Vanha Whitesnake-arvio

Päivittäin tulee surffattua paljon sosiaalisessa mediassa ja ylipäätään internetissä. Facebookissa kuulun kymmeniin erilaisiin ryhmiin, joista mainittakoon esimerkiksi Ruissalon ystävät, 80's Rocks - Kasarirokin kannattajat sekä Luonnonvaraiset matelijat ja sammakkoeläimet. 

Osallistun ryhmien sisällön tuottamiseen ehkä standardipulliaista aktiivisemmin. Lähetän kuvia luontoryhmiin ja linkitän musiikkiryhmiin videoita. 

Toisinaan vastaaotto pääsee yllättämään. Muutama kuukausi sitten otin kuvan Soundi-lehdestä löytämästäni Whitesnaken levyarvostelusta vuodelta 1980. Ajattelin, että neljänkymmenen vuoden takainen artikkeli saattaa kiinnostaa eräässä musiikkiryhmässä, joka liittyy kiinteästi kyseiseen orkesteriin.

Vastaanotto oli suorastaan tyrmäävä. Ei pelkästään riittänyt, että arvion kirjoittaja lytättiin ("Hyvä esimerkki siitä miten tolkuton alkoholinkäyttö ja tupakointi lamauttaa aivotoiminnan"), kun kovan luokan puristanisteiksi paljastuneet herrat alkoivat epäillä minunkin motiivejani. 

"Mihin sinä pyrit postaamalla näin ala-arvoisen arvostelun tästä levystä? Oletko itse samaa mieltä tästä arviosta vai miksi haluat julkaista sen?" 

Muutama fiksumpikin kaveri kommentoi. "Mielenkiintoinen ajankuva. Hauskahan noita on lukea. Miksei negatiivisia arvosteluja saisi julkaista?". Naulan kantaan. 

Olen toki tiennyt, että musiikkidiggailu on joillekin erityisherkkä asia. Pääsi silti yllättämään, että kuusikymppiset miehet kääntyvät haudassaan lukiessaan vuosikymmeniä sitten julkaistua varsin viatonta levyarviota, vaikka eivät ole vielä edes kuolleet.

Jutun kirjoittajasta Kimmo Kuusniemestä sen verran, että hän oli 80-luvun taitteessa Soundin raskaan musiikin ekspertti, Suomen Heavyrock-yhdistyksen puheenjohtaja ja soitti johtamassaan Sarcofagaus-yhtyeessä heavya. Eli niin alan mies kuin siihen aikaan vaan pystyi olemaan. 

Oma musiikkidiggailuni alkoi samoihin aikoihin. Mielestäni osaan suhteuttaa vuosikymmenten kulun hyvin. Tuokin levyarvio on täysin aikansa lapsi ja varmaan Kuusniemikin on nyttemmin päivittänyt kantaansa Whitesnaken suhteen.

Kun joku lyttää tuoreimmassa Soundissa Klamydian uutuusalbumin, niin so what? Se on hänen mielipiteensä, eikä siinä tarvitse alkaa epäillä kirjoittajan alkoholismia tai mielenterveyttä. 

Mielestäni Whitesnaken Ready An' Willing on oikein hyvä albumi. Se sisältää muun muassa alkuperäisen Fool For Your Loving-kappaleen, josta laulaja David Coverdalen johdolla muokattiin uusi versio 1989 ilmestyneelle albumille Slip Of The Tongue. Yhtyeen alkuaikojen bluespohjainen hard rock oli muuttunut tuolloisen Whitesnaken käsittelyssä jenkkiheviksi. 

Saaronniemessä 22. toukokuuta

Turun Ruissalon Saaronniemessä ei lauantaina 22. toukokuuta ollut ruuhkaa. Sellaiseen on saanut tottua etenkin viikonloppuisin, mutta nyt ei jostain syystä tarvinnut ruveta muita väistelemään. 

Ehkä sääennusteiden sateenuhka loi varjonsa ulkoiluinnostuksen ylle. Pisaraakaan ei koko päivänä tippunut. Jos aamulla olikin hiukan synkän näköistä, päivemmällä paistoi täydeltä terältä. Olenkin alkanut epäillä, että ainakin Foreca on suojatyöpaikka, jonne pääsee kuka vaan hommiin kunhan osaa piirtää tussilla auringon ja kuun. 

Airistolta puhaltanut tuuli oli kova. Kuvatessa vesi juoksi silmistä ja rantakalliolla tepastellessa piti varoa, etteivät aallot lyö kengille. 

Edellisen kerran kävin Ruissalossa helatorstaina 13. toukokuuta. Sen jälkeen luonto on herännyt  vauhdilla. Matkalla vihersi siihen malliin, että käytännössä on jo kesä, vaikka tuntuu että shortsikelit ovatkin liioittelua astellessa ovesta ulos. 

Vanha Vehnämylly Riihikoskella

Varsinais-Suomessa Riihikoskella sijaitseva kesäkahvila ja vanhan tavaran liike Vanha Vehnämylly avattiin vuosi sitten. Nimensä mukaisesti se on entinen mylly, joka ajan patinoimasta ulkomuodostaan huolimatta on ollut toiminnassa vielä lähivuosina. 

Vanha Venhämylly on aikamatka menneille vuosikymmenille. Sisällä on neljässä kerroksessa antiikkitavaraa valtavat määrät. Sisustamisessa on täytynyt olla hillitön työ! 

Flippereitä tai lankapuhelimia näkee enää harvoin, enkä muista törmänneeni kondomiautomaattiinkaan varmaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Katoavaa kansanperinnettä riittää kerrostolkulla. 

Vanhan tavaran keräilijöiden lisäksi paikan luulisi kiinnostavan etenkin motoristeja ja autofriikkejä. 

Minut Riihikoskelle houkutteli huhut laajasta lp-levyvalikoimasta. Älppäreitä olikin enemmän kuin osasin odottaa. Lisäksi vielä laatutavaraa, eikä mitään Eija Sinikkaa tai Bianca Moralesia, joihin törmää peruskirpputoreilla. 

Viime suvena en ehtinyt käymään paikalla ja kuulinkin siitä muistaakseni vasta loppukesästä, mutta tänä vuonna tilanne on toinen. Varmasti tulee poikettua Riihikoskella kesän mittaan uudelleenkin. 

Vanha Vehnämylly on avoinna toukokuusta syyskuuhun ke-su kello 10-18 osoitteessa Myllykuja 6, Riihikoski. 

Merimaskun Kaasavuorella

Neljäs päivä toukokuuta suuntana oli Merimasku. Kuntaliitosten myötä pieni varsinaissuomalaiskunta on vuodesta 2009 kuulunut Naantaliin.

Merimaskussa on mukava käydä silloin tällöin. Jos ei muuten, niin vaikka syömässä herkulliset makkaraperunat Särkän Grillillä Särkänsalmen sillan kupeessa. 

Tällä kertaa herkut jäivät syömättä, koska tavoitteena oli päästä Kaasavuorelle. Moisesta ihmeestä kuulin vasta noin kuukausi pari sitten, jolloin eräs tuttuni oli kiivennyt sinne ja kokemastaan luontoelämyksestä hullaantuneena latasi kuvia Facebookiin. 

Auton jätimme hänen vinkkaamaansa paikkaan, osoitteeseen Iskolantie 199. Jatkoimme viereistä hiekkatietä jalan, auringon porottaessa kirkkaalta taivaalta. Mukana matkassa oli turkulainen kaverini Kimmo Lepa Lehto. 

Jonkun matkaa pikkutietä käveltyämme päädyimme maatalon pihapiiriin. Pellolla oli väkeä levittämässä harsoja varhaisperunaviljelmien päälle. 

Kyselin, että mahtaako Kaasavuori löytyä tämän tien päästä kuten on neuvottu. Ystävällinen maataloushenkilö kertoi, että vuorta kannattaa etsiä Merimaskun kirkon vierestä lähtevältä Kukolaistentieltä. Veikkasipa vielä osoitteeksi Kukolaistentie 400 jotain. Tämä osuikin lähes nappiin, liekö hän joskus ajanut postia kun noin hyvin tiesi?

Viljelijän kanssa jutellessani huomasin valtavan merikotkan liitelevän pellon yllä metsän rajassa. Teki mieli ruveta sitä kuvaamaan, mutta en kehdannut alkaa zoomailemaan kun oli jutustelu kesken. 

Autossa soi Scorpionsin 70-luvun kappaleista koottu Hot & Heavy-kokoelmalevy ajellessamme Merimaskun kirkon vierestä Kukolaistentielle. Speedy's Coming, He's A Woman She's A Man, Polar Nights ja muut helmet kuulostivat upeilta keväisiä maalaismaisemia katsellessa. 

Merimaskun kirkossakin olen kerran käynyt. Syksyllä 1986 siellä oli Risto-serkkuni häät. Mieleen jäi hieman erikoinen pappi, jonka nimen olen jo ajat sitten unohtanut. Kirkonmies lienee yhä legendaarinen hahmo noilla main. 

Kukolaistentie oli vastoin odotuksiani hyvinkin leveä ja kuopaton. Eräästä julkaisusta sai käsityksen, että se olisi kapea mökkitie, jossa ei mahdu ajelemaan kuin polkupyörällä. Noin viiden kilometrin matkalla oli sekä maalaistaloja että uudisrakennuksia, osa jopa mallia öky. 

Aivan Kaasavuoren liki olisi päässyt autolla ja saanut sen parkkiin tukkimatta väylää millään lailla, mutta katsoin parhaaksi jättää kaaran reilun kilometrin päähän paikkaan, jossa se ei varmasti ketään haitannut. 

Kävely Kaasavuoren juurelle halki saaristolaismaisemien oli sekä visuaalisesti hieno, että myös hikinen. Kuteita oli mukana vähän liikaa lämpötilaan nähden. 

Matkalla bongasimme muun muassa koiraspuolisen auroraperhosen, komean postilaatikkorivistön ja vanhan tuulimyllyn. 

Kaasavuori kohoaa merestä 55,4 metrin korkeuteen. Sitä on ennen muinoin käytetty vartiotulivuorena ja siellä on muinaisjäännöksiä. Yhdessä viereisen Munavuoren kanssa Kaasavuori saa valtakunnallisesti merkittävän kallioalueen suojelurajauksen. Kyseessä on luonnonarvoiltaan arvokas kallioalue. 

Kaasavuorelle ei mene yhtä varsinaista polkua, vaan metsikössä risteilee useitakin poluntapaisia tallaumia. Kuljimme ensin savista kärrypolkua pari sataa metriä. Kun metsikkö yläpuolella näytti kohoavan, ei muuta kuin suunta sinne. Ainuttakaan opaskylttiä en nähnyt missään. 

Pian vastaan tuli muinaishauta-alue, jonka takana oli isohko siirtolohkare. Koska en ole arkeologi, en osaa sanoa onko kyseessä rauta- tai pronssikautinen tapaus. Tämä saattaa olla jääkaudenkin tekosia, mutta Kaasavuorella pitäisi jossain kolkassa olla muinaishautoja. 

Hautaröykkiöiden jälkeen alkoi varsinainen kiipeäminen ylös vuorelle. Rinne oli todella jyrkkä, mutta näinkin iso mies suoriutui tehtävästä helpohkosti. En ruvennut etsimään loivempaa kohtaa, joten siitä vaan ylös. 

Aivan Kaasavuoren huipulle oli jo huomattavasti helpompaa kiivetä. Vuorelta avautuu komeat näkymät alapuolella olevalle Sannaistenlahdelle. Mökkirannoilla oli vielä hiljaista, vaikka muutama työkone valmiudessa olikin. 

Kallion laella on ollut kolmionmittaustorni, jonka kai joku on työntänyt kielekkeeltä alas. Voi se tietysti olla luonnonvoimienkin tekosia. Lahonnut rakennelma makaa nyt pari metriä alempana. 

Maisemametsuria olisin kaivannut. Muutama korkea ja lahonnut puu kumoon, niin johan näkyisi varsinaissuomalainen saaristo paremmin. 

Takaisin vuorelta tulin eri reittiä. Sammalten keskellä näkyi puhdas kalliopolku, jota pitkin ajattelin mennä alas. Näin myös tein, mutta loppumetreillä harkitsin kääntymistä takaisin. Mäkihän oli aivan helvetin jyrkkä, eikä minkäänlaista kädensijaa lähimaillakaan. Vanha kunnon persluisti auttoi tähän probleemaan ja kas kummaa, pian olinkin alhaalla tasamaalla yhtenä kappaleena. 

Merimaskun Kaasavuori on mielenkiintoinen saaristoluontokohde. Opaskylttejä ei ole, mutta etenemällä Kukolaistentietä tarpeeksi pitkälle, vuori löytyy varmasti. 

Pirunpesällä 9. toukokuuta

Viime sunnuntaina kaverini Tomi ehdotti, että mitäs tuumailet jos kävisimme Pirunpesällä. Moinen paikka sijaitsee Urusvuoren (lähteestä riippuen Kärsämäen) kaupunginosassa Turussa, suunnilleen lentokentän ja ohilkulkutien välissä.  

Olen käynyt Pirunpesällä muistaakseni vain kaksi kertaa aikaisemmin. Edellisellä visiitillä kiipeilin massiivisten lohkareiden päälläkin, mutta nyt tyydyin kiertämään kiviröykkiöt. 

Isoista kivimuodostelmista on hankala saada kattavia valokuvia. Uutta oli, että erotin kalliosta ihmiskasvot - otsa, silmäkuopat, nenä ja suu näkyvät selvästi. En tiedä huomaako muut, mutta kun sen kerran bongasin, niin kivikasvo näkyy nyt jatkuvasti.   

Tarun mukaan kiven sisällä asusteli piruja, joita Jumala päätti rangaista ja antoi ukkosen halkaista kiven. Ukkosen päristyä pirut lensivät tiehensä. 

Myöhemmin kivellä asui haltia, joka tarjosi ohikulkeville rakuunoille juotavaa erilaisista maljoista. Kerran haltia antoi rakuunalle kultaisen maljan josta kulauttaa. Se päätyi kalkiksi (tarkoittaa kristillisessä kielenkäytössä maljaa, jota käytetään ehtoollisviini jakamiseen) Ruskon kirkkoon. 

Pirunpesän etupuolella on lehtometsää, jossa 9. toukokuuta alkoi olla kesän merkkejä.