Auringonlasku Aurajoella 15. helmikuuta

Sunnuntaina 15. helmikuuta satuin sopivasti auringonlaskun aikaan Aurajoen rantaan. Kello oli siinä varttia yli viisi. Näkymä oli sellainen, ettei auttanut muu kuin kaivaa kamera laukusta ja ottaa fotoja. Uuden Telakkarannan alueen asukkailla riittää varmasti tällaista katseltavaa useinkin.  

Turun Sanomien mukaan asukkaat ovat valitelleet, että heidän talojensa edessä käy porukkaa toljottamassa rakennuksia ja muuten vaan ihmettelemässä meininkiä. Kummakos tuo, aluehan on Aurajoen paraatipaikalla. Tätäkin auringonlaskua, ja varmasti myös uusia taloja, oli kuolaamassa varmaan kymmenen autolastillista uteliaita.

Halistenkosken talviset kuohut

Halistenkoski on Aurajoen yhdestoista ja alin koski Turussa, Halisten ja Nummen kaupunginosien rajalla. Kosken tuntumassa on vuodesta 1923 sijainnut Turun vesilaitos, jonka raakavesitarpeisiin koski on padottu. Vesilaitos ottaa Halistenkosken padosta 45 000 kuutiota vettä Aurajoesta päivittäin. Kosken kohdalla Aurajoki laskee seitsemän metriä sadan metrin matkalla.

Kosken ylittää kaksi siltaa, 1930-luvulla rakennettu kevyenliikenteensilta ja 1980-luvulla rakennettu Halistensilta.  Koskeen rakennettiin vuonna 1995allastyyppinen kalaporras lohikalojen kutemaan nousun mahdollistamiseksi. Kanootteja vuokraava ja kalastuslupia myyvä Aurajoen opastuskeskus sijaitsee kosken rannalla entisessä myllärintalossa. Halistenkosken kalatietä ja sen alapuolista koskikalastuskohdetta ylläpitää Lounais-Suomen kalastusalue.

Aurajoen keskivirtaamat ovat vuosina 1938–2010 olleet Halistenkoskella 6,8 m³/s, keskialivirtaama 0,1 m³/s ja keskiylivirtaama 100 m³/s. Kuivina aikoina Turun vesilaitos on ottanut Halisten pintavesilaitokselle lähes koko Aurajoen virtaaman. Vuoden 1966 keväällä Etelä-Suomessa oli ennätystulvat, jolloin Halisissa mitattiin 2. toukokuuta virtaamaksi 286 m³/s. Vuonna 1980 oli myös suuri virtaama, 200 m³/s.

Halistenkosken seutu on ollut asuttu jo rautakaudella ja tuotantokäyttöön koski valjastettiin keskiajalla. Ensimmäiset maininnat paikalla sijainneesta myllystä ovat vuodelta 1352. Myöhemmin koskea ovat hyödyntäneet muun muassa 1500-luvulla Suomen ensimmäinen verkatehdas, jauhomyllyjä ja vanuttamo.  Halistenkoskessa on sijainnut keskiajalla myös kruununkalastamo.

Yhdessä viereisen Halisten kylämäen ja Turun vesilaitoksen rakennusten kanssa Halistenkoski on osa Halisten kylämäen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.

Talvella Halistenkoski on komea näky. Jäämuodostelmat rakenteissa ja kasveissa ovat kuvauksellisia. Maanantaina 9. helmikuuta koski näytti tällaiselta.

Kevätfiilistä Ruissalossa helmikuun puolivälissä

Sunnuntaina 15. helmikuuta oli jälleen suuntana Ruissalo. Ulkoilupaikkana aivan ehdoton ja helposti saavutettavissa Turun keskustasta käsin.

Vaikka mittari näytti pakkaslukemia ja tuulikin oli paikoitellen erittäin navakka, oli Turun Pursiseuran rannassa jopa lämmintä. Tuuli ei osunut sinne lainkaan. Eipä ensimmäiseksi tullut mieleen, että oli vasta helmikuun puoliväli.

Vuoden ensimmäinen bongaamani kärpänen oli herännyt kolostaan ja otti aurinkoa huoltorakennuksen seinustalla.

 

Playa del Inglésin matka osa 4 - Palmitos Park

Palmitos Park on teemapuisto Gran Canarialla. Parinkymmenen hehtarin alueella on erilaisia kasveja kuten kaktuksia ja palmuja, perhosmaailma sekä eksoottisia eläimiä apinoista papukaijoihin.

Playa del Inglésistä on matkaa Palmitos Parkiin kymmenisen kilometriä. Kaupungista olisi kuulemma päässyt kätevästi bussillakin sinne, mutta päätimme ottaa oman kumijalan alle ja hurauttaa paikalle.

Puisto sijaitsee vuorien välissä laaksossa. Pikkutie tuntui päättymättömältä ja kummallisen kapealta ottaen huomioon vilkkaan bussiliikenteen. Taksikuski paineli kurveissa torvi pohjassa, koska näkyvyys oli paikoitellen olematon.

Puistossa oli selkeät suuntaopasteet ja esitykset (papukaija, petolintu- ja delfiini -show) ajoitettu niin, ettei tarvinnut kiirehtiä nähdäkseen spektaakkelit. 

Olen kerran aiemmin käynyt Palmitos Parkissa. Paikka ei ollut kuudessa vuodessa juurikaan muuttunut. Pääsylipun hinta oli tosin kohonnut seitsemällä eurolla. Se oli nyt aikuisilta 30 euroa. Keväällä 2009 rakenteilla ollut delfiiniallas katsomoineen lienee ollut valmis jo vuosia.

Jossain välissä erehdyin jonottamaan suunkostuketta eräältä taukopaikalta. Se oli virhe, sillä myyjiä oli vain yksi. Hän kokkaili ruokia samalla kun yritti ehtiä naputella kassakonetta ja valuttaa limonadia lapsille.

Olin aivan kypsä. Suuni oli kuiva kuin santapaperi. Vartin jonotuksen jälkeen päätin, etten enää käänny poiskaan. Kului puoli tuntia ennen kuin vuoroni tuli. Tuolloin paljastui, ettei drinkkejä ollut lainkaan tarjolla! Olutta sentään löytyi. Isoin olut, joka ojennettiin höllyvässä muovituopissa, maksoi 6,50 euroa. Reissun kallein kalja.

Onneksi delfiiniesitys vei pois pahimman ketutuksen. Koulutetut eläimet hyppivät ja tekivät kaikenlaisia temppuja.

Nätti saksalaisblondi, johon minäkin kiinnitin huomioni aikaisemmin jossain päin aluetta, bongattiin yleisön joukosta altaaseen. Valinta osui oikeaan, sillä hän näytti olevan esityksessä kuin kotonaan. Harvapa tyttö on saanut kyytiä delfiineiltä!

Edellisellä Palmitos -käynnilläni petolintuesitys oli jotenkin vaikuttavampi. Muistaakseni silloin linnut olivat isompaa kaliiberia. Nyt joukon komeimpana kukkoili valkopäämerikotka. Lintu tunnetaan myös amerikankotkana ja Yhdysvaltojen kansallislintuna.

Palmitos Parkissa vierähtää helposti muutama tunti. Vaikka paikka taitaa olla lähinnä lapsiperheille suunnattu, ei näe mitään estettä, etteikö sinne voisi raavas äijäkin mennä. Mikäli eläimet ja kasvit kiinnostavat, on paikka aivan ehdoton Gran Canarian kävijälle.

Playa del Inglésin matka osa 3 - Katamaraaniristeily

Playa del Inglésin rantabulevardin kuppiloissa tuli jatkuvalla syötöllä salskeita afrikkalaisnuorukaisia myymään kaikenlaista rihkamaa. Heitä parveili pienellä alueella varmaan kolmisenkymmentä.

Tuotteet eivät juurikaan poikenneet toisistaan - oli kelloja, kaulakoruja ja päähineitä. Kummallista kyllä, jokaisen kaverin nimi tuntui olevan Aleksi. Ellei ollut, kertoi hän olevansa Aleksin serkku.

Ostin rannekellon kymmenellä eurolla. Lähtöhinta oli sata euroa, mutta sain välittömästi tingittyä hintaa 90 euroa alaspäin. Onpa kumma.

Afrikkalaiset olisivat varmasti saaneet rihkamaansa kaupaksi paljon paremmin, mikäli porukka olisi levittäytynyt laajemmalle alueelle. Nyt he olivat kaikki yhdessä sumpussa, joten potentiaaliset asiakkaat kypsyivät aivan varmasti alituisiin "very good, very cheap" -hokemiin.

Eräs espanjalaismies oli järkevämmällä asialla. Hän nimittäin kauppasi merimatkoja. Tavoitteenani olikin tehdä viikon aikana ainakin yksi merireissu. Porukastamme kaikki innostuivat asiasta ja saimme risteilyn mielestäni edullisesti. 

Esitteen mukaan alus oli lasipohjavene. Sellainen, josta näkyisi merenpohja mikäli ei sattuisi olemaan liian syvää. Esitteen mukaan komeat istumapaikat löytyivät yläkannelta. Retken kesto olisi viisi tuntia ja siihen sisältyisi ruokailu.

Kun h-hetki paria päivää myöhemmin koitti, haki bussi meidät hotellimme edestä. Matka jatkui Maspalomasin satamaan, jossa oli paljon huviveneitä. Laivamme olikin lasipohjaveneestä poiketen katamaraani. Minua moinen ei haitannut lainkaan, mutta osa ryhmästämme koki jonkinlaisen pettymyksen.

Pettymys haihtui varmasti heilläkin tuota pikaa, sillä aluksella oli tarjolla ilmaista viinaa. Sitä kauppias ei mielestäni maininnut ollenkaan. Asia tuli täytenä yllätyksenä ainakin minulle. Tarjoilu pelasi itsepalvelumeiningillä; oli rommia, vodkaa ja olutta.

Sakkia laivalla oli noin kolmekymmentä. Joukossa ainakin brittejä ja norjalaisia. Pari suomalaistakin oli lisäksemme. Tarjoilusta johtuen kielenkannatkin tuli kummasti voideltua, joten läppä lensi etenkin norjalaisten kanssa.

Eräs kaveri kertoi olleensa Norjan Lapissa armeijassa. Olivat kuulemma käyneet Suomen puolella baarissa ja ostoksilla, koska siellä oli niin paljon edullisempaa. 

Katamaraani eteni rantaviivaa myötäillen huomattavasti kauemmas kuin oletin. Matkalla oli paussi, jonka aikana oli mahdollisuus ajella vesijetillä tai pulahtaa uimaan.

Paatti kävi kääntymässä Puerto Ricon edustalla. Maanteitse sinne on Inglésistä matkaa noin 20 kilometriä. Suosittu suomibaari Ulvova mylläri näkyi rannassa.

Merireissu oli viikon kohokohtia. Gran Canarian vesillä uiskentelee delfiiniinejä, mutta ilmeisesti talviaikaan niitä ei siellä ole. Ainuttakaan ei harmi kyllä näkynyt. Se olisi ollut mukava lisä muuten hienoon reissuun!