Ruissalon Kansanpuistossa 20.5.

Keskiviikkona 20. toukokuuta oli kaunis loppukeväinen ehtoo, kuten tällä viikolla on tupannut olemaan. Turun Ruissalo sai luvan toimia iltalenkkikohteena.

Matkalla pohdin menisinkö saaren kärkeen Saaronniemeen vai viisi kilometriä aikaisemmin sijaitsevaan Kansanpuistoon. Jälkimmäinen vei voiton. 

Kansanpuiston kahvila Villa Promenadekin näytti olevan auki. En kuitenkaan jäänyt kupposen ääreen istuskelemaan, vaan suuntasin puiston laidalta lähtevälle Pikku-Pukin promenadille. Vanhoja pitsihuviloita pullollaan oleva reitti lienee sarjassaan Turun hienoin. 

Luonnon vihreys on tänäkin keväänä päässyt yllättämään. Loputtomien tuulten ja sateiden jälkeen tällainen keli tuntuu jopa ihmeelliseltä. Peukut pystyyn, ettei pian koittava kesäkuu ole yhtä surkea kuin viime vuonna. Juhannuksenakin sai mökkiterassilla olla peitto harteilla. 

Kansanpuiston ja Pikku-Pukin promenadin jälkeen oli ohjelmassa kivenheiton päässä sijaitseva kasvitieteellinen puutarha. 

Kasvitieteellisen lummelammikoissa on viitisen vuotta viihtynyt vihersammakoihin kuuluva ruokasammakko, joka on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Hauskan näköiset otukset eivät kuulu Suomen luontoon, koska asiantuntijoiden mukaan täkäläisten sammakoiden lisääntyminen häiriintyy. 

Viime sunnuntaina näin ainoastaan yhden sammakon, joka sekin oli kovin arka. Nyt tilanne oli sikäli muuttunut, että lummelammikolta raikui äänekäs kurnutus. Tarkemmalla tutkailulla sammakkoja löytyi kymmenkunta. 

Nauhoitin kännykällä sammakkokonserttia. Kesken kaiken taustalta kuului mieshenkilön lausahdus "Tässä nähdään, että aina kannattaa käyttää kondomia!". Asiayhteys ei auennut ainakaan minulle, mutta ehkä se jotenkin liittyi sammakoiden ääntelyyn.

Pikku-Pukin promenadilla 15. maaliskuuta

Kävin eilen ulkoiluttamassa kameraa Turun Ruissalossa. Ilma nyt ei kovin kummoinen ollut, mutta Pikku-Pukin promenadilla tuuli sentään pysytteli inhimillisissä rajoissa. Toisin oli saaren kärjessä Saaronniemessä, jossa kävin kääntymässä.

Kevät tekee kovasti tuloaan. Suotavaa olisi, ettei takatalvea tulisi ja kohti kesää päästään ilman suurempia pettymyksiä. Nyt näyttää lupaavalta, mutta turha varmaan intoilla vielä sen enempää. 

Viime keväänä ilmasto oli melko optimaalinen, mutta 2024 lunta tuprutti yhtäkkiä kymmeniä senttejä vielä huhtikuun loppupuolella. Olin jo ehtinyt vaihdattaa kesärenkaat, eikä lumihangessa ajelu ollut mahdollista. 

Merivesi on ollut talvella ennätysmatalalla. Matalalla se näytti olevan vieläkin, kuten tuosta venevajakuvasta saattaa havaita. Hauskat värit tulleet lankkuihin ajan saatossa. 

Nelli Ruissalon ruskassa

Nämä kuvat otettiin tuulisena viikonloppuna lokakuussa Turun Ruissalossa. Mallina oli tuttavapariskunnan tytär Nelli. 

Nellin kanssa kävimme jo syyskuun puolella Ruissalon Kuuvassa sijainneella auringonkukkapellolla. Illansuussa valo oli aavistuksen turhan jyrkkä, mutta tuli sieltäkin jonkun verran kelvollisia ruutuja. 

Lokakuisena sunnuntaina oli tarkoitus oli tavoitella kuviin syysruskaa. Päivää aiemmin riehunut syysmyrsky oli osin laantunut ja paikka paikoin oli jopa täysin tyyntä. Tippuneita lehtiä oli myräkän jäljiltä varmasti normaalia enemmän.

Mielessäni oli parikin miljöötä Ruissalon alkupäästä Marjaniemen kartanolta. Rantaan ei kuitenkaan ollut ankaran viiman vuoksi mitään asiaa ilman pilkkihaalareita. Sen sijaan luontopolun varrelta löytyi tuuleton paikka, jota olen joskus aiemminkin käyttänyt. 

Pikku-Pukin promenadin alkupäässä sijaitsevilla Krimin sodan (1854-1855) aikaisella venäläisellä tykkipatterilla ei tuullut pätkääkään. Kapuamisen ylös kivirakennelmalle olisi toki voinut suorittaa helpomminkin kuin jyrkkää rinnettä pitkin, mutta ainakin alas pääsi turvallisesti rappusia käyttäen. 

Lopuksi kävimme Turun Seudun Hengitysyhdistyksen hallinnoimassa Toivonniemessä. Hiljaista oli sielläkin tähän aikaan vuodesta. Suosittu rantasaunakin säpissä kesäkauden päätyttyä. 

Mielestäni kuvista tuli kivoja, vaikka uuden kameran toiminnot olivatkin välillä hiukan hakusessa. Mikäli Nelli tulee ensi vuoden puolellakin malliksi, toivon mukaan kamera pelaa silloin jo sutjakkaammin. 

Pikku-Pukin Promenadilla 29.9.

Viime sunnuntaina kävin kamera kaulassa ulkoilemassa Turun Ruissalossa. Raittiin ilman ohella oli tarkoitus katsella luontoa sillä silmällä, jos olisi jo ruskaa ilmestynyt puihin. 

Syksyn väriloistolla ei voinut oikein vielä kehua. Tätä kirjoittaessani, vajaata viikkoa myöhemmin, on tilanne päässyt jo muuttumaan. 

Tilastollisesti paras ruska Turun seudulla on lokakuun 12. päivä. Tämän opin Turku TV:n mainiosta, ikävä kyllä pari vuotta sitten lakkautetusta, Luonto plus-ohjelmasta. Siinä asiantuntija Ari Karhilahti kertoili maallikkoa esittäneelle toimittaja Ann-Mari Rannikolle kaikenlaista ihmeellistä luonnosta.

Lenkkini taittui navakassa tuulessa. Olisi pitänyt ymmärtää ottaa kaulahuivi mukaan, sen verran viima haittasi menoa.  

Reitti alkoi Ruissalon Kansanpuistosta. Hetkeksi mielen valtasi vallan nostalginen olo muistellessani takavuosien Ruisrockeja, joihin osallistuin peräti 29 kertaa. 

Päälavalla, jota sittemmin alettiin rantalavaksi kutsua, soitteli isoja maailmantähtiä kuten ZZ Top, Iron Maiden, Neil Young & The Crazy Horse, Nirvana, Aerosmith, Red Hot Chili Peppers, Faith No More ja Motörhead. Nyt samaan paikkaan päästetään heilumaan kaiken maailman almoja ja ellinooria. 

Matka jatkui pitsihuviloiden reunustamaa Pikku-Pukin Promenadia pitkin Jarno Saarisen tielle ja sieltä takaisin Kansanpuistoon. 

Mitään järin ihmeellistä ei muistikortille tarttunut, mutta ainakin ylin kuva vaahteranlehdistä onnistui mielestäni erinomaisesti. 

Pikku-Pukin promenadilla 12. maaliskuuta

Viime tiistaina töihin lähtiessäni nappasin kameran mukaan. Tarkoituksena käväistä jossain luontokohteessa päivän aherruksen päätteeksi. Littoisenjärvi oli mietintälistalla, mutta lopulta paikaksi valikoitui tuttu ja turvallinen Turun Ruissalo. 

Kevätaurinko paistoi iltapäivällä täydeltä terältä. Ajelin Kuuvaan katsomassa ovatko käärmeet jo heränneet talvihorroksestaan. Parkkipaikan lähellä on matelijoiden talvipesä, jonka partaalle saapastelin suurin toivein. 

Yhtään luikeroa en aluetta kierrellessäni nähnyt. Menneinä vuosina sieltä on saattanut bongata auringossa lämmitteleviä kyitä. Todennäköisesti olin liian aikaisin liikkeellä - parin viikon kuluttua pääsiäisenä tilanne saattaa olla toinen. 

Linkissä kuvia keväältä 2022, jolloin tärppäsi https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/04/paasiaisluontoa-kuuvassa.html

Jotta Ruissalo ei olisi ollut hukkareissu, päätin kävellä Pikku-Pukin rantapromenadin päästä päähän. Se on komeiden pitsihuviloiden reunustama reitti, joka alkaa Ruissalon Kansanpuistosta. 

Onnistuin missaamaan Turun satamaan menossa olleen Baltic Princess-aluksen muutamalla minuutilla. Laivan ahteria ei paljon viitsinyt kuvata. Muuta liikennettä jäisellä merellä ei ollutkaan. 

Alempana kuvajonossa näkyvää keltaista merimerkkiä ihmetteli alan asiantuntijakin, joka Facebookin Ruissalon ystävät-ryhmässä sitä kommentoi. Hänen jos jonkun pitäisi kepin merkitys tietää. Yleensä sama kaveri selvittää välittömästi joka ikisen mereen ja vesiliikenteeseen liittyvän asian.