Aurajoen jäällä 11. helmikuuta

Sunnuntaina 11. helmikuuta tieni vei Turun Aurajoen itärannalle. Aurinkoisena, joskin tuulisena pyhäpäivänä ihmisiä oli liikkeellä valtavasti. Syynä moiseen oli pari päivää aikaisemmin avattu jääsilta.

Aurajoessa on ollut jääsilta viimeksi talvella 2018. Sen koommin Turun seudulla ei ole näin kovaa pakkastalvea ollutkaan. Tällä kertaa kylmästä ilmastosta on saatu nauttia tai kärsiä vähän liiankin kanssa, pakkanenhan alkoi paukkua jo marraskuussa. Eikä loppua valitettavasti näy. 

Minut Aurajoen jäälle ajoi kiinnostus nähdä läheltä hiljattain uponnut ravintolalaiva Esposito. Olen kesäisin käyttänyt aluksen palveluja aina silloin tällöin. Se sijaitsee hyvässä paikassa jokilautta Förin vieressä vilkkaasti liikennöidyn Läntisen Rantakadun varrella. Terassilla on mukava tiirailla ohikulkevia ihmisiä ja siemailla ohrapirtelöä. 

Jäiden keskellä kallellaan makaava Esposito oli surullinen näky. Tuskin siitä enää tulee kalua. Turun Sanomien taannoisen artikkelin mukaan laivan raumalainen yrittäjä katseleekin jo uutta alusta samalle paikalle.

Päivän toinen tehtäväni oli löytää Matkahuollon pakettiautomaatti, jotta saisin Kiinasta tilaamani lähetyksen noudettua. Sain halvalla tuotteen, jollaisesta olisin esimerkiksi K-Marketissa joutunut pulittamaan paljon enemmän. En ole ennen näitä ns. kiinankirjeitä suosinut, mutta saapa nähdä jos joskus toistekin.

Ongelmaksi uhkasi muodostua pakettiautomaatin löytyminen. Pömpelin osoitteeksi oli merkitty Tiilentekijänkatu 3. Siinä on asuinkerrostalo. Ystävällinen rouvashenkilö neuvoi, että automaatti löytyy noin sadan metrin päästä Vilhonkadun ja Tiilentekijänkadun kulmasta. Ihmettelen miksi moinen paikka on valittu. 

Luukun avaamiseen tarvittiin Matkahuollon kännykkäsovellus ja puhelimesta piti pistää sijainti päälle. Ja kas, luukku ponnahti auki paljastaen lähetykseni. Etenkin ikäihmisille suosittelen kuitenkin helpompaa ostostapaa. 

Föritanssit 17. toukokuuta 2014

Lauantaina 17. toukokuuta sää helli kansalaisia lounaisrannikolla. Kesän terassikausi on jo täydessä vauhdissa ja niinpä lähdin itsekin kantamaan kortta kekoon. Suuntana oli Turussa Itäisen Rantakadun varrella oleva Wanha Rahtilaiva eli tuttujen kesken Rahtis.

Ohrapirtelöä juodessani korviini kantautui musiikkia. En osannut paikallistaa sitä. Rahtiksen kaiuttimista se ei ainakaan tullut, eikä myöskään vastapäisestä kuppilasta. Avuliaat kanssaihmiset tiesivät, että jokilautta Förillä on parhaillaan tanssit menossa.

Viimeisteltyäni tuoppini, päätin käydä katsomassa mikä homman nimi oikein on. Föritansseista kun en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Viimeksi vastaava tilaisuus on kuulemma järjestetty monta vuotta sitten.

Föri oli tupaten täynnä. Lautta kulki hieman toispuoleisesti, sillä ihmiset olivat pakkautuneet vastapäätä ohjauskoppia ja orkesteria. Osa oli ohikulkumatkalla, muutama innokas pari tanssi ja jotkut vain seurasivat meininkiä.

Nelihenkinen bändi soitti Amerikan etelävaltoista tuttua musiikkityyliä, bluegrassia. Orkesterin nimi oli Port Arthur Bluegrass Band. Banjoa soittanut ja laulupuolen hoitanut mies oli parikymmentä vuotta sitten suosionsa huipulla olleesta turkulaisyhtye Vilperin perikunnasta tuttu Harry Vuorinen. Muita muusikoita en tunnistanut.

Poliisitkin tekivät vierailun lautalle. He eivät panneet jalalla koreasti, vaan toinen paineli ohjaamoon puhalluttamaan kuskin. Tulos oli kai puhdas nolla promillea, koska kohta taas seilattiin Aurajoen toiselta puolelta toiselle.

Muutama vuosi sittenhän uutisoitiin, että Föri-kuski oli kärynnyt ratista. Tai pikemminkin kai ruorista. Äijä oli puhaltanut oikein kunnon lukemat ja laiturit vaan kolisseet rantautuessa.  

Föritanssit oli mielenkiintoinen ja hauska tapahtuma, jollaisia soisi olevan useamminkin. Mukava piristys muutenkin aurinkoisena päivänä.

Aurajoki 27. maaliskuuta

Tänään töistä tullessa ajelin pari kertaa "Turun ja Åbon" väliä Förillä. Se on kevyen liikenteen lossi, joka kulkee ilman aikataulua Aurajoessa Tervahovinkadun ja Wechterinkujan välillä.

Mikään uusi tuttavuus Föri ei allekirjoittaneelle toki ole. Nyt vaan sattui olemaan todella hieno ilma ja kamera mukana, joten pieni jokiristeily oli paikallaan. Itse Föristä en tällä kertaa sattunut ottamaan ainuttakaan kuvaa, vaikka yleensä siitäkin on ollut tapana ottaa pari fotoa vastaavissa tilanteissa. Komeat jokinäkymät veivät nyt mennessään.

Sunnuntaikävelyllä Aurajokirannassa

Sunnuntaina 3. maaliskuuta pyrytti lunta koko aamun niin paljon, ettei ulkoilu tullut kysymykseenkään. Mutta kas kummaa, sade loppui puolenpäivän jälkeen. Aurinko alkoi paistaa täydeltä terältä. Moisesta säämetamorfoosista innostuneena päätin lähteä kävelylle Aurajoen rantaan.

Ikkunasta ulos kurkkiessani en huomannut lainkaan, että ulkonahan oli aivan helvetin kylmä. Jäi nimittäin lämpömittarin tutkailu kokonaan väliin. Olin jo jonkun matkaa kävellyt, kun aloin harkitsemaan täyskäännöstä takaisin sohvanpohjalle. Viima oli aivan mieletön ja pakkasta karkean arvion mukaan kymmenisen astetta. Ne yhdistettynä päästiin melko miesmäisiin lukemiin. Aurinko ei paljon kulkijaa lämmittänyt, mutta nosti sentään mielialaa.

Jotten sentään ihan sokerista olisi ollut, päätin käppäillä Turun sataman suuntaan. Förillä Aurajoen yli Läntiselle rantakadulle, siitä Forum Marinumin ja Suomen Joutsenen kulmille.

Lenkin varrelta tuli jonkun verran julkaisukelpoisia kuvia. Hyytävä kylmyys ei niistä tosin välity juuri ollenkaan.

Sammal Hunsvotissa

Sammaleen Ruissalossa otettu promokuva. 


Turun Läntisellä Rantakadulla sijaitseva Satamakapakka Hunsvotti oli allekirjoittaneelle uusi tuttavuus. Juurikaan tutumpi ei ollut siellä esiintynyt Sammal -yhtye. Turkulaiselle Svart Recordsille levyttävä orkesteri on aikaansaanut pientä kuohuntaa ainakin Turun seudulla. Olipa viime keskiviikon Turun Sanomissakin iso juttu.

Muutamat kaverini olivat lauantaina 19. tammikuuta menossa Hunsvottiin Sammaleen levynjulkistamiskeikalle ja pyysivät sinne mukaan. Lähtö toiselle puolelle Aurajokea todella kannatti, sillä orkesterin 70-lukuinen progressiivinen rock kuulosti hyvältä.

Matkaa asunnoltani Hunsvottiin ei ole linnuntietä juuri mitään. Paikka on melkein suoraan toisella puolella jokea. Viimeinen Föri eli jokilautta kulkee tähän vuodenaikaan kello 21, joten sitä ennen piti lähteä matkaan, ettei tarvinnut kiertää Martinsillan kautta.

Alkuverryttelyt hoituivat Linnapubissa, jossa iso tuoppi oli kallistunut neljään euroon. Se taisi olla viimeksi 3,50 euroa. En tosin tarkkaan muista koska siellä edellisen kerran vierailin, mutta kumminkin.

Sammaleen laulaja Jan-Erik Kiviniemi pitelee käsissään yhtyeensä uunituoretta lp-levyä Satamaravintola Hunsvotissa. 

Hunsvotin yläkerta näytti olevan ruokapaikka Rantakerttu. Eipä ole tullut käytyä, koska epäilen hintojen olevan sitä luokkaa, ettei ole varaa herkutella siellä. Mutta saatan olla väärässäkin. Ainakin samalla kadulla sijaitseva Forum Marinumin ravintola Daphne on hinnoiteltu niin ylös, ettei siellä olisi varmaan varaa juoda vesilasillistakaan.

Sammaleen keikka sen sijaan oli ilmainen. Kummallista, koska nykyään joutuu pulittamaan tukon kahisevaa vähän joka asiasta. Hunsvotti oli tilaltaan kapeahko ja tupaten täynnä. Jotenkin tuli vanha kantakuppilani Down Town mieleen. Ruuhkassa oli silti sopusointu, eikä tönimistä esiintynyt.

Sammal soitti täydelle tuvalle. 

Sammaleen biisit eivät ole mitään helppoja hyräilyrallatuksia, mutta eivät myöskään liian vaikeita minunkaan makuuni. Yhtyeen soundit olivat todella hyvät, eikä volyymitaso ollut liian kova. Koska en tuntenut yhtyeen tuotantoa ennestään, en osaa sanoa kappaleista sen kummempaa. Pari biisiä ehdin kuunnella Youtubesta muutama päivä sitten. Ainakin Kylmää usvaa on hieno esitys ja sen vanhasta filmimateriaalista koottu video nostalginen.

Yhtyeen samanniminen esikoislevy on julkaistu myös vinyylinä. Tässä on bändi, johon pitää perehtyä tarkemmin!

Turku valokuvissa -näyttely

Turku valokuvissa -julkaisu ja -näyttely tarjoavat tunnistettavia ja samalla uusia näköaloja Suomen vanhimpaan kaupunkiin.

Pääosin Turun museokeskuksen valokuva-arkiston kokoelmista koostetussa näyttelyssä kävijä pääsee tarkkailemaan sotia edeltäneen ajan Turkua kaupunkikuvaajien linssien läpi nähtynä.

Vaihtelevat kuva-aiheet tehdassaleista Aurajoen siltoihin ja studiomuotokuvista laitakaupungin puutaloihin luovat ainutlaatuisen laajan katsauksen menneiden vuosikymmenten Turkuun. Näyttelyssä on esillä kuvia, joista suurin osa on ensimmäistä kertaa yleisön nähtävillä. Suurikokoisissa reproduktioissa valokuvien vivahteikkaat yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa.

Näyttely on esillä Logomossa 27.4-29.7.2012 ja siihen on mahdollisuus tutustua ilman sisäänpääsymaksua. (logomo.fi)

Turku valokuvissa -näyttelyä on hehkutettu niin paljon, että se oli käytävä katsomassa kun vielä ehtii. Samalla reissu oli ensivisiittini Logomoon.

Jollei näyttelykuvia pällistele ja kummastele todella intensiivisesti, kuluu kierrokseen aikaa noin 15 minuuttia. Aiheet ovat pääosin mielenkiintoisia. Samalla niitä olisi voinut olla esillä vaikka tuplamäärä. Tila ei olisi loppunut kesken.

Kun kuvat valinnut henkilö tekee omat päätöksensä, jää rannalle paljon mielenkiintoista materiaalia. Lopputulos ei siten aina ole kovin onnistunut. Näin kävi esimerkiksi Timo Saarniemi -näyttelyn kanssa viime keväänä yliopiston tiloissa. Tiedä mitä herkkuja tästäkin näyttelystä jäi pimentoon, ainakin esillä olevien kuvien vähyys yllätti.

Kovinta tuijotusta osaltani sai kuva, joka esitti "Ylistä föriä". Veikkasin sen olleen jossain nykyisen Myllysillan kohdalla. Kaverini puolestaan väitti, että "ylinen föri on sama kuin nykyinen föri, näin olen kuullut". En jaksanut ruveta kinaamaan asiasta toisten kuullen Logomon aulassa. Jos kuulopuheet ovat oikeammassa kuin omat silmät ja päättelykyky, tunnustan tappioni.

Ylinen föri. Mitä tässä kohdassa on nykyään? Nykyinen föri on mielestäni kauempana Aurajoen alajuoksulla.


Pientä kummastusta herätti näyttelytilan suulla istunut kolmekymppinen nainen, joka oli pukeutunut kuin Peppi Pitkätossu. Ilmeisesti hän oli töissä Logomossa. Nyrpeän näköinen punapää taisi tasan kerran aukaista suunsa ja ns. tehdä töitäänkin. "Sä voit kääntyy tosta vasemmalle", oli vastaus kun joku turisti erehtyi kysymään ongelmaansa neuvoa. Kyllä on taas suojatyöpaikka keksitty.

Logomossa 5. elokuuta esiintyvä legendaarinen Uriah Heep ei ollut missään esillä. Kummallista touhua, ettei keikkaa mainosteta itse pääkallopaikalla. WASPin lokakuun keikasta oli sentään yksi juliste ilmoitustaululla.