Ruissalon Kansanpuistossa 6. lokakuuta

Turun Ruissalossa sijaitseva Kansanpuisto on kooltaan 4,7 hehtaaria. Siellä tulee piipahdettua silloin tällöin, vaikka useimmat ulkoilureissuni Ruissaloon suuntautuvatkin saaren kärkeen Saaronniemeen.

Kansanpuisto on varmasti parhaiten tunnettu Ruisrockista, jota on järjestetty siellä vuodesta 1972 lähtien. Ikävä kyllä festivaali on tällä vuosikymmenellä ajettu suoranaiseen alennustilaan musiikillisen antinsa puolesta. Tapahtuma-aluekin on laajentunut hehtaarikaupalla läheiselle pellolle, jossa sen päälavakin nykyään sijaitsee.

Käväisin Kansanpuistossa vimeksi lauantaina 6. lokakuuta. Tarkoituksenani oli heittää pikku lenkki läheisellä rantapromenadilla ja katsastaa millaiselta syysruska näyttää.

Littoistenjärvellä 14. lokakuuta

Lokakuun puolivälissä Varsinais-Suomessa näyttäytyi syksyn komein ruskaviikonloppu. Omalta osaltani se jäi luontokuvaamisen kannalta vähän torsoksi, sillä muu ohjelma vei leijonanosan kahdesta käytettävissä olleesta päivästä.

Lauantaina 13. lokakuuta upeasta Aino-Mariasta ottamani kuvat Turun Ruissalon Saaronniemessä onnistuivat niin hyvin, ettei toisaalta harmittanut, että muu aika viikonlopusta kului juhlimiseen Vepsän ulkoilusaaren kantakävijöiden kanssa ja siitä lystistä toipumiseen.

Sunnuntaina illansuussa pääsin kumminkin sen verran liikkeelle, että kävimme kaverin autolla Littoistenjärvellä Kaarinan ja Liedon rajamailla. Talsimme Littoistenjärven hiekkarannalta legendaarisen tanssilavan ohi luontopolkua pitkin Järvelään ja takaisin.

Aika peruskauraa tallentui muistikortille tuolla noin tunnin lenkillä, mutta näiden päivää aiemmin otettujen ruutujen jälkeen se ei mieltä suuremmin painanut. http://kaislatuuli.blogspot.com/2018/10/aino-maria-ja-ruissalon-ruska.html

Syyskuinen Askalankoski

Edellisessä blogikirjoituksessani kerroin Paimion parantolasta. Sunnuntaiajelu 23. syyskuuta jatkui parantolasta Askalankoskelle Paimionjokilaaksoon. Se sijaitsee, kuten nimestäkin voi ehkä päätellä, Paimionjoen varrella.

Vuonna 1936 Paimionjokilaaksoon valmistui Askalan voimalaitos, joka on edelleen toiminnassa.

Askalankosken perinnemaisemaa on kunnostettu 90-luvulta lähtien muun muassa niittotalkoilla. Paimion seudun ympäristöyhdistys hoitaa Askalankosken kulttuuriympäristöä, joka on ydinosa Paimionjokilaakson valtakunnallisesti arvokkaasta maisema-alueesta.

Yhdistys voisi hiljalleen ottaa asiakseen rapistuneen luontopolun kunnostamisen. Voimalanhoitajan talon edestä niityn poikki metsärinteeseen ja sieltä padolle etenevä polku voisi olla hieno kokemus, mutta moisessa ryteikössä ja lahonneilla pitkospuilla se on lähinnä vaarallinen.

Askalankoskella tulee poikettua muutaman kerran vuodessa. Kulahtaneesta luontopolusta huolimatta erinomainen retkipaikka.

Paimion parantolan pihamaalla

Sunnuntaina 23. syyskuuta oli tarkoitus käydä tutustumassa Paimion parantolaan. Huomasin Turun Sanomissa pienen ilmoituksen, jossa kerrottiin entisen sairaalan avointen ovien päivästä.

Rakennus sijaitsee Paimiossa, Varsinais-Suomessa ja on Alvar Aallon vuosina 1929-1933 suunnittelema tuberkuloosiparantola. Rakennusta pidetään Aallon varhaisen funktionaalisen kauden päätyönä.

Sairaala toimi pelkästään tuberkuloosiparantolana 1960-luvulle saakka, jonka jälkeen osana Turun yliopistollista keskussairaalaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin keuhko- ja sisätautisairaalana.

Parantola on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä Suomessa.

Tällä hetkellä Paimion parantola on tyhjillään sairaalatoiminnasta ja se asetettiin myyntiin viime kesäkuussa. Toivottavasti kuka tahansa törppö ei sitä osta tai ainakaan keksi sinne mitä tahansa toimintaa, koska noin komea rakennus ansaitsee parempaa käyttöä.

Olin liikkeellä turkulaisen historianharrastajan Harri Nato Leinon kanssa. Innosta puhkuen saavuimme parantolan komealle mäntykangasalueelle, jossa parkkipaikan saaminen tuntui olevan kiven alla. Porukkaa oli näköjään muitakin liikkeellä.

Ennakkotiedoita poiketen avoimet ovet olikin suljetut ovet, ellet kaivellut lompakkoasi ennen sisällepääsyä. Moinen tieto tuli täysin puun takaa. Koska summakin oli mielestämme korkea, jäi Parantolan katselu osaltamme kierrokseen ulkona.

Minulle se ei sikäli ollut suuri menetys, koska olen käynyt rakennuksessa sisällä syksyllä 1991. Tuolloin en tosin ollut yhtä valveutunut arkkitehtuuristen asioiden parissa kuin nykypäivänä, ja olisihan tuossa ollut opaskin kertomassa tarinoitaan.

Syy 27 vuoden takaisiin sairaalareissuihini oli silloinen työkaverini Kustavista, joka loukkaantui hengenvaarallisesti hämärissä olosuhteissa kesäisen tanssi-illan päätteeksi ja oli kuukausitolkulla hoidettavana Paimiossa. Kävin tätä nyttemmin jo edesmennyttä työkaveriani pari kertaa Paimiossa katsomassa.

Aino-Maria ja Ruissalon ruska

Aino-Maria on turkulaislähtöinen kaunotar, jota kysyin alkysyksystä fotomalliksi. Hän näyttikin vihreää valoa ja viime lauantaina tapasimme Turun Ruissalossa.

Syysruska oli viikonloppuna Lounais-Suomessa parhaimmillaan. Luonto oli värikästä ja sitä pyrittiin hyödyntämään kuvissa. Puolisentoista tuntia vierähtikin nopeasti ympäri Saaronniemeä ja viereistä Kolkannokkaa.

Olin etukäteen esittänyt pukutoiveena mustan hatun, jonka huomasin Aino-Marian kuvasta sosiaalisessa mediassa. Se sopikin hyvin!

Yllättyin, kun Aino-Maria kertoi, ettei ole aikaisemmin ollut fotomallina. Paljon luontevampaa ja positiivisempaa mallia ei meinaan heti tule edes mieleen. Fotosessioista jäikin hyvä fiilis ja toivottavasti kuvataan vielä uudelleen.