Kaarinassa, lähellä Turun rajaa, rajalla sijaitseva Vaarniemi on suosittu ulkoilualue. Lokakuun alun sunnuntaina ruska ei vielä ollut uhkeimmillaan, mutta nyt viikkoa myöhemmin on.
Vaarniemen viereinen Rauvolanlahti on Natura 2000-aluetta ja kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Lintutorneista on komeat merinäköalat ja mahdollisuus bongailla siivekkäitä.
Alkuperäinen tarkoitus oli edetä Rauvolanlahden pitkospuiden kautta Vaarniemeen. Kävi kuitenkin niin, että saavuimme kohteeseen Piispanristin kautta, jolloin asia vallan unohtui. No, ensi kerralla sitten.
Vaarniemen noin kilometrin pituinen luontopolku keskellä tammilehtoa on mielettömän hieno. Etenkin syksyllä. Merenrantaa hipova reitti ei ole pituudella pilattu, mutta antoisampi kuin moni muu luontoelämys.
Vaarniemen kallioille johtaa pitkät ja jyrkät portaat. On melkoinen saavutus jos pysähtymättä kykenee huipulle asti - itse jouduin muutaman kerran huilaamaan. Syke nousee varmasti kovimmallakin reippailijalla.
Turun Sanomissa on taannoin juttua, että laavun polttopuita on väärinkäytetty. Grillaamisen sijasta niitä on lapattu auton takaluukkuun ja huristeltu kiireen vilkkaa pois. Ilmeisesti siitä syystä klapeja ei ollut nyt lainkaan.
Hengitykseni tasaantumista odotellessa vuorelle saapui noin viidentoista juoksijan ryhmä. Eräs heistä osoittautui entiseksi työkaverikseni. Hän kertoi, että on lähiaikoina lähdössä Montenegroon juoksukilpailuihin ja lomailemaan. Luetteli vielä matkakumppaneikseen liudan tuttuja nimiä. Erään kanssa istuin menneellä viikolla taukotilassa samassa pöydässä, mutta jostain syystä asiaa ei otettu puheeksi.
Vaarniemen jyhkeästä näkötornista voi kuikuilla lähiseutujen maamerkkejä. Sieltä erottuu muun muassa Varissuon lähiön tornitalo, telakan nostureita ja Paraisten rakennuksia.
