa. Käärmeitä vähän kyttäsin, mutta ainuttakaan ei osunut näköpiiriin. Vesilintuja sen sijaan oli jos jonkinlaista mustakurkku-uikuista meriharakoihin ja haahkoista merimetsojen kautta kyhmyjoutseniin. 

Lintujen ääntely ja kirkuminen sai taannoisen takatalven tuntumaan kaukaiselta muistolta. Eipä uskoisi, että vielä huhtikuun alussa oli hanget korkeat nietokset! 

Tämän hienompaa lauantaipäivän viettoa on vaikea keksiä. Suuri kiitos veneilijä Jani Paavolalle. 

Saaressa oli myös kolmisenkymmentä Turun yliopiston entistä tai nykyistä opiskelijaa Turun varsinaissuomalaisen osakunnan TVO:n kevätretkellä. Kuusisto Linesin tilausvesibussissa olisi kuulemma ollut vielä tilaakin. Mutta en osaa sanoa olisiko mukaan kelpuutettu esimerkiksi postikeskuksen trukkikuski tai Puuilon myyjä.  

Iloisessa ryhmässä oli muutama puolituttukin, joista yksi osallistui kolme kesää sitten sateisen päivän viettoon mökki numero 8:n terassilla.  

Vesibussikuljetukset Vepsään alkavat Aurajoesta toukokuun lopulla. Samalla saaren palvelut aukeavat.