Senatsbergetin luontopolulla

Senatsbergetin Hyvinvointipolku sijaitsee Kemiönsaaren Taalintehtaalla. Työkaverini Petterin kanssa kävimme kiertämässä sen helteisenä elokuun päivänä. 

Taalintehdas (Dalsbruk) puolestaan on entinen Dragsfjärdin kunnan keskustaajama, jossa on 1700 asukasta. Kemiön, Dragsfjärdin ja Västanfjärdin kunnat yhdistyivät Kemiönsaareksi vuonna 2009. 

Taalintehdas on allekirjoittaneelle sikäli tuttu paikka, että olen käynyt siellä viimeisen kymmenen vuoden aikana viitisen kertaa. September Open-keskiaikatapahtuma, joka tänä vuonna on peruttu koronan takia, on ollut yksi kimmoke siihen. Aiheesta tarkemmin http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/09/keskiaikaiset-saaristolaismarkkinat.html

Senatsbergetin luontopolku on saanut pelkästään ylistäviää arvioita muutamissa lukemissani blogijutuissa. Siksi olinkin onnesta soikeana ottaessani ensiaskeleita tuolla 6,3 kilometrin reitillä. Vihdoinkin täällä, ajattelin!

Matkan edetessä vanhassa talousmetsässä puolukka- ja kanervavarpujen reunustamilla poluilla, kerkesin jo miettimään mitä ihmeellistä ja hienoa tässä keskivaikeaksi- ja vaikeaksi luokitellussa reitissä oikein on. 

Muuten umpimetsässä kulkenut luontopolku oli muutamassa kohdassa mielenkiintoinen - silloin kun vastassa oli vettä. Järvet, joita oli matkan alku- ja loppupäässä, tekivät tarpomisesta palkitsevaa. Pitkospuita polulla ei ollut käytännössä lainkaan, mutta toisaalta ei vetisiä kohtiakaan.

Noin puolivälissä ollut Senatsbergtin vuori tarjosi kaivatun lepotauon. Vuorelle kiipeäminen olisi muutenkin ollut kova urakka ja nyt helteellä se todellakin oli sitä. 

Senatsbergetin laella oli pari penkkiä, laavu tulipaikkoineen ja näköalatorni. Yleensä tuollaisesta korkeudesta voisi kuvitella olevan vaikka mitä nähtävää, mutta mielestäni Senatsberget ei järin kummoista näköalaa tarjonnut merellekään. 

Se hyvä puoli torniin kiipeämisessä oli, että likomärkä paita kuivui nopeasti tuulessa. Uudehkon tornin rakentajille täytyy antaa pelkkää plussaa, koska kaiteet olivat erinomaiset ja askelmat sopivassa kulmassa. 

Vaikka kamera killui kaulassa koko matkan, ei muistikortille mitään ihmeempää materiaalia kertynyt. Valokuvausmielessä Senatsbergetin Hyvinvointipolku on jopa tylsä. Sitä se oli mielestäni pitkälti muutenkin, tai sitten odotukset maisemien suhteen olivat vaan liian kovat!