Nelli Ruissalon ruskassa

Nämä kuvat otettiin tuulisena viikonloppuna lokakuussa Turun Ruissalossa. Mallina oli tuttavapariskunnan tytär Nelli. 

Nellin kanssa kävimme jo syyskuun puolella Ruissalon Kuuvassa sijainneella auringonkukkapellolla. Illansuussa valo oli aavistuksen turhan jyrkkä, mutta tuli sieltäkin jonkun verran kelvollisia ruutuja. 

Lokakuisena sunnuntaina oli tarkoitus oli tavoitella kuviin syysruskaa. Päivää aiemmin riehunut syysmyrsky oli osin laantunut ja paikka paikoin oli jopa täysin tyyntä. Tippuneita lehtiä oli myräkän jäljiltä varmasti normaalia enemmän.

Mielessäni oli parikin miljöötä Ruissalon alkupäästä Marjaniemen kartanolta. Rantaan ei kuitenkaan ollut ankaran viiman vuoksi mitään asiaa ilman pilkkihaalareita. Sen sijaan luontopolun varrelta löytyi tuuleton paikka, jota olen joskus aiemminkin käyttänyt. 

Pikku-Pukin promenadin alkupäässä sijaitsevilla Krimin sodan (1854-1855) aikaisella venäläisellä tykkipatterilla ei tuullut pätkääkään. Kapuamisen ylös kivirakennelmalle olisi toki voinut suorittaa helpomminkin kuin jyrkkää rinnettä pitkin, mutta ainakin alas pääsi turvallisesti rappusia käyttäen. 

Lopuksi kävimme Turun Seudun Hengitysyhdistyksen hallinnoimassa Toivonniemessä. Hiljaista oli sielläkin tähän aikaan vuodesta. Suosittu rantasaunakin säpissä kesäkauden päätyttyä. 

Mielestäni kuvista tuli kivoja, vaikka uuden kameran toiminnot olivatkin välillä hiukan hakusessa. Mikäli Nelli tulee ensi vuoden puolellakin malliksi, toivon mukaan kamera pelaa silloin jo sutjakkaammin. 

Luostarinmäen avoimet ovet

Tämän viikon tiistaina oli ohjelmistossa Turun Vartiovuoren kupeessa sijaitseva Luostarinmäen museokortteli. Kyseessä on ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säästyi vuoden 1827 Turun palossa. 

Pari sataa vuotta vanhat rakennukset sijaitsevat alkuperäisillä paikoillaan. Niihin on sisustettu sekä käsityöläisten asuntoja että 30 eri alan verstasta esittelemään esiteollisen ajan kaupunkikäsityön historiaa. 

Lokakuisena arki-iltapäivänä museoalueella ei ollut minkäänlaista ruuhkaa. Suorastaan hämmästyttävän hiljaista, ottaen huomioon, että kyseessä oli avoimet portit. 

Paikalle pääsee neljästä eri suunnasta, itse saapastelin sisään pääportista osoitteesta Vartiovuorenkatu 2. 

Vanhan ajan meininkiä ehtii käydä ihastelemassa ilmaiseksi tiistaista lauantaihin 18. lokakuuta asti. Käsityöläisiä ei ole paikalla, mutta syysruskan verhoamassa miljöössä riittää varmasti katselemista ja kuvattavaa. 

Laura ja Virnamäen syysruska

Turkulainen Laura on tuttuni vuosituhannen vaihteen tienoilta. Pistin hänelle taannoin viestiä, että kiinnostaisiko pitkästä aikaa lähteä kuvausreissulle jonnekin lähimaastoon. 

Kuvat ovat Turun Virnamäestä. Kyseessä on rautakautinen lehtomainen muinaisjäännösalue Aurajoen pohjoisrannalla Halisten kaupunginosassa. 

Vaikka Virnamäki sijaitsee lähes työmatkani varrella, en ole aiemmin tallustellut siellä näinkään laajasti. Alueen halki menee leveitä lenkkeilypolkuja, joita lokakuisena arkipäivänä näytti käyttävän niin polkupyöräilijät kuin koiranulkoiluttajatkin. 

Ruska oli ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta vielä riitti luonnossa värejä. Kiinnitin huomiota ikivanhoihin käyriin mäntyihin, jotka olivat suoraan kuin ulkosaaristosta. Hyvin tuntuu tuuli osuneen Aurajoen rannoillekin vuosisatojen saatossa. 

Laura on aivan ilmiömäinen kuvattava luonnon helmassa. Usein kuviin on tullut yrittämättäkin luontomystiikkaa. En tiedä tuliko nyt, mutta alempana on pari linkkiä vanhempiin kuviin, joista asian voinee havaita. 

Muutama linkki vanhempiin kuviin:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2015/08/laura-linnanraunoilla.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/05/laura-kaasavuorella.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2019/03/laura-kevattalvisessa-lillholmenissa.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/08/laura-vaarniemessa.html

Mercia ja lokakuun ruska

Kuluvana syksynä on ollut hieno ruska. Olen kovasti koittanut tallentaa luonnon värejä kuviin, mutta otollisin lokakuun viikonloppu meni aivan muissa merkeissä kuin kameran kanssa heiluessa. Sentään jotain on ehtinyt tallentua muistikortillekin. 

Näissä kuvissa esiintyy upea Mercia. Hän on brasilialaislähtöinen tanssija, jonka olen tuntenut viitisen vuotta. Satumme asumaan samalla alueella, joten on melko vaivatonta lähteä kuvaamaan.

Tällä kertaa miljöönä oli Turun Fleminginpuisto. Monelle täysin tuntematon paikka sijaitsee Martin kaupunginosassa Tonttumäen kerrostalojen vieressä. 

Liikkeellä olisi saanut olla puolisen tuntia aikaisemmin, koska aurinko meni mailleen vähän turhan nopeasti. Mutta tulihan sieltä parikymmentä käyttökelpoista kuvaa. 

Moni kuvaaja tuntuu olevan niin sanotun kultaisen valon (englanniksi golden light) perään. Sellainen ilmaantui kuvauspäivänäkin hetkeksi, mutta katosi yhtä nopeasti kuin tulikin. 

Viime elokuussa tuli erinomainen kuvasetti Ruissalon auringonkukkapellolta ja kasvitieteellisestä puutarhasta. Mercian lisäksi mukana oli hänen tyttärensä Sofia. Kuvia linkeissä:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2024/09/elokuiset-fotoilut-ruissalossa-osa-1.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2024/09/elokuiset-fotoilut-ruissalossa-osa-2.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2024/09/elokuiset-fotoilut-ruissalossa-osa-3.html

Littoistenjärvellä 24. lokakuuta

Maanantaina Turun seutua riepotellutta sadetta ja tuulta lukuun ottamatta on tällä viikolla ollut mukava syysilma. Koska työvuoronikin sattui olemaan sellainen, että pääsin hallista pois ihmisten aikaan, otin suunnakseni Littoistenjärven. 

Liedon Avantista ei ole pitkä matka Littoisiin. Ei varsinkaan jos käyttää samaa pikkutietä kuin minä, sivuten valtakunnallistakin julkisuutta kuukausi sitten saanutta Villa Järvelän avantouintikeskusta. Siellä kun paloi kaksi saunaa maan tasalle. Kolmas kärsi kuumuudesta ja savusta. 

Moottorisahojen pärinästä päätellen Järvelässä ollaan rakennuspuuhissa. Uutisoinnin perusteella vakiokävijät rupesivat heti talkoohommiin, joten savuavat rauniot lienevät enää muisto vain ja talveksi päästään taas saunomaan. 

Littoisten kylässä Kaarinan ja Liedon kuntien rajalla sijaitseva järvi on pinta-alaltaan 147,5 hehtaaria. Sen keskisyvyys on noin kaksi metriä ja rantaviivaa on kuutisen kilometriä. Järvessä on kaksi saarta ja luoto. 

Koska päivän säätä saattoi luonnehtia melkeinpä lämpimäksi, näkyi se myös järven rannoilla. Ihmisiä oli grillauspaikalla, koirapuistossa ja istuskelemassa penkeillä. Kaksi venäjää molottanutta, ruoka-aikana kotona ollutta neitokaista piti sellaista ääntä, että vuoropuhelunsa saattoi kuulua järven toiselle rannalle saakka. 

Viitisenkymmentä kanadanhanhea puuhasteli rannalla. Vastoin pienempiä valkoposkisia serkkujaan nämä olivat arkoja. Vaikka pidin reilusti välimatkaa lintuihin, kipittivät ne veteen. Valkoposkihanhet eivät olisi välittäneet tuon taivaallista isommastakaan äijästä. Tämä oli varmasti suurin parvi tätä lajia, johon olen tänä vuonna törmännyt.