Korppoolaismäellä

Eilen sain vihdoin aikaiseksi käydä Korppoolaismäellä. Homma on ollut viritteillä jo jonkin aikaa, mutta vaati pieniä ponnisteluja toteuttaa se. Harvinaisen sitkeä flunssa vaivasi melko tarkalleen viikon ja kaikki toiminta oli suorastaan ylivoimaista.

Mielessäni oli nähdä Aurajoen alajuoksu ja Telakkarannan rakennusvaiheet. Uusia taloja on jo valmistunut Wärtsilän entiselle laivateollisuusalueelle ja lisää tulossa. Alue tulee todennäköisesti olemaan varsinainen ökymiljöö, eikä sinne ole asiaa asumaan kuin paksun lompakon omistavilla.

Rakennusprojekti on jo kestänyt muutaman vuoden. Vanhat teollisuusrötisköt purettiin pois rumentamasta maisemaa ja kalliota louhittiin valtavat määrät. Rekkarallissa vietiin pahimmillaan sata kuormaa kiveä päivässä. Wärtsilän vanhat nosturit säilytettiin ja ovat nyt näemmä myös maalattu.

Korppoolaismäen päällä on iso joutomaa-alue. Siitä saisi varmaan pienellä kehittelyllä komean puiston. Nyt se muistuttaa roskineen lähinnä pussikalja-aluetta, josta on tavallista komeammat näköalat.

Joen toisella puolella näkyy legendaarisia laivoja kuten Suomen Joutsen ja Bore. Turun linna ja ruotsinlaivojen terminaalit häämöttävät hieman kauempana. Turun vanha vankila näkyy mahtavana jöötinä Kakolanmäen päällä.

Moni saattaa yllättyä Korppoolaismäen laajuudesta. Stårlarmkinkadun ja Aurajoen väliin jäävä alue on lopulta yllättävän iso. Sieltä löytyy Wärtsilän tehtaan ohella pientaloasutusta, sotien jälkeen rakennettu rintamiestaloalue ja Majakkarannan kerrostaloalue Pitkänsalmen rannalla. Viheralue mäen laella on monen hehtaarin kokoinen.

Sunnuntaikävelyllä Aurajokirannassa

Sunnuntaina 3. maaliskuuta pyrytti lunta koko aamun niin paljon, ettei ulkoilu tullut kysymykseenkään. Mutta kas kummaa, sade loppui puolenpäivän jälkeen. Aurinko alkoi paistaa täydeltä terältä. Moisesta säämetamorfoosista innostuneena päätin lähteä kävelylle Aurajoen rantaan.

Ikkunasta ulos kurkkiessani en huomannut lainkaan, että ulkonahan oli aivan helvetin kylmä. Jäi nimittäin lämpömittarin tutkailu kokonaan väliin. Olin jo jonkun matkaa kävellyt, kun aloin harkitsemaan täyskäännöstä takaisin sohvanpohjalle. Viima oli aivan mieletön ja pakkasta karkean arvion mukaan kymmenisen astetta. Ne yhdistettynä päästiin melko miesmäisiin lukemiin. Aurinko ei paljon kulkijaa lämmittänyt, mutta nosti sentään mielialaa.

Jotten sentään ihan sokerista olisi ollut, päätin käppäillä Turun sataman suuntaan. Förillä Aurajoen yli Läntiselle rantakadulle, siitä Forum Marinumin ja Suomen Joutsenen kulmille.

Lenkin varrelta tuli jonkun verran julkaisukelpoisia kuvia. Hyytävä kylmyys ei niistä tosin välity juuri ollenkaan.