Pitkästä aikaa Friskalanlahdella

Friskalanlahti on kansallisesti tunnettu ja tärkeä lintuvesi Turun Hirvensalon kaakkoisosassa. Se matala, ruovikkoinen ja umpeenkasvava merenlahti, joka on pinta-alaltaan noin sata hehtaaria. 

Lahden rannalla on kahdentoista hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue. Rantaniityllä on laidunnettu karjaa vuodesta 1989 lähtien. Laitumien laajuus oli vuonna 2007 noin 50 hehtaaria. 

Vaikka Friskalanlahti sijaitsee allekirjoittaneen asuinpaikasta vai muutaman kilometrin päässä, en ole vuosiin siellä käynyt. Muistoissa on hieman raihnainen lintutorni, joka näytti yhä olevan pystyssä. Komea ja jykevä lintulava on jossain välissä rakennettu tien päähän. 

Lintulavalta käsin tavoitin hetkeksi rantaveteen laskeutuneet jalohaikarat. Siinä ei ollut liikoja aikaa kupata kameran kanssa, vain pari kolme hyvää kuvaa ehdin ottaa. Muita bongaamiani isoja siivekkäitä olivat merikotka ja lukuisat kurjet. 

Kottaraisten käyttäytyminen karjan seassa kummastutti aluksi. Linnut suhailivat aivan niiden lomassa kärpäsiä ja paarmoja napsien. 

Visiitti Friskalanlahdelle oli monipuolinen luontokokemus arkipäivän päätteeksi. Pitäisi käydä useamminkin. 

Satavuotiaan Suomen 100 lintua

Turkulaisvoimin tehty lintukirja Satavuotiaan Suomen 100 lintua ilmestyi joulukuussa 2017. Opuksessa on nimensä mukaisesti kuvat sadasta eri pesimälintulajista lintulajista ja laajat esittelyt kustakin lajista.

Kirjan takana on harrastajakuvaaja Harri Vuori. Hän on kytännyt kohteitaan pääosin Varsinais-Suomen alueella kuten Kaarinan Littoistenjärvellä ja Rauvolanlahdella sekä Turun Ruissalossa.

Minulle tuli aivan puskista, että naapurini Vuori on näin tasokas valokuvaaja ja kova lintubongari. Kirjan teostakaan en ollut tietoinen. Olen kyllä joskus tavannut hänet kamera kädessä pihamaalla, mutta se ei enteillyt tällaista. Omat luonto- ja etenkin lintukuvani näyttävät kirjan kuvien rinnalla melko vaatimattomilta.

Koska en ymmärrä linnuista paljon mitään, on kirjaa mukava selata sen selkeyden ja informatiivisuuden takia. Painojälkikin on oikein laadukasta ja värit hyvät.

Kyselin Vuorelta millaisella objektiivilla kuvat on otettu. Pitkä putki osin selittänee kuvien laadukkuuden, mutta mies vehkeen takana vähintäänkin toisen puolen. Kuvissa on roppakaupalla näkemystä ja tyylikkyyttä. Tällaisia ei pysty kuka tahansa ottamaan, vaikka omistaisi millainen välineet tahansa.

Satavuotiaan Suomen 100 lintua -kirjaa voi tiedustella tekijältä itseltään havufoto@gmail.com ja/tai facebook.com/havufoto.

Västäräkki ja suokukot (Kuva: Hari Vuori). 

Rauvolanlahdella sammakkojahdissa

Turun ja Kaarinan rajalla sijaitseva Rauvolanlahti on tunnettu lintupaikka, josta voi bongailla monelaisia siivekkäitä etenkin näin keväällä. Alueella on kaksi lintulavaa ja yksi torni.

Rauvolanlahti sijaitsee Katariinanlaakson ja Vaarniemen välissä. Molemmissa olen lähivuosina käynyt useinkin, mutta Rauvolanlahdella jostain syystä harvemmin.

Vaarniemi löytyy Kaarinan luosteisreunasta Pitkäsalmen rannalta. Salmi muuttuu Vaarniemen lehtometsän pohjoispuolella Rauvolanlahdeksi, jonka halki kulkee Turun ja Kaarinan välinen raja. Lahden pohjoisrannalla on Turun Katariinanlaakson lehdoistaan kuuluisa luonnonsuojelualue ja lännessä Pitkäsalmen vastakkaisella puolella Hirvensalo.

Rauvolanlahti on matala, rehevä ja hyvin ruovikkoinen merenlahti. Aiemmin laidunnetut rantaniityt ovat umpeutuneet. Lahdella viihtyy runsas pesimälinnusto ja se on myös lintujen suosiossa muutonaikaisena levähdyspaikkana.

Vaarniemen lehto ja Rauvolanlahti kuuluvat luonnoltaan arvokkaaseen kokonaisuuteen Katariinanlaakson kanssa. Ne ovat tärkeitä opetus-, tutkimus-ja luonnonharrastuskohteita, joiden sekä lintu-, hyönteis-, kasvi- että sienilajistot ovat mielenkiintoisia.

Minua Rauvolanlahdelle veti ensisijaisesti sammakot. Sain taannoin vinkin, että vanhoilla jätevedenpuhdistamoaltailla olisi oikea kuhina käynnissä. Mutta eipä tietenkään ollut enää viime viikonloppuna. Parin viikon harmaus ja sateet eivät houkutelleet allekirjoittanutta luonnon helmaan, eikä sammakoita enää näkynyt kun keli oli kuin morsian.

Kuulin kyllä kurnutusta altailta, mutten löytänyt kuin yhden sammakon. Se poseerasikin varsin suosiollisesti.

Rauvolanlahden lintutornista käsin selvisi eräs mysteeri, joka on kummastuttanut minua kauan. Katariinanlaaksossa liikkuessani en ole nähnyt mystistä hylättyä asuntolaivaa, vaikka siitä on kirjoitettu paikallisessa mediassa. Lintutornivinkkelistä huomasin paatin heti. Katariinanlaakson luontopolulta sitä ei näy, joten eipä ihme ettei ole osunut silmään.

Lehtitietojen mukaan laivan matka Pansion telakalle piti kestää vain päiviä, mutta Susanna -niminen alus on ollut samassa paikassa jo ainakin vuoden. Vuonna 1922 rakennetusta laivasta on ollut tarkoitus tulla ravintolalaiva niin Kotkaan kuin Nauvoonkin. Tiedä sitten mikä nykytilanne mahtaa olla.

Järvelän kosteikolla

Littoisiin, Kaarinan ja Liedon rajalla olevalle pellolle alkoi kuusi vuotta sitten muodostua Järvelän kosteikko. Aivan asutuksen tuntumassa olevalla alueella esiintyy kaksikymmentä kosteikkolajia ja pesiviä lintuja satakunta paria. Lähivuosina siellä on nähty yhteensä yli 160 lintulajia.

Tulvivalle pellolle syntynyt kosteikko ei ole pinta-alaltaan järin suuri, mutta siellä pesii monipuolinen rantalinnusto ja se toimii oivana levähdyspaikkana muuttolinnuille. Kosteikkoa on kehuttu yhdeksi Varsinais-Suomen parhaimmista lintupaikoista.

Kosteikkoa on kunnostettu lähinnä Kaarinan kaupungin ja Liedon kunnan toimesta. Osmankäämikasvustoja on koetettu poistaa kaivinkoneen avulla ja vesilinnuille on kaivettu kosteikkoon jokunen syvempi kohta.

Järvelän kosteikko on lintubongarien suosiossa. Viime viikon torstaina paikalla oli joukko vetreitä eläkeläismiehiä, joiden komeat kiikarit ja kamerat olivat varmasti pois lastenlasten menoista.

Eräs pappa kehui käyvänsä paikalla päivittäin ja pirautti tuota pikaa agentilleen, joka päivysti lintutornissa kosteikon toisella puolella. Pian hänelle tulikin kiire, sillä etsitty laji oli juuri nähty.

Sama mies kertoi, että läheisen Littoistenjärven piisamit ovat muuttaneet Järvelän kosteikolle. Kuulemma niitä on "varmaksi ainakin sata yksilöä". Valitettavasti en nähnyt yhtään piisamia, mutta yksi pesä oli melkein suoraan lintulavan edessä.

Järvelän kosteikolle pääsee Vanhan Littoistentien ja Järveläntien risteyksestä, jossa on parkkipaikka. Matkaa esteettömälle lintulavalle on pari sataa metriä.

Friskalanlahdella 12. toukokuuta

Friskalanlahti on Turun Hirvesalossa sijaitseva lintuvesi. Alue löytyy Friskalan kartanon kaakkoispuolelta. Se on matala ja ruovikkoinen merenlahti, joka uhkaa kasvaa umpeen. Pinta-alaltaan alue on noin sata hehtaaria.

Friskalanlahden rannalla on 12 hehtaarin suuruinen luonnonsuojelualue. Rantaniityllä on laidunnettu karjaa viimeiset 25 vuotta. Laitumia oli vuonna 2007 yhteensä 51 hehtaaria.

Friskalanlahden linnusto on hyvin monipuolinen. Lintubongareita käy paikalla paljon. Maanantaina 12. toukokuuta en tosin nähnyt ainuttakaan. Liekö pilvinen päivä ja sateen uhka ollut syynä? Vettä ei onneksi ripotellut, kun Hyttisen Miikan kanssa kävimme tutustumassa alueeseen.

Vaikka Friskalanlahti on melko lähellä asuinpaikkaani, enpä ole siellä koskaan aikaisemmin piipahtanut. Olen toki ollut tietoinen alueesta ja siellä olevasta lintutornista, mutta jostain syystä visiitti on jäänyt tekemättä.

Kaislikon keskellä on matala kyttäyskoppi, josta saattaa nähdä vesilintuja lähietäisyydeltä. Kovin iso äijä ei rakennelmaan edes mahdu tai ainakin takuuvarmasti lyö nuppinsa kattoon. Luulisi tuollaisen natisevan mökin pikemminkin pelottavan lintuja.

Yllätys oli, että pitkospuita pitkin pääsee kulkemaan laidunpellon laitaa melkein Kaistarniemen risteykseen saakka. Polku tosin alkaa loppua kohden olemaan häiritsevän kapea. Tiheään juntattuja pystypuita on liikaa tehdäkseen kävelystä miellyttävää. Tiedä sitten mikä merkitys niillä on, liekö karjaeste?