Heponiemen rasvatyyni pääsiäinen

Kustavin Heponiemessä oli toisena pääsiäispäivänä, maanantaina 21. huhtikuuta, kaunis ja tyyni ilma. Meren äärellä ei ollut aamupäivällä tuulenvirettäkään. Juuri mitään liikettäkään ei ollut missään, mitä nyt eräs pariskunta istuskeli kalliolla koiransa kanssa.

Heponiemen kalliolla seisoo loisto, jonka vieressä on kummeli. Parivaljakko lienee Kustavin kuvatuimpia kohteita. Ja mikä ettei, kyseessä on varsin komea yhdistelmä Iniön aukon rannalla.

Iniön aukko on Kustavin ja nykyisin Paraisiin kuuluvan Iniön välinen merialue. Siellä liikennöi yhteysalus Aurora. Lauttaa ei tällä kertaa näkynyt, vaikka se sahaa väliä useamman kerran päivässä. Kyyti on ilmainen ja kuuluu osana Saariston rengastiehen.

Pomponrahkalla 22. huhtikuuta

Pomponrahka on suoalue Turun lentoaseman eteläpuolella lähellä Kuninkojan kaupungiosaa. Se on osa Natura 2000 -hanketta ja on suuruudeltaan 135 hehtaaria. Alue koostuu eteläisestä Pomponrahkasta ja pohjoisesta Isosuon suoalueista.

Pomponrahka oli minulle ennestään vain nimenä tuttu. Olin nähnyt kaverien kuvia sieltä, mutta eipä ollut tullut itse koskaan käytyä. Viime tiistaina oppaakseni lähti paremmin musiikkipiireissä tunnettu Tony Lundberg. Hän on talsinut alueen pitkospuita ja luontopolkuja pitkin useinkin.

Auto jätettiin Vahdontien pysäköintipaikalle. Pitkospuupolku lähtee metsänreunasta pellon takaa.  Valitsimme luullakseni aivan sattumanvaraisen reitin, jonka pituudeksi tuli parisen kilometriä. Ymmärtääkseni reittimme kulki pelkästään Pomponrahkan alueella, emmekä nähneetkään Isosuota.

Muutama, ilmeisesti turpeennostosta syntynyt lampi näkyi matkalla. Lundbergin mukaan muutama päivä aiemmin siellä oli suorastaan kuhissut sammakoita. Nyt ei valitettavasti näkynyt ainuttakaan. Kutua kylläkin oli.

Reitin pitkospuita oli hiljattain uusittu. Kävely niillä oli helppoa, koska lankut ovat hyvin leveitä. Uskoisin jopa pienessä kekkulissa olevan ulkoilijan suoriutuvan tehtävästä kuivin jaloin. Kuivin suin onkin sitten asia erikseen.

Tiistaisen perusteella on aivan saletti, että jossain vaiheessa Pompanrahkalle täytyy tehdä uusi reissu. Mahdollisesti pitempi ja Isosuon alueelle asti menevä.

Sammakkojahdissa Ruissalossa

Olen kytännyt kahtena edellisenä keväänä tiettyjä Ruissalon lammikoita sillä silmällä. Tarkoitus on nimittäin ollut valokuvata sammakoita. Kamera on roikkunut kaulassa toimintavalmiina. Sille ei kuitenkaan ole ollut käyttöä, koska ainuttakaan kurnuttajaa ei ole näkynyt missään.

Moiset takaiskut painoivat mieltä, kun suuntasin jälleen samoille apajille. Olin kumminkin saanut luotettavilta tahoilta vinkkejä kyseisestä alueesta. Siellä on sammakoita nähty ja kuvattu. Tarkemmin en halua paikkaa määritellä, ettei sinne tule mitään kansanvaellusta tämän viikon lopulla tai ensi vuonna. Sikäli mikäli joku blogiani ylipäätään lukee tai on asiasta kiinnostunut.

Hieman epäilevin mielin astelin niin ikään luontokuvausta harrastavan Miika Hyttisen kanssa kamerat tanassa kohti lätäkköjä. Tokkopa siellä nytkään mitään liikettä olisi. Pelko kumminkin osoittautui välittömästi turhaksi, sillä Miika bongasi sammakon ennen kuin ehdimme edes asettautua paikoillemme.

Elikoita oli puolisen tusinaa. Pulskassa kunnossa olevat pallosilmät eivät kuvaajista välittäneet tuon taivaallista, vaan poseerasivat kuin tarjottimella. Sain mielestäni oikein hyviä otoksia, joten parin vuoden takaiskut tuli samalla kuitattua.

 

Pääsiäisenä Kustavin Vuosnaisissa

Pääsiäissunnuntai on päivä, jolloin Jeesus nousi haudastaan ylös taivaaseen. Minä puolestani nousin Turussa kaverin autoon Turussa ja huristelimme Saariston kuningaskuntaan Kustaviin hienon ilman vallitessa.

Vartsalan saaren kärjessä sijaitsevalla Vuosnaisten Meriasemalla koettiin muutama vuosi sitten omistajanvaihdos. Pitkäaikaiset yrittäjät siirtyivät pois ja tilalle tuli nuorempi perheyritys. Ainakaan ulkoisesti ei mikään ole muuttunut, vaan rakennus terasseineen ja tarjoiluineen on ennallaan.

Poikkesimme samalla Kustavin Kalatuvilla, joka sijaitsee niinikään Vuosnaisen niemessä, Meriaseman naapurissa. Oluttuoppi on molemmissa kuppiloissa Kustavin oloihin nähden huokeissa hinnoissa, sillä isosta ohrapirtelöstä ei joudu pulittamaan viittä euroa enempää. 

Mikä olisikaan ollut hienompaa kuin ruveta kumoamaan olutmaljoja oikein urakalla. Aurinko paistoi täydellä terällä ja tyyni meri kimmelsi parinkymmenen metrin päässä. Koska olin tuossa vaiheessa kuskina, ei homma oikein luonnistunut. Niinpä tyydyin imuroimaan vihreää Smurffia.

Pitkään laiturissa maannut troolari Alfa oli remontissa. Tiedä sitten millaista rakennelmaa siihen on tulossa, mutta tällä hetkellä paatti näytti perin merkilliseltä. Alfan läheltä lähtee yhteysalus Viggen Ahvenanmaan Brändöön. Kolinasta ja autovirrasta päätellen se poikkesikin laiturissa.

Erään kustavilaisen lossikuskin mukaan merikotkia lentelelee alueella niin paljon, että hän bongaa niitä joka päivä. Yritin etsiä jotain isoihin lintuihin viittaavaa, mutta eipä tietenkään edes yhtään lokkia näkynyt lähistöllä. 

Korppoolaismäellä

Eilen sain vihdoin aikaiseksi käydä Korppoolaismäellä. Homma on ollut viritteillä jo jonkin aikaa, mutta vaati pieniä ponnisteluja toteuttaa se. Harvinaisen sitkeä flunssa vaivasi melko tarkalleen viikon ja kaikki toiminta oli suorastaan ylivoimaista.

Mielessäni oli nähdä Aurajoen alajuoksu ja Telakkarannan rakennusvaiheet. Uusia taloja on jo valmistunut Wärtsilän entiselle laivateollisuusalueelle ja lisää tulossa. Alue tulee todennäköisesti olemaan varsinainen ökymiljöö, eikä sinne ole asiaa asumaan kuin paksun lompakon omistavilla.

Rakennusprojekti on jo kestänyt muutaman vuoden. Vanhat teollisuusrötisköt purettiin pois rumentamasta maisemaa ja kalliota louhittiin valtavat määrät. Rekkarallissa vietiin pahimmillaan sata kuormaa kiveä päivässä. Wärtsilän vanhat nosturit säilytettiin ja ovat nyt näemmä myös maalattu.

Korppoolaismäen päällä on iso joutomaa-alue. Siitä saisi varmaan pienellä kehittelyllä komean puiston. Nyt se muistuttaa roskineen lähinnä pussikalja-aluetta, josta on tavallista komeammat näköalat.

Joen toisella puolella näkyy legendaarisia laivoja kuten Suomen Joutsen ja Bore. Turun linna ja ruotsinlaivojen terminaalit häämöttävät hieman kauempana. Turun vanha vankila näkyy mahtavana jöötinä Kakolanmäen päällä.

Moni saattaa yllättyä Korppoolaismäen laajuudesta. Stårlarmkinkadun ja Aurajoen väliin jäävä alue on lopulta yllättävän iso. Sieltä löytyy Wärtsilän tehtaan ohella pientaloasutusta, sotien jälkeen rakennettu rintamiestaloalue ja Majakkarannan kerrostaloalue Pitkänsalmen rannalla. Viheralue mäen laella on monen hehtaarin kokoinen.

Pääsiäisajelulla Kakskerrassa

Turkulainen Kimmo Lepa Lehto on ollut tuttu mies parisenkymmentä vuotta. Yleensä olemme tavanneet rokkikeikoilla tai levykaupoissa, mutta tällä kertaa hänen autossaan. Nimittäin jo tovin oli ollut viritteillä käydä jossain maakunta-ajelulla kun sopiva tilaisuus tulee. Pääsiäisen aikoihin sellainen sitten tuli.

Luonnollisesti otin kameran mukaan, sillä ilman sitä en nykyään oikein mihinkään lähdekään. Lepa liikkuu ahkerasti Turun lähistöllä erilaisissa luontokohteissa ja myös valokuvaa niitä. Ehdotin suunnaksi Kakskertaa, joka on Turun saaristoa sanan varsinaisessa merkityksessä, koska kuuluu Turkuun.

Kakskerta on entinen kunta, joka liitettiin Turkuun vuonna 1968. Naapurikunnat olivat ennen kunnan lakkauttamista Rymättylä, Parainen, Kaarina ja Turku.

Kakskertaan ajellaan Hirvensalon ja Satavan saarien läpi. Niin sanottu Myllykylän lenkki kiertää Kakskerran. Kapealla tiellä ei kannata paljon kaasutella, sillä kaupungin linja-auton tullessa vastaan voi äkkiä olla ojassa.

Myllykylän reitin varrella on jalkaväenkenraalin ja Mannerheim-ristin ritarin numero 162 Adolf Ehrnroothin (1905-2004) talo. Se ei näy päätieltä, mutta on aivan sen läheisyydessä. Luonnollisestikaan paikalla ei ole suotavaa käydä kuikuilemassa, vaikka mieli vähän tekisikin.

Olen ollut kaksi kertaa kuvaamassa häitä Kakskerran kirkossa. Keskiaikaisen mallin mukaan tehty yksilaivainen harmaakivikirkko on yllättävän pieni. Hautausmaalla oleva, ilmeisesti entinen ruumishuone, muistuttaa arkkitehtuuriltaan lähinnä jotain roomalaista rakennusta ja on perin kummallisen näköinen näillä leveysasteilla.

Kirkosta tuli ulos vanhempi mies, joka ryhtyi välittömästi heittämään läppää kuin olisi ollut hyväkin tuttumme. Äijällä oli kai taka-ajatus, sillä pian huomasimme olevamme työntämässä hänen upouutta Terhi-merkkistä soutuvenettään rantaan. Mies joko asuu tai mökkeilee aivan kirkon viereisellä tontilla.

"Siellä alla on paljon rottia, eikä meidän kissammekaan saa niitä tapetuksi", kommentoi mies kun huomasi minun ottavan kuvan ruumishuoneesta. Uskoisikohan tuota.

Valkoposkihanhet ovat tulleet jälleen kesäksi Suomeen. Harjattulan rantasaunan edustalla niitä tepasteli muutama. Komea lintu, vaikka ulostaakin jatkuvalla syötöllä savukkeen kokoisia pötkylöitä.

Harjattulan lähellä näkyi pari valkohäntäpeuraa kaukana pellolla. Harvinaista, että satuin näkemään lajin taas. Edellisestä kerrasta ei ollut kuin reilu viikko. Kunhan vaan ei konepellille tupsahda.