Kirsi K Brikhallissa

Facebookin muistoissa tuli viime viikonloppuna esille kuvia, jotka otin päivälleen kymmenen vuotta sitten. Kyseessä oli Turun Kakskerrassa sijaitsevan Brinkhallin kartanon miljöössä kuvattu setti, jossa mallina toimi Kirsi Kopisto. 

Tutustuin Kirsiin 90-luvun puolivälissä Turun yöelämässä. Jo tuolloin kyselin häntä malliksi ja kesällä 1996 otettuja fotoja Aurajokirannasta löytyykin fyysisestä kuvakansiosta. Tällöin elettiin vielä filmikamera-aikaa, joten taisin napsia vain rullallisen kuvia jos sitäkään, kun nykyään digiaikana saattaa ruutuja tulla kerralla helposti monta sataa. 

Aika kuluu todella nopeasti. Muistan tämänkin kuvauspäivän kuin eilisen, eikä millään uskoisi siitä olevan jo kymmenen vuotta. En ole nähnyt Kirsiä vuosiin, mutta Facebookin kautta on silloin tällöin viestejä vaihdeltu. 

Syyskuinen viikonloppu Maisaaressa

Iso-Maisaari, kaverien kesken pelkkä Maisaari, on Varsinais-Suomessa Rymättylässä sijaitseva 190 hehtaarin kokoinen saari. Länsi-itäsuunnassa se on pitkulainen, nelisen kilometriä pitkä ja puolisen kilometriä leveä, vähän kuten sitä ympäröivätkin saaret. 

Maisaari on Turun kaupungin ulkoilusaari. Palveluihin kuuluu majoitusta, venelaitureita, nuotiopaikkoja, saunoja, kokoustiloja sekä ravintola, josta saa nykyään pizzaa ja alkoholijuomia. 

Viime viikonloppuna tein työkaverieni kanssa retken Maisaareen. Saavuimme sinne lauantaiaamuna yhteysalus MS Islalla. Laiva poikkesi Samsaaren kautta, josta kyytiin tuli iäkäs pariskunta pikkuautollaan.  

Rymättylän Haapalan rannasta aamukahdeksalta lähtenyt paatti tarkoitti samalla sitä, että Turusta oli lähdettävä jo hyvissä ajoin ennen seitsemää. Väsymys painoi päälle, koska pääsin töistä vasta puoliltaöin. 

Majapaikaksemme valikoitui uudehko ja tilava Luotsi-mökki. Ajattelin sen olevan sijaintinsa puolesta erinomainen ja sellaiseksi se osoittautuikin. Tilaa oli kolmelle isolle äijälle vähän liiankin kanssa.

Matkatavaroissa oli perinteiset viroeväät ja jonkun verran grillattavaa. Koska paikallista pizzaa oli päästävä maistelemaan, en raahannut ruokaa mukana sen enempää.

Aurinkoinen, melkein tuuleton syyspäivä kului kierrellessä saaren tulipaikkoja ja luontopolkuja. Varvin autiotilakin tuli taas koluttua läpi.  

Aamulla vaivannut väsymys väistyi kummasti kun drinkkilasiin lorautettiin vodkaa ja jopa viskiä, jollaiseen myrkkyyn en normaalisti koske kirveelläkään.

Luotsi-mökin terassilla kelpasi nauttia syysauringosta ja erinomaisesta musiikista, jota bluetooth-kaiuttimeni suolsi. 

Illan päälle oli varattuna tunnin vuoro Maisa-saunasta. Kauemminkin siellä olisi viihtynyt, mutta jonossa oli paljon muitakin. 

Uskaltauduin muutaman kerran pulahtamaan mereenkin. Eikä tehnyt edes tiukkaa. Mitä lie veden lämpötila ollut, ehkä kymmenen astetta. 

Ryhmästämme Kake Ahlroth ei ollut aikaisemmin käynyt Maisaaressa. Vannoutuneena geokätköilijänä hän löysi helposti kaikki saaren piilot ja vaikutti olevan muutenkin tyytyväinen näkemäänsä. 

Emme olleet saarella yksin, porukkaa oli varmasti viitisenkymmentä. En tiedä mihin kaikki mahtoivat majoittua, mutta sunnuntaina väenpaljouden huomasi niin päärakennuksen edustalla kuin Peikkorannassakin. 

Olipa oikein mukava puolitoista vuorokautta. Varmasti uusinta ensi vuonna. 

Leirimajalla menneitä muistellessa

Perjantaina matkalla Liedosta Kustaviin juolahti mieleen, että käväisenpä katsomassa Kustavin leirimajalla miltä siellä mahtaa nykyään näyttää. 

Edellisestä käyntikerrasta lienee kymmenisen vuotta. Silloin en jalkautunut lainkaan, vaan käännyin pihalla ja kaasutin pois. Tällä kertaa kiertelin alueella, koska ilmakin oli kuin morsian. 

Paikat olivat päällisin puolin paremmassa kuosissa kuin edellisellä käynnilläni. Nyt oli maalia seinissä ja muutenkin kaikki näytti oikein hoidetulta. Uudehko laituri yllätti suurella koollaan. 

Olin täällä aikoinaan viikon mittaisilla leireillä, joita ainakin 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa järjestettiin joka kesä. 

Rippileiriä kesältä 1985 tuli entisen luokkakaverini kanssa muisteltua juuri hiljattain turkulaisessa ravintolalaivassa. Sisällä päärakennuksessa luettiin Raamattua, opeteltiin käskyjä ja rukouksia. Oppitunteja pitivät silloisen papinsijaisen lisäksi nyttemmin edesmennyt kanttori Ensio Orenius. 

Aivan jokaiselle oppi ei mennyt kaaliin sitten millään. Vielä viimeisenä päivänä ennen konfirmaatiota piti tenttiä. "No Teuvo (nimi muutettu), mikä on kuudes käsky?" "Ööö... Älä tee väärin...". "Hyvä, se kattaa kaikki! Käskyt suoritettu", totesi Enska ja kaveri pääsi pälkähästä. 

Terassilla pelattiin koronaa, jossa olin mielestäni melko kyvykäskin. Nykyään on vähän erilaiset koronat. C-kasetilta kuunneltiin Mötley Crüen Shout At The Deviliä ja Acceptin Metal Heartia. Latokartanon Eeva kokkasi ruokaa leiriläisille. Salin ikivanha poljettava urkuharmooni lienee jo päätynyt kaatopaikalle.

Tuntui, ettei tuosta millään voi olla 35 vuotta aikaa. Aikamoista vauhtia ovat vuodet kiitäneet. 

Ilma oli lähes kesäinen +18 asteellaan. Rantakalliolla olisi voinut istuskella tuntitolkulla. 

Myöhemmin päivällä selvittelin leirimajan nykytilaa. Seurakunta on kuulemma myynyt alueen kunnalle jokin aika sitten. Paikkaa myös vuokrataan ja infoa hinnoista on tulossa nettiin lähitulevaisuudessa. 

Kalliolla istuskellessa tuli nimittäin mieleen, että esimerkiksi kaunis syyskuinen viikonloppu tässä miljöössä olisi poikaa. 

Saaronniemessä 23. syyskuuta

Eilen sattui olemaan aamuvuoroa töissä, joten suuntasin ahertamisen jälkeen Liedosta Ruissalon saarelle Turkuun. 

Edellisestä käyntikerrasta Ruissalon päässä Saaronniemessä oli aikaa kaksi viikkoa. Tuolloin lenkkinäni oli camping-alueen takana menevä luontopolku ja kalliot. Tällä kertaa tuli kierrettyä Kolkanniemi. 

Vaikka iltapäivä oli kesäisen lämmin ja lähes tuuletonkin, ei porukkaa ollut liikkeellä nimeksikään. Purjeliitäjien ja surffaajien mielestä tuulta ilmeisesti oli, koska heitä esiintyi merellä useitakin. 

Parkkipaikan kulmalla oleva vaahtera oli oikein komea syysväreissään. Sen sijaan muutaman metrin päässä oleva kollegansa ei poikennut juurikaan kesäasustaan. Ehkä ylipuutarhuri Arno Kasvi tai joku muu alan mies osaisi selittää tällaisen ilmiön.

Matkassa mukana ollut Heli kertoi hiljattain nähneensä Kolkanniemessä hillittömän pitkän käärmeen. Todennäköisesti kyseessä oli rantakäärme, koska kyyt eivät kovin pitkiksi kasva. Ja juuri rantakäärmeitä Kolkannokassa riittää; sopii katsoa keväinen blogijuttuni linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/04/rantakaarmeet-paritteluhommissa.html