Valon polku Aurajoen varrella

Turussa järjestettiin Valon polku-niminen tapahtuma torstaista sunnuntaihin 5.-8. joulukuuta. Tätä kirjoittaessani mattimyöhäiset saattavat vielä ehtiä ihastelemaan Aurajoen varren valotaideteoksia. 

Olin seuraamassa tapahtumaa lauantaiehtoolla. Liikkeellä oli kymmeniä tuhansia muitakin. Tätä en osannut ottaa huomioon suunnatessani hienosti valaistun Manillan kautta jokilautta Förille. Risteily jäikin tekemättä huomatessani kyytiin pyrkivän ihmismäärän. Jonoa oli satoja metrejä! 

Väkimäärä toi mieleen Turussa usein nähdyn purjelaivatapahtuma Tall Ships Racen. Pikku tuumailutauon jälkeen palasin kotipihalleni ja hain auton. 

Forum Marinumin valtava parkkipaikka oli suljettu, mikä aiheutti liikennetukoksia Linnankadulle. Järjestysmiehet käännyttivät autoilijat pois, vaikka tilaa olisi helposti ollut yli sadalle autolle. "Tänne pääsee vain järjestäjät autoineen", kertoi tienposkessa seisoskellut huomioliivikaveri. Käsittämätön ratkaisu!

Löysin parkkipaikan Turun linnan takaa. Linnalta on kivenheitto Forum Marinumille, jossa ensimmäiset valoteokset sijaitsivat. Myös museolaiva Suomen Joutsen oli avoinna viimassa hytiseville ihmisille. 

Tapahtuma-alue ulottui Marinumin ympäristöstä Tuomiokirkolle. Matkaa kertyi yli kolme kilometriä, joka liukkaalla kelillä ihmispaljouden seassa puikkelehtiessa ei ollut helpoin taival. Lisäksi kiusana oli kylmän kostea tuuli. Se tosin helpotti keskustan suunnassa, eikä vaivannut enää Teatterisillan paikkeilla. 

Pääosin valotaideteokset olivat hienoja. Niitä olisi samalla vaivalla voinut olla enemmänkin, koska tilaa ainakin oli. Esimerkiksi Förin lähelle Barkerinpuistoon olisi mahtunut vaikka mitä kivaa. 

Joessa Martinsillan kupeessa ollutta kuutiojuttua en oikein ymmärtänyt, mutta kai sekin lukemattomia faneja keräsi. 

Jokivarren ravintolat olivat tupaten täynnä ihmisiä. Tiliä tehtiin varmasti enemmän kuin koko kuun aikana. Pariin kuppilaan tuli kurkattua, mutta eipä ollut toivotakaan päästä tuulikaappia edemmäs. 

Iltalenkkinä Valon polku oli mukava. Liukkaudesta ja väenpaljoudesta joutuen kumminkin sen verran epämukava, että paluumatka autoa hakemaan taittui bussilla. Kauppatorilta satamaan matkanneessa ajoneuvossa oli paljon iloisia ruotsinlaivoille menijöitä.

Lumi ja Maria Turussa

Syyskuun toisena sunnuntaina tapasin vanhat tuttuni Marian ja Lumin. Loppukesäiseen tapaansa he olivat Turussa lomalla, tehden tosin lähtöä seuraavana päivänä.

Lumi ei tosin kovin "vanha" tuttu ole, sillä kuvien ottopäivänä hän oli vielä kymmenen. Eilen tuli vuosia yksi lisää. 

Mariaan tutustuin aikoinaan samalla työpaikalla Turussa. Maailman turuilla paljon matkustellut nainen päätyi lopulta Kiinaan, jossa Lumi syntyi. Koronapandemian aikana maasta ei päässyt vuosiin pois, mutta kun pääsi, muutti perhe Englantiin. 

Maria oli ensimmäisen kerran fotomallinani kesällä 2008. Sittemmin aika monta kertaa, en ole pitänyt tarkempaa lukua. Lumi on ollut mukana aina tavatessamme; kerrassaan ilmiömäinen kameran edessä hänkin. 

Puhelimessa piti hetken miettiä missä tapaamme ja kuvia otamme, mutta asia ratkesi helposti. Turun linnanpuisto, osin linnan sisäpihakin ja Forum Marinumin edusta Aurajoen rannalla toimivat miljöönä. 

Pari linkkiä vanhempiin Maria & Lumi-kuviin:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2015/09/maria-ja-lumi-ruissalossa.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2019/08/maria-ja-lumi-samppalinnassa.html

Föli-vesibussin kyydissä

Viime vuonna aloitettu Turun kaupungin Föli-vesibussikokeilu sai niin hyvän vastaanoton, että sitä päätettiin jatkaa tulevina kesäkausina.

Kyseessä on Aurajoesta, kaupungin keskustasta Martinsillan kupeesta lähtevä vesibussi, jonka toinen päätepiste on Ruissalon Kansanpuiston laituri.

Reitille on lisätty pysäkkejä viime kesästä. Uutuutena on Pikisaari Hirvensalossa. Sen sijainti on aika tarkkaan Ruissalon Kansanpuistoa vastapäätä. Tämän lisäksi stopit ovat Forum Marinumin ja Ruissalon telakan edustalla.

Matka Aurajoesta Martinsillan kupeesta Kansanpuistoon kestää noin 45 minuuttia ja kyytimaksu on sama kuin paikallisliikenteen bussilipun hinta eli kolme euroa.

Maanantaina 21. toukokuuta startannut kausi sai välittömästi ihmiset liikkeelle. Koska sattui olemaan helleviikko ja minulla aamuvuoroa töissä, päätin kantaa korteni kekoon torstaina 24. päivä.

Hieman vaatimattomamman MS Ruissalo -aluksen seuraksi reitille on tuotu Mikkelistä asti massiivinen MS Jaarli. Sekin täyttyi oitis päivän viimeisellä kello 18:30 lähdöllä.

Kansimiehen mukaan matka Mikkelistä Turkuun kesti kokonaiset kolme päivää. En kysynyt tarkemmin mitä reittiä he sieltä tulivat, mutta on siinä saanut tovin seilata.

Illan viimeiselle vuorolle Jaarli lähti vähän myöhässä. Eipä haitannut pätkääkään kun ei ollut kiire mihinkään. Kunhan halusin nähdä millainen Föli-risteily käytännössä on.

Pikisaaren laiturissa en ollut ennen käynytkään. Sama homma Ruissalon telakan suhteen. Molemmissa on ravintola; jos vaikka janottaa, niin ei muuta kuin hyppää pois ja menee vetäisemään huiviin muutaman ohrapirtelön. Takaisin kyytiin pääsee sitten myöhemmin. Tosin uudella maksulla, koska käsittääkseni lippu on voimassa kaksi tuntia.

Päivittäistä Föli-vesibussiliikennettä jatkuu 2. syyskuuta asti. Sen jälkeen liikennöintiä jatketaan syyskuun kahtena seuraavana viikonloppuna.

Henna Aurajokirannassa

Tamperelainen tanssija, malli ja fitness-urheilija Henna Peltonen oli hiljattain Turussa käymässä ja pisti viestiä jos kiinnostaisi ottaa samalla valokuvia. Hulluhan tuollaisesta kieltäytyy. Olin välittömästi valmis kuin partiopoika.

Pikaisen mietinnän jälkeen keksin kuvausmiljööksi Aurajokirannassa sijaitsevan Forum Marinumin alueen. Siellä saikin rauhassa kuvata pikku pakkasessa, hennon lumisateen tippuessa taivaalta.

Olen tuntenut Hennan viitisen vuotta. Pari kertaa vuodessa kamerani on huutanut hoosiannaa siihen malliin, että esimerkiksi viime kesäisiä fotoja en ole ehtinyt vielä edes kunnolla purkaa. Jossain vaiheessa, ehkä jo lähiaikoina, lisäilen blogiin aurinkoisia ja rohkeita rantakuvia Hennasta.

Henna-julkaisut ovat blogilaskurin mukaan olleet yleensä luetuimpia. Kontrasti luonto- tai mallikuvien välillä onkin huima. Tosiasia on, että naiskauneus kiinnostavaa aina sukupuolesta riippumatta enemmän kuin vaikka Marttilan Korven eräreitistö. Kumminkin joillakin on pokkaa väittää silti aivan muuta.

Henna on malliammattilainen. Häntä ei tarvitse ohjata kuvaustilanteessa juuri lainkaan, kunhan vaan näytän missä kohtaa kuvataan. Tällä systeemillä on mielestäni on syntynyt hyvää jälkeä. Tällä kertaa tuli tällaista.

Sukellusveneet Suomessa

Helmikuussa Forum Marinumissa Turussa aukesi näyttely, joka käsittelee suomalaisia sukellusveneitä. Nykysuomalainenhan on tuttunut siihen, ettei sellaisia olekaan. Kun historiaa penkoo hieman taaksepäin, huomaa olevansa pahasti väärässä.

Allekirjoittaneen piti mennä näyttelyyn jo talvella, mutta asia venähti peräti viime sunnuntaihin saakka. Lipun Forum Marinumiin sai Turun päivän kunniaksi puoleen hintaan ja samalla tuli koluttua muutkin näyttelytilat läpi. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Crichton-Vulcanin telakka rakensi 1930-luvulla sitten Aurajoen suussa neljä viidestä sukellusveneestä, jotka olivat Suomen merivoimien käytössä. Näyttely kertoo sukellusveiden toiminnasta Suomessa niin sodan kuin rauhankin aikana.

Suomalaiset sukellusveneet eivät ole seilanneet enää vuoden 1944 jälkeen, jolloin ne varastoitiin Suomenlinnaan. Pariisin rauhansopimus vuonna 1947 kielsi Suomen merivoimilta sukellusveneet ja Vetehis-luokan veneet.

Neuvostoliiton hajottua 1991 Suomi irtisanoi sopimukset. Merivoimat saisivat jälleen hankkia sukellusveneitä, mutta kalleutensa ja maanpuolustuksellisen tarpeellisuutensa takia niihin ei ole investoitu. Ainoa suokellusvene Suomessa on 1933 valmistunut ja vuodesta 1973 Suomenlinnassa museonähtävyytenä oleva Vesikko.

Moni muistaa 80-luvun lopulla matkailukäytössä olleen Ranuan sukellusveneen. Sameassa järvessä näkyvyys oli miltei olematonta, joten bisneskin kuihtui varsin nopeasti. Helsingissä ihmeteltiin seuraavalla vuosikymmenellä neuvostoliittolaista Juliet -luokan K-77 -sukellusvenettä, jonka entinen presidentin vävy, liikemies Jari Komulainen toi sinne turistipyydykseksi.

Turussa Pansion telakalla rakennettiin 80-luvun lopulla muutama sukellusvene turistikäyttöön. Nykyään ainakin kaksi näistä keltaisista sukellusveneistä on Kanarian saarilla. Vuonna 2009 näin sellaisen Gran Canarialla Puerto Moganin satamassa. Talvella 2013 olin vastaavan kyydissä Lanzarotella Puerto Calerossa. Hieno kokemus olikin.

Kommodori (evp) Kai Varsion sukellusveneaiheinen postimerkkikokoelma on ensimmäistä kertaa julkisesti esillä. Isompaa tavaraa edustavat muun muassa merenpohjasta nostetut sukellusveiden osat, Raisiossa 90-luvun alussa valmistettu turistisukellusvene ja runsaat valokuva- ja filmimateriaalit.