Savojärven kierros 20. toukokuuta

Kurjenrahkan kansallispuistossa Varsinais-Suomessa sijaitseva Savojärvi on lähivuosien aikana tullut tutuksi. Siellä tulee käytyä silloin tällöin ulkoilemassa ja maisemia ihailemassa.

Kaksi vuotta sitten kansallispuistoon avattiin uusi reitti Savojärven kierros, joka kulkee järven ympäri. Pituutta tälle osin pitkospuilla ja osin metsäpoluilla kulkevalle osuudelle kertyy noin 6,5 kilometriä.

Turusta on matkaa Kurjenrahkan Kurjenpesän taukopaikalle vaivaiset 35 kilometriä. Kysyin samassa työpaikassa vaikuttavalta Matti "Viki" Vikströmiltä, että kiinnostaisiko häntä lähteä helteisenä toukokuisena arki-iltana mukaan patikoimaan. Ja Mattihan lähti.

Lähdimme kiertämään lenkkiä Kuhankuonon parkkipaikalta. Muutaman sadan metrin päässä sijaitsee entinen seitsemän kunnan rajakivi. Nykyään kuntauudistusten myötä joukosta ovat tippuneet Pöytyään liitetty Yläne ja Vahto, joka kuuluu nykyään Ruskoon.

Savojärvellä ei ollut tiistai-iltana lainkaan ruuhkaa. Näin vain alle kymmenen henkilöä koko retken aikana. Joskus on saanut väistellä pitkospuilla vastaantulijoita vähän väliä. Se hankaloittaa kulkemista ja vaarana on tipahtaa suohon.

Myrsky oli tehnyt aikamoista tuhoa reitin metsäosuuksilla. Pahimmat kohdat oli jo ehditty raivata, eikä kulkeminen juurikaan poikennut tavanomaisesta. Viime vuonna polulle levitetty sora on myös loistokas keksintö. Muuten saa varoa kompastumasta juuriin.

Jossain päin metsää oli ylivilkas käki. Se kukkui noin vartin putkeen. Pari kurkea tepasteli kaukana suolla. Sain niistä jonkun verran kuvia, vaikka laatu ei olekaan paras mahdollinen. 50-kertainen zoomi tosin auttoi, että edes näin hyvin tallentuivat.

Savojärven kiertää rauhallisella tahdilla noin kahdessa tunnissa. Matkalla on muutamia taukopenkkejä, jotka ovat pääosin sijoitettu reitin uuden osuuden varrelle.

Kurjenpesällä, Kuhankuonon parkkipaikan vieressä on grillauspaikka. Kumma kyllä polttopuita sai hakea kissojen ja koirien kanssa. Luulisi sen puolen olevan paremmin hanskassa, etenkin kun 24. toukokuuta alueella oli virallinen ja oikein netissäkin mainostettu ulkoilupäivä. Nyt halkoja riitti juuri ja juuri nuotiotarpeiksi.

Fit dance with high heels Auran Panimolla

Noin kuukausi sitten minulta kysyttiin kiinnostusta valokuvata tanssituntia. No, mikä ettei. Treenipaikkakin sattui sijaitsemaan sopivasti melkein tois pual jokkee eli Auran Panimolla.

Auran Panimo on 1885 perustettu entinen olupanimo Turussa Läntisen Rantakadulla Aurajokirannassa. 70-luvun alussa toiminta siirtyi Piispanristille ja rekennus jäi tyhjilleen.

Punkkarit valtaisivat Panimon toukokuussa 1984. Taloa vaadittiin nuorisotilaksi. Haave toteutuikin muutamaan vuotta myöhemmin, jolloin osaan rakennusta tehtiin nuorisotalo, bändien treenikämppiä, äänitysstudio ja esiintymistila.

1980-luvun lopulla ja 90-luvun alussa A-Panimoksi kutsuttu talo oli maanlaajuisesti tunnettu keikkapaikka, jossa esiintyivät pääasiassa punk- ja metalliorkesterit.

Aikoinaan kävin jonkun verran Panimon keikoilla. Kävin myös joskus bändien treenejä seuraamassa, jos niissä sattui soittamaan tuttuja. Näistä tunnetuimmat lienevät suomalaiset death metallin uranuurtajat Xysma ja Funebre. 90-luvun loppupuolellakin piipahdin talossa toisinaan, koska siellä työskenteli kavereitani tilan valvojan tehtävissä.

Edellisestä Panimo -visiitistä on aika tarkalleen kymmenen vuotta aikaa. Toimitin tuolloin valokuvia Sweden Rock Festivalista talossa hommissa olleelle Nikki Jääsalmelle.

Panimon nuorisotilat eivät pikaisella vilkaisulla olleet muuttuneet miksikään kymmenessä vuodessa. Sali tosin oli pienempi kuin muistin, lava puolestaan tuntui isommalta kuin aikoinaan.

Tanssinopettaja Annika Hakalan vetämällä tunnilla oli mukana puolisen tusinaa oppilasta. Aiheena oli Fit dance with high heels. Luulin kyseessä olevan jonkinsortin vatsatanssia, koska Annika on tullut sen parissa tunnetuksi. Tämä tanssilaji on kuitenkin käsittääkseni hänen itsensä kehittelemä, eikä ollut vatsatanssia.

Yritin olla häiritsemättä tanssijoita ja napsin fotoja eri kuvakulmista. Harvoinpa näkee yhtä elastisia naisia kuin tuona sunnuntai-iltana.  

Kohtaaminen vesiliskon kanssa

Toukokuun 10. päivä tein Kustavissa pihasiivousta. Risuja ja muuta haravaan tarttuvaa kasatessa huomasin keossa jotain liikettä. Tarkemmalla tutkailulla luulin kyseessä olevan sisiliskon. Ihmettelin, miksei se pötki pakoon kuten ne yleensä tekevät. Ilmeisesti kylmä oli kangistanut.

Otin "sisiliskon" oksan päähän, eikä se vieläkään pyristellyt pakoon. Mahansa oli kummallisen laikukas, vähän leopardikuviota muistuttava. Häntä oli lattuskainen, kun taas sisiliskolla suippo ja meikkamainen.

Latasin foton Facebookiin. Eipä aikaakaan kun kommenteista selvisi, että kyseessä on salamantereihin kuuluva vesilisko. Se ei nimestään huolimatta ole lisko laisinkaan, vaan kuuluu sammakkoeläimiin.

Varmaan vesiliskoja on ennenkin ollut pihalla, etenkin silloin vielä kun siinä oli pieni lammikko. Se on nyttemmin peitetty ja odottaa kesäksi uutta nurmikkoa päälleen. Enpä vaan ole ennen tehnyt tuttavuutta moisen eläimen kanssa.

Ruissalon Kansapuistossa 22. toukokuuta

Ruissalon Kansanpuisto tunnettiin vuoteen 1937 asti nimellä Yleinen käytävä (Allmennä promenaden). Turussa Ruissalon saarella sijaitseva puisto on pinta-alaltaan 4,7 hehtaaria. Kasvillisuudeltaan monipuolisesta puistosta käytetään myös pelkkää Kansanpuisto -nimeä.

Ruissalo jaettiin vuonna 1847 47 palstaan. Palsta numero 35 jätettiin kaupunkilaisten käyttöön. Alueelle rakennettiin ravintola ja paikka sai nimekseen Yleinen käytävä. Puistossa viihtyivät ulkoilijat ja siellä järjestettiin konsertteja, tansseja ja ilotulituksia. 1950- ja 60-luvulla Kansanpuiston käyttö väheni kesämökkien käytön lisääntyessä.

Kansanpuisto on allekirjoittaneelle varmasti eniten käymäni paikka Ruissalossa. Viime torstai-iltana minut ajoi sinne niinkin erikoinen asia kuin kaverin tietokone. Vaikka en ole vähemmässäkään määrin alan ekspertti, kysyi hän minulta apua masiinansa kanssa. Kuten etukäteen uumoilinkin, vehje ei käsittelyssäni herännyt henkiin. Mutta tulipa edes yritettyä.

Samalla reissulla kävelin pitkin poikin Kansanpuistoa ja katselin hellepäivän maisemia. Illansuussa paikalla oli jonkun verran väkeä, mutta paljon enemmänkin olisi mahtunut. Todennäköisesti jääkiekko-ottelu oli taas syynä, että suomalaiset pysyttelivät television ääressä huutamassa.

Seuraana Kansanpuistossa käyntini tapahtuu viimeistään heinäkuun alkupuolella, jolloin siellä järjestetään Ruisrock. Aion osallistua tapahtumaan 26. kerran.

Friskalanlahdella 12. toukokuuta

Friskalanlahti on Turun Hirvesalossa sijaitseva lintuvesi. Alue löytyy Friskalan kartanon kaakkoispuolelta. Se on matala ja ruovikkoinen merenlahti, joka uhkaa kasvaa umpeen. Pinta-alaltaan alue on noin sata hehtaaria.

Friskalanlahden rannalla on 12 hehtaarin suuruinen luonnonsuojelualue. Rantaniityllä on laidunnettu karjaa viimeiset 25 vuotta. Laitumia oli vuonna 2007 yhteensä 51 hehtaaria.

Friskalanlahden linnusto on hyvin monipuolinen. Lintubongareita käy paikalla paljon. Maanantaina 12. toukokuuta en tosin nähnyt ainuttakaan. Liekö pilvinen päivä ja sateen uhka ollut syynä? Vettä ei onneksi ripotellut, kun Hyttisen Miikan kanssa kävimme tutustumassa alueeseen.

Vaikka Friskalanlahti on melko lähellä asuinpaikkaani, enpä ole siellä koskaan aikaisemmin piipahtanut. Olen toki ollut tietoinen alueesta ja siellä olevasta lintutornista, mutta jostain syystä visiitti on jäänyt tekemättä.

Kaislikon keskellä on matala kyttäyskoppi, josta saattaa nähdä vesilintuja lähietäisyydeltä. Kovin iso äijä ei rakennelmaan edes mahdu tai ainakin takuuvarmasti lyö nuppinsa kattoon. Luulisi tuollaisen natisevan mökin pikemminkin pelottavan lintuja.

Yllätys oli, että pitkospuita pitkin pääsee kulkemaan laidunpellon laitaa melkein Kaistarniemen risteykseen saakka. Polku tosin alkaa loppua kohden olemaan häiritsevän kapea. Tiheään juntattuja pystypuita on liikaa tehdäkseen kävelystä miellyttävää. Tiedä sitten mikä merkitys niillä on, liekö karjaeste?