Viime vuonna aloitettu Turun kaupungin Föli-vesibussikokeilu sai niin hyvän vastaanoton, että sitä päätettiin jatkaa tulevina kesäkausina.
Kyseessä on Aurajoesta, kaupungin keskustasta Martinsillan kupeesta lähtevä vesibussi, jonka toinen päätepiste on Ruissalon Kansanpuiston laituri.
Reitille on lisätty pysäkkejä viime kesästä. Uutuutena on Pikisaari Hirvensalossa. Sen sijainti on aika tarkkaan Ruissalon Kansanpuistoa vastapäätä. Tämän lisäksi stopit ovat Forum Marinumin ja Ruissalon telakan edustalla.
Matka Aurajoesta Martinsillan kupeesta Kansanpuistoon kestää noin 45 minuuttia ja kyytimaksu on sama kuin paikallisliikenteen bussilipun hinta eli kolme euroa.
Maanantaina 21. toukokuuta startannut kausi sai välittömästi ihmiset liikkeelle. Koska sattui olemaan helleviikko ja minulla aamuvuoroa töissä, päätin kantaa korteni kekoon torstaina 24. päivä.
Hieman vaatimattomamman MS Ruissalo -aluksen seuraksi reitille on tuotu Mikkelistä asti massiivinen MS Jaarli. Sekin täyttyi oitis päivän viimeisellä kello 18:30 lähdöllä.
Kansimiehen mukaan matka Mikkelistä Turkuun kesti kokonaiset kolme päivää. En kysynyt tarkemmin mitä reittiä he sieltä tulivat, mutta on siinä saanut tovin seilata.
Illan viimeiselle vuorolle Jaarli lähti vähän myöhässä. Eipä haitannut pätkääkään kun ei ollut kiire mihinkään. Kunhan halusin nähdä millainen Föli-risteily käytännössä on.
Pikisaaren laiturissa en ollut ennen käynytkään. Sama homma Ruissalon telakan suhteen. Molemmissa on ravintola; jos vaikka janottaa, niin ei muuta kuin hyppää pois ja menee vetäisemään huiviin muutaman ohrapirtelön. Takaisin kyytiin pääsee sitten myöhemmin. Tosin uudella maksulla, koska käsittääkseni lippu on voimassa kaksi tuntia.
Päivittäistä Föli-vesibussiliikennettä jatkuu 2. syyskuuta asti. Sen jälkeen liikennöintiä jatketaan syyskuun kahtena seuraavana viikonloppuna.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vesibussi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vesibussi. Näytä kaikki tekstit
tiistai 5. kesäkuuta 2018
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
Kylmäpihlajan majakka
Kylmäpihlajan majakka on vuonna 1953 valmistunut majakka- ja luotsiasema. Se sijaitsee Rauman edustalla Kylmäpihlajan saarella, joka on uloin Rauman edustan isoista saarista. Majakan ovat suunnitelleet Rakennushallituksen arkkitehdit Antero Pernaja ja Kaarina Tamminen. Majakka on edelleen toiminnassa.
Majakan rakennusmateriaalina on käytetty betonia ja tiiltä. Majakka on muodoltaan jykevä nelikulmainen rakennus, jonka huippu kohoaa 31 metriä perustansa yläpuolelle. Sen tornissa on 12 kerrosta ja 104 porrasaskelmaa. Tornissa ja kaksikerroksisessa siipirakennuksessa oli asuintilat 12 luotsille, kahdeksalle kutterinhoitajalle ja kahdelle majakkamiehelle. Myöhemmin majakkasaarelle on vedetty vesijohto mantereelta.
Majakan valo- ja radiolaitteisto sekä nautofoni saivat virtansa suurista dieselgeneraattoreista. Ennen majakan nautofonin ääni kantautui 50 kilometrin päähän ja 1,26 miljoonan kandelan tehoinen valo kantoi 27 meripeninkulman päähän, mutta sittemmin valon kantomatkaa pudotettiin 1988 peruskorjauksen yhteydessä 15 meripeninkulmaan ja nautofonikin on vaiennut jo vuosia sitten.
Majakka kunnostettiin vuonna 1988.
Majakan peruskorjaus ulkoa valmistui vuonna 2010, ja Suomen Majakkaseura palkitsi Rauman kaupungin Vuoden loistavin teko -palkinnolla. (Wikipedia)
Kesälomasuunnitelmiin ei alunperin kuulunut käynti Rauman edustalla sijaitsevalla Kylmäpihlajan majakalla. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat kyseisen lomaviikon osalta, joten varteenotettavaksi vaihtoehdoksi nousi retki Raumanmerelle.
Kävin Kylmäpihlajassa ensimmäsen kerran kesäkuussa 2008 työkaverieni Kaj Alhrothin ja Mika "Sunttu" Sundellin kanssa. Tuolloin vesibussi lähti Syvärauman satamasta. Nyt sen paikkaa oli muutettu, uusi osoite oli Poroholman leirintäalue.
Poroholma osoittautui pikaisella vilkauksella hienoksi alueeksi. Kaikki on lähivuosina uusittu ja kunnostettu, mikä myös näkyi. Poroholma on kuulemma tällä hetkellä yksi maamme neljästä viiden tähden leirintäalueesta.
Karavaanareita oli paljon ja meno vaikutti leppoisalta ainakin aamutuimaan. Siellä täällä näkyi pieniä mökkejä, joiden hintatason tarkistinkin oitis koneen ääreen päästyäni. Melko tyyristä, mutta toisaalta Poroholman miljööstä voisi hiukan extraa maksaakin. Matkaa Rauman keskustaan on vain pari-kolme kilometriä.
Säätiedotus lupaili lauantaille sadetta ja ukkosta. Pekka Pouta ja kumppanit olivat kerrankin täysin oikeassa. Keli oli aivan Esterin perseestä heti Turusta lähtien. Laitilan kohdalla alkoi hiukan kirkastua. Raumalla paistoi aurinko, eikä myrskyn merkkejä ollut. Mutta ennen kuin vesibussi kymmeneltä lähti, tippui taivaalta jo ensimmäiset pisarat.
Vesibussi jätti muutaman ihmisen Kuuskajaskarin laiturille. Kuuskajaskari on entinen armeijan varuskuntasaari, joka on nykyään matkailukäytössä.
Vierailin siellä kesäkuussa 2007 Kustavin matkailuyhdistyksen järjestämällä reissulla. Tuolloin tajusin, että Kylmäpihlajan majakka on melkein kivenheiton päässä Kuuskajaskarista. Mielummin olisinkin siellä käynyt, sillä Kuuskajaskari ei kovin huimia elämyksiä antanut. Oikastaan aika tylsä paikka, eikä nähtävää juuri nimeksikään.
Kuuskajaskari on 26,5 hehtaarin kokoinen saari Rauman saaristossa. Saarella sijaitsee myös entinen rannikkotykistön linnake. Saaren nimen on sanottu juontuvan siitä, että mereltä päin tullessa "kuuset kajastavat karilta" eli Kuuskajaskarilta.
Sotilaskäyttö on antanut oman leimansa saaren luonnolle. Saarella on rehevä puusto, sekä kasvillisuutta, joka on menestynyt sotilaiden tallaamilla alueilla. (Wikipedia)
Vesibussin lähestyessä Kylmäpihlajaa, taivas alkoi näyttää todella synkältä. Olimme myrskyn silmässä. Näky oli toisaalta hieno, toisaalta täysin lohduton. Tarkoituksena oli olla nelisen tuntia majakkasaarella, mutta aika kutistuisikin vain tuntiin jos taivas repeää. Sen ajan vesibussi odottaa laiturissa ennen seuraavaa ajokierrosta.
Tuuli nousi, eikä venekuski meinannut saada alusta laituriin. Lopulta se kuitenkin onnistui. Ensimmäiseksi suuntasin majakkaan sisälle, josta yli kymmenen kerrosta ylös ulkotasanteelle. Vettä ripotteli jo ja tuuli niin, ettei majakan toisella reunalla voinut juuri maisemia kuvata.
Kotvan kuluttua taivas repesi oikein kunnolla. Vettä tuli kuin saavista kaataen, ukkosti ja salamoi.
Lievä vitutus oli päällimmäinen tunne, mutta minkäs teet luonnonvoimia vastaan. Ellen olisi käynyt täällä aiemmin, pettymys olisi ollut varmasti paljon kovempi. Nyt väliin jäi saaren karunkaunis luonto erikoisine kallioineen ja kasveineen. Eipä ollut mahdollisuutta käydä tiirailemassa tyrnimarjapensaita tai merimerkkejä lähempää. Sade nimittäin oli "totaalisen märkää", kuten televisioselostaja Matti Kyllönen muinoin totesi eräässä Formula 1 -kisalähetyksessä.
Rauman matkan voisi helposti panna legendaariseen "paska reissu, mutta tulipahan tehtyä" -kategoriaan, mutta oli tässä hyvätkin puolensa. Harvemmin näkee tuollaista taivaanrantaa ja samalla Poroholman leirintäaluekin tuli katsastettua. Harmi, että se nyt tapahtui Kylmäpihlajan kustannuksella - saarikierros jäi todella vajaaksi kaatosateen vuoksi. No, ehkä muutaman vuoden kuluttua uusi yritys.
Majakan rakennusmateriaalina on käytetty betonia ja tiiltä. Majakka on muodoltaan jykevä nelikulmainen rakennus, jonka huippu kohoaa 31 metriä perustansa yläpuolelle. Sen tornissa on 12 kerrosta ja 104 porrasaskelmaa. Tornissa ja kaksikerroksisessa siipirakennuksessa oli asuintilat 12 luotsille, kahdeksalle kutterinhoitajalle ja kahdelle majakkamiehelle. Myöhemmin majakkasaarelle on vedetty vesijohto mantereelta.
Majakan valo- ja radiolaitteisto sekä nautofoni saivat virtansa suurista dieselgeneraattoreista. Ennen majakan nautofonin ääni kantautui 50 kilometrin päähän ja 1,26 miljoonan kandelan tehoinen valo kantoi 27 meripeninkulman päähän, mutta sittemmin valon kantomatkaa pudotettiin 1988 peruskorjauksen yhteydessä 15 meripeninkulmaan ja nautofonikin on vaiennut jo vuosia sitten.
Majakka kunnostettiin vuonna 1988.
Majakan peruskorjaus ulkoa valmistui vuonna 2010, ja Suomen Majakkaseura palkitsi Rauman kaupungin Vuoden loistavin teko -palkinnolla. (Wikipedia)
Kesälomasuunnitelmiin ei alunperin kuulunut käynti Rauman edustalla sijaitsevalla Kylmäpihlajan majakalla. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat kyseisen lomaviikon osalta, joten varteenotettavaksi vaihtoehdoksi nousi retki Raumanmerelle.
Kävin Kylmäpihlajassa ensimmäsen kerran kesäkuussa 2008 työkaverieni Kaj Alhrothin ja Mika "Sunttu" Sundellin kanssa. Tuolloin vesibussi lähti Syvärauman satamasta. Nyt sen paikkaa oli muutettu, uusi osoite oli Poroholman leirintäalue.
Poroholma osoittautui pikaisella vilkauksella hienoksi alueeksi. Kaikki on lähivuosina uusittu ja kunnostettu, mikä myös näkyi. Poroholma on kuulemma tällä hetkellä yksi maamme neljästä viiden tähden leirintäalueesta.
Karavaanareita oli paljon ja meno vaikutti leppoisalta ainakin aamutuimaan. Siellä täällä näkyi pieniä mökkejä, joiden hintatason tarkistinkin oitis koneen ääreen päästyäni. Melko tyyristä, mutta toisaalta Poroholman miljööstä voisi hiukan extraa maksaakin. Matkaa Rauman keskustaan on vain pari-kolme kilometriä.
Säätiedotus lupaili lauantaille sadetta ja ukkosta. Pekka Pouta ja kumppanit olivat kerrankin täysin oikeassa. Keli oli aivan Esterin perseestä heti Turusta lähtien. Laitilan kohdalla alkoi hiukan kirkastua. Raumalla paistoi aurinko, eikä myrskyn merkkejä ollut. Mutta ennen kuin vesibussi kymmeneltä lähti, tippui taivaalta jo ensimmäiset pisarat.
Vesibussi jätti muutaman ihmisen Kuuskajaskarin laiturille. Kuuskajaskari on entinen armeijan varuskuntasaari, joka on nykyään matkailukäytössä.
Vierailin siellä kesäkuussa 2007 Kustavin matkailuyhdistyksen järjestämällä reissulla. Tuolloin tajusin, että Kylmäpihlajan majakka on melkein kivenheiton päässä Kuuskajaskarista. Mielummin olisinkin siellä käynyt, sillä Kuuskajaskari ei kovin huimia elämyksiä antanut. Oikastaan aika tylsä paikka, eikä nähtävää juuri nimeksikään.
Kuuskajaskari on 26,5 hehtaarin kokoinen saari Rauman saaristossa. Saarella sijaitsee myös entinen rannikkotykistön linnake. Saaren nimen on sanottu juontuvan siitä, että mereltä päin tullessa "kuuset kajastavat karilta" eli Kuuskajaskarilta.
Sotilaskäyttö on antanut oman leimansa saaren luonnolle. Saarella on rehevä puusto, sekä kasvillisuutta, joka on menestynyt sotilaiden tallaamilla alueilla. (Wikipedia)
Vesibussin lähestyessä Kylmäpihlajaa, taivas alkoi näyttää todella synkältä. Olimme myrskyn silmässä. Näky oli toisaalta hieno, toisaalta täysin lohduton. Tarkoituksena oli olla nelisen tuntia majakkasaarella, mutta aika kutistuisikin vain tuntiin jos taivas repeää. Sen ajan vesibussi odottaa laiturissa ennen seuraavaa ajokierrosta.
Tuuli nousi, eikä venekuski meinannut saada alusta laituriin. Lopulta se kuitenkin onnistui. Ensimmäiseksi suuntasin majakkaan sisälle, josta yli kymmenen kerrosta ylös ulkotasanteelle. Vettä ripotteli jo ja tuuli niin, ettei majakan toisella reunalla voinut juuri maisemia kuvata.
Kotvan kuluttua taivas repesi oikein kunnolla. Vettä tuli kuin saavista kaataen, ukkosti ja salamoi.
Lievä vitutus oli päällimmäinen tunne, mutta minkäs teet luonnonvoimia vastaan. Ellen olisi käynyt täällä aiemmin, pettymys olisi ollut varmasti paljon kovempi. Nyt väliin jäi saaren karunkaunis luonto erikoisine kallioineen ja kasveineen. Eipä ollut mahdollisuutta käydä tiirailemassa tyrnimarjapensaita tai merimerkkejä lähempää. Sade nimittäin oli "totaalisen märkää", kuten televisioselostaja Matti Kyllönen muinoin totesi eräässä Formula 1 -kisalähetyksessä.
Rauman matkan voisi helposti panna legendaariseen "paska reissu, mutta tulipahan tehtyä" -kategoriaan, mutta oli tässä hyvätkin puolensa. Harvemmin näkee tuollaista taivaanrantaa ja samalla Poroholman leirintäaluekin tuli katsastettua. Harmi, että se nyt tapahtui Kylmäpihlajan kustannuksella - saarikierros jäi todella vajaaksi kaatosateen vuoksi. No, ehkä muutaman vuoden kuluttua uusi yritys.
Tunnisteet:
kesäloma,
Kuuskajaskari,
Kylmäpihlaja,
Kylmäpihlajan majakka,
leirintäalue,
luonto,
majakka,
meri,
Otanlahti,
Pekka Pouta,
Poroholma,
Rauma,
salama,
ukkonen,
vesibussi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)









