Pyhärannan Reila tunnetaan entisenä armeija-alueena, jossa moni minunkin tuttuni on heilutellut rynnäkkökiväärin piippua.
Reila sijaitsee länsirannikolla, suunnilleen Uudenkaupungin ja Rauman välissä. Viime lauantaina Reilan kyläraittia ajellessani en nähnyt missään ristin sieluakaan, mutta muuten alue näytti hoidetulta ja viihtyisältä.
Hierkonpolku on vajaa kaksi vuotta sitten avattu luontopolku, joka on Reilan kyläyhdistuksen Reidun ja Metsähallituksen luontopalvelujen toteuttama hanke Puolustusvoimien entisellä alueella.
Kuulin ensimmäisen kerran Hierkonpolkusta melkein heti sen valmistuttua, mutta debyyttivisiittini toteutui vasta viime viikolla. Asiasta tuli pari kuukautta sitten juttua työkaverini Timon kanssa, joka oli lomallaan ehtinyt tännekin. Hän kehui kovasti reittiä.
Kolmisen kilometriä pitkä luontopolku kulkee pääosin merenrantaa myötäillen Reidun saunalta osoitteesta Täpöntie 23 Kyhkärännokalle, jonka suurin maamerkki on valtava merivalvontatorni.
Hierkonpolku on molempiin suuntiin merkattu oransseilla puupalikoilla, joita on niin tiheästi, että tuskin surkeinkaan maastossa liikkuja onnistuu eksymään. Se ei ole rengasreitti.
Polun varrelta on komea Hierkonpään laavu grillipaikkoineen merenrannassa. Sieltä löytyy myös vessat ja puuhuone.
Ainakin käyntipäivänämme laavu oli oikein siistissä kunnossa. Grilli on rakennettu aivan maan tasalle ja sen saa peitettyä peltikannella. Siinäpä systeemi, jollaista en muista ennen nähneeni. Ei luulisi ainakaan tuli leviävän.
Kolme kilometriä Reidun saunalta Kyhkärännokkaan meni todella äkkiä. Ainoastaan kova, suoraan mereltä puhaltanut tuuli haittasi menoa. En osannut varautua moiseen keliin. Pitkät housut olisi tarvittu tuollaisella puhurilla.
Maasto oli varsin helppokulkuista, eikä nousuja ollut lainkaan. Kävely komeissa maisemissa rannalla tyrnipuskien lomassa tai kivikkoisessa mäntymetsässä ei ehtinyt käydä tylsäksi.
Vaikka entisellä armeija-alueella olitiinkin, en juurikaan huomannut merkkejä sotilastoiminnasta. Kyhkärännokan valvontatorni ja metsässä ollut betonirakennelma pistivät toki silmään. Mikä lie bunkkerin tuuletuspömpeli ollut.
Koska autolle ja lähtöpaikalle Reidun saunalle oli päästävä takaisin, oli periaatteessa ainoana vaihtoehtona talsia samaa tietä kuin tulikin. Puolet matkasta kävelimme kuitenkin läheistä hiekkatietä pitkin ja loput taas polulla. Eipä ainakaan merituuli päässyt haittaamaan.
Maailma kun on pieni, tapasin Hierkonpolulla vanhan koulukaverini ala- ja yläasteelta. En ollut nähnyt Tiinaa ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen, mutta Facebookissa hänen vaiheitaan on tullut toisinaan seurattua.
Rengasreittinä Hierkonpolku olisi varmasti mielenkiintoisempi, mutta hyvä näinkin. Varmasti tulee käytyä joskus uudelleenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti