Päivittäin tulee surffattua paljon sosiaalisessa mediassa ja ylipäätään internetissä. Facebookissa kuulun kymmeniin erilaisiin ryhmiin, joista mainittakoon esimerkiksi Ruissalon ystävät, 80's Rocks - Kasarirokin kannattajat sekä Luonnonvaraiset matelijat ja sammakkoeläimet.
Osallistun ryhmien sisällön tuottamiseen ehkä standardipulliaista aktiivisemmin. Lähetän kuvia luontoryhmiin ja linkitän musiikkiryhmiin videoita.
Toisinaan vastaaotto pääsee yllättämään. Muutama kuukausi sitten otin kuvan Soundi-lehdestä löytämästäni Whitesnaken levyarvostelusta vuodelta 1980. Ajattelin, että neljänkymmenen vuoden takainen artikkeli saattaa kiinnostaa eräässä musiikkiryhmässä, joka liittyy kiinteästi kyseiseen orkesteriin.
Vastaanotto oli suorastaan tyrmäävä. Ei pelkästään riittänyt, että arvion kirjoittaja lytättiin ("Hyvä esimerkki siitä miten tolkuton alkoholinkäyttö ja tupakointi lamauttaa aivotoiminnan"), kun kovan luokan puristanisteiksi paljastuneet herrat alkoivat epäillä minunkin motiivejani.
"Mihin sinä pyrit postaamalla näin ala-arvoisen arvostelun tästä levystä? Oletko itse samaa mieltä tästä arviosta vai miksi haluat julkaista sen?"
Muutama fiksumpikin kaveri kommentoi. "Mielenkiintoinen ajankuva. Hauskahan noita on lukea. Miksei negatiivisia arvosteluja saisi julkaista?". Naulan kantaan.
Olen toki tiennyt, että musiikkidiggailu on joillekin erityisherkkä asia. Pääsi silti yllättämään, että kuusikymppiset miehet kääntyvät haudassaan lukiessaan vuosikymmeniä sitten julkaistua varsin viatonta levyarviota, vaikka eivät ole vielä edes kuolleet.
Jutun kirjoittajasta Kimmo Kuusniemestä sen verran, että hän oli 80-luvun taitteessa Soundin raskaan musiikin ekspertti, Suomen Heavyrock-yhdistyksen puheenjohtaja ja soitti johtamassaan Sarcofagaus-yhtyeessä heavya. Eli niin alan mies kuin siihen aikaan vaan pystyi olemaan.
Oma musiikkidiggailuni alkoi samoihin aikoihin. Mielestäni osaan suhteuttaa vuosikymmenten kulun hyvin. Tuokin levyarvio on täysin aikansa lapsi ja varmaan Kuusniemikin on nyttemmin päivittänyt kantaansa Whitesnaken suhteen.
Kun joku lyttää tuoreimmassa Soundissa Klamydian uutuusalbumin, niin so what? Se on hänen mielipiteensä, eikä siinä tarvitse alkaa epäillä kirjoittajan alkoholismia tai mielenterveyttä.
Mielestäni Whitesnaken Ready An' Willing on oikein hyvä albumi. Se sisältää muun muassa alkuperäisen Fool For Your Loving-kappaleen, josta laulaja David Coverdalen johdolla muokattiin uusi versio 1989 ilmestyneelle albumille Slip Of The Tongue. Yhtyeen alkuaikojen bluespohjainen hard rock oli muuttunut tuolloisen Whitesnaken käsittelyssä jenkkiheviksi.
